Blogini vajaa vuoden kestänyt Montgomery-haaste päättyi marraskuun lopussa. Takanani on monta ihanaa lukukokemusta ja monta ihanaa ja kaunista hetkeä lempikirjailijani L. M. Montgomeryn parissa. On aika tehdä kooste haasteesta ja luetuista kirjoista.
Yksi tavoitteeni haasteessa oli, että saisin luettua Montgomeryn tuotannosta ne kirjat, joita en ole aiemmin lukenut. Se tavoitteeni toteutui. Hurraa - nyt voin sanoa lukeneeni koko Montgomeryn tuotannon. Tosin mainittakoon, että Montgomery kirjoitti ihan valtavan määrän myös novellin tapaisia tarinoita, joita en ole kaikkia lukenut. Kaikkia niitä ei ole edes saatavilla Suomessa, eikä välttämättä helposti Kanadassakaan. Kuitenkin kaikki hänen kirjoittamansa kokonaiset teokset eli romaanit olen nyt vihdoin haasteen myötä lukenut.
Lisäksi ajattelin haluavani sukeltaa vanhoihin suosikkeihin haasteessa. Se tavoite toteutui osittain. Muutamiin Anna-kirjoihin palasin. Sen sijaan Runotytöt jäivät pois, vaikka haaveilin niihinkin palaamisesta. Onneksi mahdollisuuteni lukea Montgomerya ei kuitenkaan päättynyt haasteen päättyessä.
Haasteessa oli myös mahdollista lukea muiden kirjailijoiden Montgomerystä tai hänen teoksistaan kirjoittamiaan teoksia. Tähän olisin halunnut myös tarttua, myös tieteellisiin teksteihin Montgomeryn tuotannosta, mutta omalta osaltani ajatus jäi toteuttamatta. Onneksi kuitenkin sain luettua Vappu Kannaksen Morsian-runokokoelman, joka käy intertekstuaalista vuoropuhelua Montgomeryn tuotannon ja hänen elämänsä kanssa.
Tässä haasteeseen lukemani kirjat lukemisjärjestyksessä:
10. L. M. Montgomery: Anna opettajana (ei blogattu)
Montgomeryn päiväkirjateoksen olen aloittanut joskus kauan ennen haasteen alkamista, mutta se jäi kesken. Tänä syksynä haasteen vuoksi palasin siihen ja luin loppuun. Siispä voin sanoa lukeneeni haasteeseen noin 9,5 kirjaa.
Anna-kirjat ovat syy Montgomery-fanitukseeni, ja edelleen voin sanoa, että Anna-kirjoja ei voita mikään maailmassa. Olen kuitenkin iloinen, että tämä haaste sai minut lukemaan Montgomeryn kaikki muut minulle ennestään tuntemattomat romaanit: Pat-kirjat, Tarinatytöt ja Jane-kirjan.
Olen joskus aiemmin aloittanut toista Pat-kirjaa sekä Jane-kirjaa, mutta ne eivät sytyttäneet minua alkumetreillä ja teokset jäivät kesken. Tunnistin itsessäni jälleen saman, että nämä teokset eivät temmaneet minua heti mukaansa. Jatkettuani sinnikkäästi lukemista (haaste toi sinnikkyyttä asenteeseeni) lumouduin lopulta tarinoista.
Montgomeryn kirjoissa on sellaista ihmeen ihanaa taikaa, iloa ja kauneutta, jota on muualta vaikea löytää. Niissä on elämänviisauksia, joihin tarttua hädän hetkellä. Haasteen suorittaminen on tarjonnut minulle monia hyviä hetkiä ja tuonut iloa elämääni. Se on nostanut minut ylös hetkillä, jolloin olen ollut vajoamassa alas. Kiitos Montgomery - ja kiitos te muut, jotka olette olleet mukana haasteessa!
Vaikka Annat ovat lemppareitani, jäi mieleeni itämään haastematkan varrelta erityisesti Sara, tarinatyttö -teoksen lopussa esiintyvät sanat. Näihin sanoihin olen palannut monta kertaa mielessäni, eri tilanteissa. Sanat mahdollistavat sekä konkreettiset että metaforiset tulkinnat. Niihin voi turvautua silloin, kun talven pimeys ahdistaa ja kaipaa kevään valoa. Tai niihin voi turvautua kesän kirkkaudessa, kun mieli painuu mustaksi murheista. Sillä murheillakin on yleensä loppu ja mieleenkin koittaa jälleen ajallaan uusi kevät. Vaikka siihen voi olla murheen keskellä joskus vaikea uskoa, nämä Montgomeryn kauniit sanat auttavat pitämään ainakin minua kiinni elämänuskosta.
Vaikka Annat ovat lemppareitani, jäi mieleeni itämään haastematkan varrelta erityisesti Sara, tarinatyttö -teoksen lopussa esiintyvät sanat. Näihin sanoihin olen palannut monta kertaa mielessäni, eri tilanteissa. Sanat mahdollistavat sekä konkreettiset että metaforiset tulkinnat. Niihin voi turvautua silloin, kun talven pimeys ahdistaa ja kaipaa kevään valoa. Tai niihin voi turvautua kesän kirkkaudessa, kun mieli painuu mustaksi murheista. Sillä murheillakin on yleensä loppu ja mieleenkin koittaa jälleen ajallaan uusi kevät. Vaikka siihen voi olla murheen keskellä joskus vaikea uskoa, nämä Montgomeryn kauniit sanat auttavat pitämään ainakin minua kiinni elämänuskosta.
Ja edessämme oli unelma keväästä. On aina turvallista uneksia keväästä. Sillä on varmaa, että se tulee. Ja jos se ei ole aivan sellainen kuin olemme kuvitelleet, se tulee olemaan äärettömän paljon ihastuttavampi.