Minulla on takana seitsemän päivän mansikanmyyntityöputki, ja tänään aion katkaista sen lähtemällä viikonlopuksi Keski-Suomeen ystävien luokse. Ettei tule kovin pitkää blogitaukoa, ajattelin kirjoittaa pienen kuulumispostauksen ennen lähtöäni.
Terveisiä työpaikaltani!
Kaikki onnelliset perheet ovat toistensa kaltaisia, jokainen onneton perhe on onneton omalla tavallaan.
Näin alkaa Tolstoin suurromaani Anna Karenina, jonka kimpussa olen puuhaillut tämän viikon vapaa-aikani. Aika huikaisevan hienot aloitussanat!
Sain tylsyysmittarina täyteen Vänrikki Stoolin tarinoiden jälkeen, ja päätin pitää pienen loman Suomen kirjallisuushistorian kurssin lukemisista. Ehkä jo kuitenkin ensi viikolla otan jonkin suomalaisen Anna Kareninan rinnalle.
Luettuna Kareninasta on tällä hetkellä 348/999 sivua. Ja yhtään tylsää hetkeä en ole vielä kokenut! Moniin vanhempiin, erityisesti pidempiin romaaneihin minulla kestää yleensä aikansa päästä sisälle mukaan, mutta Anna Karenina on vienyt mennessään aivan ensimmäisistä sanoista alkaen.
Kirja on hieno, ja pieniä kärsimättömyyden hetkiä koen sen suhteen, että se on niin pitkä ja hidas, vaikka halauisin ahmaista sen ihanuuden yhdellä ainoalla suupalalla.
Lempihahmoni on ehdottomasti Levin, ja minun käy kamalasti häntä sääliksi, kun hän ei saanut rakastamaansa Kittyä omakseen. Mutta ehkä hän vielä saa, sitä ei tiedä? (Epäilen kuitenkin :/)
Jännä, että olen taas löytänyt yhden Anna-nimisen kirjallisuushahmon, josta löydän paljon samaa kuin itsestäni. Anna Kareninaa en voi kuitenkaan ihailla samalla tavoin ja täysin varauksettomasti kuin Vihervaaran Annaa.
Aion ottaa Anna Kareninan mukaan matkalleni junalukemiseksi. Odotankin tämän päiväistä junamatkaa, kun on kokonaiset kolme ja puoli tuntia ihanaa aikaa upouttua jännittävään venäjän seurapiirielämään.
Olen löytänyt muuten oivallisen uuden lukupaikan. Kävin siellä lukemassa jo vähän Vänrikki Stoolin tarinoita, ja nyt myös kerran Anna Kareninaa. Se löytyy eräästä puistosta työpaikkani läheltä Paraisilta. Siellä on mukavia puistonpenkkejä, kaunis tekolampi siltoineen ja mukava vedensolina kantautuu korvaan rauhoittavasti.
Aionkin ottaa tavakseni mennä sinne useammin lukemaan ennen tai jälkeen töiden!
Tällä viikolla olen saanut uuden älypuhelimen vanhan perussimpukan tilalle. Monien hermojen menettämisien ja agressiivisuuspuuskien jälkeen minusta on on kuitenkin vihdoin alkanut tuntua siltä, että ehkä opin kuin opinkin käyttämään älypuhelintani!
Sen myötä avautuu uusi ja jännittävä maailma, sillä ajatella - tästä lähin pystyn käyttämään nettiäkin milloin ja missä vain! Hih, ja hauskaa, että voin tänään junamatkani aikana tulla blogiinikin katsomaan, olenko saanut uusia kommentteja! :)
Mansikanmakeaa viikonloppua kaikille teille, rakkaat blogiystäväni! <3
Lisää Anna Kareninasta blogissani koko luku-urakan päättymisen jälkeen!