Olen opettanut kevään viimeisessä jaksossa lukion ÄI5-kurssia, joka on länsimaisen kirjallisuushistorian kurssi. Ensimmäisen opettajan kesälomani aikana olen suunnitellut ennen kaikkea lukevani kirjoja, lukevani kirjoja sekä vielä kerran lukevani hieman lisää kirjoja. Siksipä kurssin kirjallisuusteemaan liittyen mieleeni tuli hauska ajatus, että kurssipalautteen yhteydessä kysyn opiskelijoilta kesälukuvinkkejä ja lupaan arpoa annetuista ehdotuksista vähintään yhden kirjan kesälukemisekseni - ja oikein innostuessani kenties enemmänkin.
Mielestäni oli vallan mainio ja avartava ajatus kuulla lukuvinkkejä opiskelijoilta ja kerrankin kääntää äidinkielenopettajan roolini hieman nurinperin - yleensä opettaja määrää, mitä opiskelijat lukevat. Aika usein opiskelijat myös tuskailevat näiden määräysten alaisina. Halusin nähdä, tuskailenko minä opiskelijoiden ehdotusten alaisena vai löydänkö kenties yllättävän kirjarakkauden.
Mielenkiinnolla odotin, mitä ehdotuksia saan ja vieläpä suuremmalla mielenkiinnolla, mikä kirja arpoutuu kesälukemisekseni.
Mielestäni oli vallan mainio ja avartava ajatus kuulla lukuvinkkejä opiskelijoilta ja kerrankin kääntää äidinkielenopettajan roolini hieman nurinperin - yleensä opettaja määrää, mitä opiskelijat lukevat. Aika usein opiskelijat myös tuskailevat näiden määräysten alaisina. Halusin nähdä, tuskailenko minä opiskelijoiden ehdotusten alaisena vai löydänkö kenties yllättävän kirjarakkauden.
Mielenkiinnolla odotin, mitä ehdotuksia saan ja vieläpä suuremmalla mielenkiinnolla, mikä kirja arpoutuu kesälukemisekseni.
Kysymys oli palautteessa vapaaehtoinen, enkä siksi saanut ehdotuksia läheskään jokaiselta. Seuraavia kirjoja ehdotettiin:
1. Cornelia Funke - Mustesydän -trilogia
2. Ilkka Remes - joku aikuisille tarkoitettu
3. Cheryl Stayd - Villi vaellus
4. Volter Kilpi - Alastalon salissa (2 ehdotusta!)
5. Agatha Christie - Eikä yksikään pelastunut
6. Forest Gump
7. The Fault in Our Stars
8. Darren Shan - Cirque du Freak (englanniksi parempi)
9. George Orwell - Vuonna 1984
10. Katherine Pancol - Krokotiilin keltaisen silmät
Suurin pelkoni - ja ehkä samalla villi masokistinen haaveeni - oli, että arpaonni suosisi Alastalon salia. Vielä jonakin päivänä haluaisin kulkea rinta rottingilla sellainen paita päällä, jossa lukee "Olen lukenut Alastalon salissa" (sellaisia tosiaan valmistetaan!), mutta luku-urakka voisi olla melkoinen tuskien taival. Epäilenpä, että teosta ehdottaneet opiskelijat ehdottivat sitä silkkaa ilkikurisuuttaan. Olen kertonut kurssilla Alastalon salin kuuluisasta 70-sivuisesta piipunvalintakohtauksesta esimerkkinä tajunnanvirtatekniikasta. Muistaakseni olen myös maininnut, että olen joskus yrittänyt opintojani varten lukea teosta, mutten päässyt kovin pitkälle. Ilmeisesti esimerkkini on jäänyt mieleen.
Pieneksi helpotuksekseni minun ei tarvitse kuitenkaan tänä kesänä kahlata modernistisen tajunnanvirran syvissä syövereissä, vaan arpa osui Katherine Pancolin Krokotiilin keltaisiin silmiin. Olin varsin tyytyväinen arpaonneeni, sillä teos on sellainen, josta uskoisin luultavasti enemmän tai vähemmän pitäväni, mutta josta en ole kuitenkaan ennen kuullut ja johon en luultavasti omaehtoisesti tulisi tarttuneeksi. Kuitenkin ehdotuksissa oli mielestäni monia muitakin mielenkiintoisia teoksia, ja olisi hauska arpoa tai ihan valita kesän aikana ehdotuksista myös muita teoksia luettavakseni. Esimerkiksi Forrest Gump ja Villi vaellus ovat teoksia, jotka olisi hauska lukea - puhumattakaan kunnon scifiklassikosta Vuonna 1984. Minulla on kuitenkin tälle kesälle aika määrä muitakin lukusuunnitelmia (joista luultavasti lähiaikoina lisää blogissani!), joten voi olla että tämä lukuhaaste jää tänä kesänä vain Krokotiilin keltaisiin silmiin. Taidan kuitenkin ehkä adoptoida tämän lukuvinkkihaasteen myös tulevia kirjallisuuskurssejani varten. Mielellään haastan itseni myös tulevaisuudessa silloin tällöin avartamaan lukumakuani opiskelijoiden oivilla lukuvinkeillä.
Kävin jo eilen lainaamassa Krokotiilin keltaiset silmät kirjastosta ja koin ihan pienen järkytyksen huomatessani, että teoshan on melko järkäle romaaniksi. 699-sivuinen romaani ei ole ihan yhden kesälomaillan luku-urakka, mutta uskon selviäväni haasteesta. Sitä lukiessani voin ajatella suurella lämmöllä opiskelijoitani, kulunutta kirjallisuuskurssiani ja ennen kaikkea koko ensimmäistä äidinkielenopettajan lukuvuottani, joka on nyt takana ja josta selvisin kuin selvisinkin hengissä.
Kävin jo eilen lainaamassa Krokotiilin keltaiset silmät kirjastosta ja koin ihan pienen järkytyksen huomatessani, että teoshan on melko järkäle romaaniksi. 699-sivuinen romaani ei ole ihan yhden kesälomaillan luku-urakka, mutta uskon selviäväni haasteesta. Sitä lukiessani voin ajatella suurella lämmöllä opiskelijoitani, kulunutta kirjallisuuskurssiani ja ennen kaikkea koko ensimmäistä äidinkielenopettajan lukuvuottani, joka on nyt takana ja josta selvisin kuin selvisinkin hengissä.
Nyt on kuitenkin kesäloman ja lukemisen aika - ihanaa lukukesää koko kirjakansalle!