Täten julistan Muumipapan
urotyöt viralliseksi lempimuumikseni!
Muumipapan urotyöt
on aivan uskomatonta kirjallista ilotulistusta, omaelämäkertakirjallisuuden konventioiden
leikkimielistä huippuunsa vietyä liioittelua sekä mitä hulvattominta Janssonmaista
muumihuumoria.
Teoksen sisältö:
Minun on hyvin vaikea valita tähän mitään osuvia lainauksia,
sillä koko kirja olisi oikeastaan yhtä osuvaa lainausta ja tekisi mieli lainata
koko kirja! Aloitetaanpa nyt kuitenkin ”Johdannon”
alusta:
Minä Muumipeikon isä, istun tänä iltanani ikkunani ääressä ja näen
kiiltomatojen kirjovan salaisia merkkejään puutarhan samettisessa pimeydessä. Katoavia
kiemuroita lyhyestä, mutta onnellisesta elämästä!
Perheenisänä ja talonomistajana muistelen kaiholla myrskyisää nuoruuttani, kun nyt käyn sitä kuvailemaan ja muistelmakynä tärisee epäröiden käpälässäni.
Mutta vahvistan itseäni vaikuttavilla viisauden sanoilla, jotka löysin erään toisen suuren persoonallisuuden muistelmista ja toistan tässä: ”Kaikkien, jotka ovat saaneet maailmassa aikaan jotakin hyvää tai jotakin, minkä katsotaan olevan hyvää, pitäisi, olivatpa he mitä säätyä tahansa mutta kunniallisia ja totuutta rakastavia, kirjoittaa omakätisesti kuvaus omasta elämästään, mutta älkööt he kuitenkaan ryhtykö tähän kunnialliseen tehtävään ennen kuin ovat saavuttaneet neljänkymmenen vuoden iän.”
Perheenisänä ja talonomistajana muistelen kaiholla myrskyisää nuoruuttani, kun nyt käyn sitä kuvailemaan ja muistelmakynä tärisee epäröiden käpälässäni.
Mutta vahvistan itseäni vaikuttavilla viisauden sanoilla, jotka löysin erään toisen suuren persoonallisuuden muistelmista ja toistan tässä: ”Kaikkien, jotka ovat saaneet maailmassa aikaan jotakin hyvää tai jotakin, minkä katsotaan olevan hyvää, pitäisi, olivatpa he mitä säätyä tahansa mutta kunniallisia ja totuutta rakastavia, kirjoittaa omakätisesti kuvaus omasta elämästään, mutta älkööt he kuitenkaan ryhtykö tähän kunnialliseen tehtävään ennen kuin ovat saavuttaneet neljänkymmenen vuoden iän.”
Tämä on siis kirja, jossa
raotetaan Muumipapan nuoruutta peittänyttä pimeyden verhoa. Muumipappa
ryhtyy kirjoittamaan muistelmiaan hurjasta ja seikkailujentäyteisestä nuoruudestaan, ja nämä muistelmat ovat kokonaisuudessaan välitetty tässä teoksessa. Aivan kaikkea ei kuitenkaan
kerrota, sillä muistelmien kuuluu Muumipapan mielestä olla opettavaisia, ja
siksi hän vaikenee esimerkiksi siitä, kuinka vietti huonoa elämää hattivattien
seurassa.
Saamme tietää, että Muumipapan
lapsuus alkoi, kun hänet löydettiin ruskeasta paperipussista sanomalehtiin
käärittynä muumien löytölasten kodin portailta. (Vaikka Muumipapan mielestä
olisi ollut paljon romanttisempaa, jos hänet olisi löydetty sammalvuoteelta
kauniista pienestä korista). Kuten kaikilla kunnon tulevilla
suurmiehillä, oli Muumipapankin lapsuus hyvin ankea ja iloton. Niinpä hieman
vartuttuaan päätti Muumipappa ottaa kohtalon omiin käpäliinsä ja paeta
vapauteen Hemulin pitämästä kamalasta löytölasten kodista, jossa vallitsi armeijan
kuri sekä yleinen ilon puute.
Matkalla aikuisuuteen Muumipappa
kohtaa monia uusia ystäviä, ja samalla selviää monien tuttujen muumihahmojen
sukupuiden salat. Saamme tietää, keitä olivat Nipsun vanhemmat, keneltä
Nuuskamuikkunen on perinyt elämäntapansa, kuinka pikku Myy syntyy ja kenelle
yllättävälle henkilölle hän on sukua!
Saamme myös kuulla, kuinka
Muumipappa ystäviensä kanssa seikkaili Merenhuiske-laivalla merellä ja kuinka
pilvi tarttui siihen niin, että se nousi lentoon. Saamme kuulla, kuinka
matkaseurue löysi tiensä itsevaltiaan kuninkaan kuningaskuntaan, jossa
lasketaan liukumäkiä päivät pitkät. Saamme kuulla, kuinka Muumipappa perusti
siirtokunnan. Saamme kuulla, kuinka Muumipapan ystävä Fredriksson keksi
aluksen, jolla voi lentää ilmassa ja sukeltaa meressä. Saamme kuulla, kuinka
hurja merihirviö hyökkäsi tämän aluksen kimppuun sen merenalaisella koeajolla.
Saamme myös kuulla pateettiseen pelotteluun taipuvaisesta kummituksesta sekä
monista muista jännistä seikoista!
Seikkailua ja dramatiikkaa ei tästä tarinasta puutu, sen
voin vakuuttaa.
Mutta aivan lopuksi saamme
kuitenkin vielä kuulla, kuinka tästä kaikesta seikkailusta tuli loppu. Kuinka eräs kaunis ja nuori muumipeikkotyttö eräänä
synkkänä ja myrskyisenä iltana lensi aaltojen tyrskyistä suoraan Muumipapan,
silloisen nuoren muumipeikkomiehen syliin. Loppu onkin historiaa. Perheenisillähän on velvollisuuksia, joten hurja
nuoruusaika loppui siihen.
Muumipapan kirjoittamat muistelmat ovat Muumipapan urotöiden pääasiasisältö.
Väliin kuitenkin mahtuu metafiktiivisiä episodeja kirjan nykyhetkestä, siitä
kun Muumipappa kirjoittaa muistelmiaan ja lukee niitä perheelleen. Tämä toimii teoksen
kehyskertomuksena.
Teoksen tyyli:
Kirjalliselta tyyliltään teos
poikkeaa muista muumeista, sillä nyt ei puhu Tove Janssonin kertojanääni, vaan
Muumipapan muistelmakynän ääni. Muumipapan muistelmakynä suoltaa ulos mitä
juhlavimpia ja suureellisia sanoja, joita myös hänen poikansa Muumipeikko
ihmettelee isänsä muistelmia kuunnellessaan:
-
Isä, sanoi
Muumipeikko – Puhuttiinko siihen aikaan tosiaan sillä lailla luonnottomasti?
Voitteko kuvitella hämmästystäni ja olkoon iloksi ja sieluni silmillä ja niin
edespäin.
-
Ei se ole
ollenkaan luonnotonta, sanoi isä närkästyneenä. – Luuletteko, että kirjan voi
kirjoittaa miten sattuu?!
No kirjaa ei tosiaan voi kirjoittaa miten sattuu, ja siitä Muumipappa
on enemmän kuin tietoinen. Muumipapan
urotyöt leikitteleekin kirjallisten konventioiden, erityisesti muistelma-
ja omaelämäkertakirjallisuuden konventioiden kanssa. Kirjassa on viety
äärimmilleen tyyli, jolla kerrotaan yleviä ja suuria tarinoita. Erityisesti kirjassa korostuu
tyyli, jolla lahjakkaat suurmiehet kertovat pateettisin sanankääntein hienosta
ja suuresta menneisyydestään, jossa jo varhain oli nähtävissä, kuinka suuria heistä tulee. Muumipapan omakehu hieman haisee, ja kirjassa
esiintyy monia poikkeuksellisen lahjakkaista ja merkittävistä henkilöistä
kertovaan kirjallisuuteen liittyviä topoksia, kuten tietty tähtien asento
suurmiehen syntymän hetkellä.
Minulle tulee tyylistä mieleen satiirinen jäljitelmä Rousseaun Tunnustuksista, joka sekin tosin on
nykylukijan silmissä jokseenkin naurettava suuruudenhulluudessaan siitä huolimatta, että
se on mitä hartaimmalla vakavuudella kirjoitettu, eikä siis sisällä tietoista kirjallisten konventioiden liioittelua Muumipapan urotöiden tapaan. Muumipapan urotöissä lukijaa naurattaa Muumipappa sekä hänen hieman liiankin
vankka itsetuntonsa.
Lopuksi:
Muumipapan
urotyöt olikin mielestäni aivan uskomattoman hauska kirja. Harvoin olen
nauranut näin paljon ääneen kirjaa lukiessa! Se on paitsi uusin lempimuumini, ehkäpä
melkein yksi lempikirjoistani!
Suosittelen ihan jokaiselle!
Tove
Jansson
Muumipapan
urotyöt
Alkuteos: Muminpappas bravader
1950/ Muminpappans memoraer 1968
Suomentanut:
Laila Järvinen, 1968
Suomennoksen
tarkistanut: Päivi Kivelä 2010
WSOY
Teoksessa tutustutaan myös pikku Myyn vauvaikään, jolloin hän oli hyvin, hyvin pieni.