Meik Wikingin kirjoittama
Hygge - hyvän elämän kirja on näin vaatimattomasti ilmaistuna ehdottomasti paras ja ihanin tietoteos, minkä olen kuuna päivänä lukenut. Koska teos teki minuun niin suunnattoman suuren vaikutuksen, teoksesta bloggaaminen on aiheuttanut minulle suunnattoman suuria paineita ja bloggaaminen on vain viivästynyt ja viivästynyt. Saatuani nimittäin teoksen luettuja jo joskus maaliskuussa olin niin vaikuttunut teoksesta, että ajattelin, että minun on ehdottomasti kirjoitettava jokin superupea, kenties koko blogihistoriani mahtavin ja upein ja syväluotaavin blogipostaus kirjasta, jota koristaisivat mitä hyggeimmät ja kauneimmat kuvat ja joka tekisi oikeutta teoksen ihanuudelle ja mahtavuudelle. Olen hautonut ja hautonut tätä suurta kirjallista luomustani (toisin sanoen vain siirtänyt sitä hamaan tulevaisuuteen odottamaan jotakin suurta ja jumalallista inspiraatiota), mutta tullut siihen tulokseen, että joskus on vain tartuttava härkää sarvista ja tehtävä se, mikä olisi pitänyt tehdä jo kauan sitten - ja tyydyttävä lopputulokseen.
Tanskan kielestä jo suomeenkin sujuvasti sujahtanut sana hygge on muodostunut eräänlaiseksi muotitermiksi ainakin erään, hyggeharrastuneen kansanosan keskuudessa. Myös tämä Meik Wikingin hyggeä käsittelevä teos on ollut varsin suosittu teos niin meillä kuin maailmalla ja varmaan omalta osaltaan brändännyt koko hyggen käsitettä eteenpäin. Ihan kaikille sana ei kuitenkaan liene tuttu, joten yritän avata sitä. Hyggen selittämien täydellisesti lienee kuitenkin mahdotonta tässä bloggauksessa, sillä sanalle ei löydy täysin käypää vastinetta sen paremmin suomessa kuin missään muussakaan kielessä. Meik Wikingin koko 288-sivuinen teos on kokonaisuudessaan yritys vangita hyggen olemus sanoihin, selittää sitä ja antaa lukijalle vinkkejä hyggen olemuksen etsimiseen.Koska hygge ei anna helposti vangita itseään sanoihin, aloitan selitykseni sanasta kaukaa ja laajasti.
Tanskalaiset on monissa tutkimuksissa todettu maailman onnellisimmaksi kansaksi. Onnellisuustutkijat ovat yrittäneet selvittää tanskalaisten salaista onnen lähdettä ja miettiä, mikä tanskalaisuudessa ja tanskalaisessa kulttuurissa voisi selittää onnellisuuden. Tutkijat ovat tulleet siihen tulokseen, että salaisuus saattaa piillä ilmiössä, jolle muilla kansoilla ei ole edes omaa sanaa ja joka on erityisen tyypillistä tanskalaisuudessa - ja sen ilmiön nimi tanskaksi on hygge. Hygge on omien sanojeni mukaan eräänlaista mukavaa ja tunnelmallista oloilua - vastakohta kaikelle stressaavalle suorittamiselle. Annan Meik Wikingin määritellä hieman tarkemmin Hyggeä:
Ei ole tärkeää, miten hygge lausutaan tai käytetäänkö siitä esimerkiksi verbimuotoa "hyggeillä". Kun yhdeltä aikamme suurimpiin kuuluvalta filosofilta - Nalle Puhilta - kysyttiin, miten tietty tunne kirjoitetaan, hän vastasi: "Sitä ei kirjoiteta, se tunnetaan sydämellä."
"Hyggen" kirjoittaminen tai lausuminen on kuitenkin helppoa. Vaikeaa sen sijaan on selittää, mitä se tarkasti ottaen tarkoittaa. Hyggeä on selitetty "läheisyyden luomisen taidoksi", "sielun viihtyvyydeksi", "mielipahan puuttumiseksi", "rauhoittavista asioista nauttimiseksi", "kodikkaaksi yhteenkuuluvuudeksi", omaksi suosikikseni "kupilliseksi kaakaota kynttilänvalossa" ja kaikeksi niiden väliltä.
Hyggessä on kyse enemmän tunnelmasta ja kokemisesta kuin konkreettisista asioista. Sitä on yhdessäolo rakkaiden kanssa. Kodikkuuden tunne. Turvallisuuden tunne, joka mahdollistaa suojavarustusten laskemisen. Voit käydä jonkun kanssa loputonta keskustelua elämän pienistä ja suurista asioista, nauttia äänettömästi toisen läsnäolosta tai vain istahtaa teekupillisen ääreen omissa oloissasi.
Itse törmäsin hygge-sanaan muistaakseni kunnolla ensimmäisen kerran joskus viime syksynä, jolloin satuin lukemaan erään Helsingin Sanomien jutun, joka käsitteli hyggeä ilmiönä ja johon oli haastateltu erästä suomalaista elämäntapahyggeilijää. Silloin koin valtavan ahaa-elämyksen: tajusin, että tämä on juuri sitä, mikä minunkin elämässäni se suurin onnellisuuden lähde. Minusta on viime vuosina kehittynyt varsinainen hyggeharrastaja, vaikka en ihan niin kauaa ole käsitettä tuntenutkaan. Oikeastaan sen jälkeen, kun muutin omaan kotiini kaksi vuotta sitten kesällä, on elämään tullut hyvin merkittäväksi osaksi juuri se, mitä voisi nimittää hyggeksi. Hyggeillyt olen kyllä aiemminkin, mutta sen määrä on kasvanut olennaisesti omaan kotiin muuton myötä.
Omasta kodistani on nimittäin tullut minun hyggevaltakuntani, jossa minulla on ollut paremmat mahdollisuudet hyggeillä kuin asuessani lapsuudenkodissani. Hyggeilystä on tullut jopa eräänlainen elämäntapa itselleni, ja näen säännöllisesti vaivaa sen eteen, että saan järjestettyä itselleni hyggehetkiä. Olen äärettömän visuaalinen ihminen, ja sieluni lepää kauneuden keskellä. Itselleni on ollut hyvin merkityksellistä se, että olen saanut sisustaa oman kotini alusta loppuun asti omaa kauneusaistiani ja hyggevainuani kuunnellen. Vanhempieni luona asuessani en voinut juuri kotihyggeillä, koska fyysinen ympäristö ei ollut siihen sopiva - kotimme oli sisustettu enemmän käytännöllisyyttä kuin kauneutta ajatellen.
Omassa hyggeilyssäni keskeisimpiä elementtejä on kirjojen lukeminen ja teen juominen ihanista
Greengate-kupeistani - ja kakkujen syöminen. (Välikommenttina pakko mainita, että Greengaten kotimaa on myös Tanska!) Usein teen näitä kaikkia kolmea tai varsinkin kahta ensin mainittua samaan aikaan, mutta hyvin hyggeä on tehdä niitä myös erikseen. Mitä teehen tulee, tärkeää on, että sitä haudutetaan teepallolla kauniissa teekannussa - ja litkitään illan (tai aamun) mittaan vaikka koko kannu. Pussiteet ovat mielestäni silkkaa roskaa ja täysin epähyggeä - teen hauduttamisessa ja teekannuissa on tunnelmaa!
Tämä on hyggeintä, mitä tiedän <3
Hygge-kirjan kirjoittanut Meik Wiking on Kööpenhaminassa sijaitsevan The Happiness Research Instituten tutkija ja hänen työnään on tutkia onnellisuutta ja sitä, mikä tekee ihmiset onnellisiksi. Wikingin edustama instituutti on myös yrittänyt nimenomaan tutkia sitä mielenkiintoista kysymystä, mikä tekee tanskalaisista maailman onnellisimman kansan. Wiking on siis selvittänyt tietellisin menetelmin myös hyggen reseptiä ja on varsinainen asiantuntija saralla. Kirjassaan hän selvittää kohta kohdalta hyggeen liittyviä elementtejä. Kirjan luvut on nimetty esimerkiksi ostikoin "Valo", "Yhteenkuuluvuuden tunne", Ruoka ja juoma", "Vaatteet" jne. Näin kirja rakentaa eri elementtien kautta tarkempaa kuvaa siitä, mitä kaikkea hyggeen kuuluu ja mitä kautta hyggen voi löytää. Kirjassa on paljon ihan konkreettiisa ohjeita hyggeilyyn.
Yksi ilahduttavimmista asioista teoksessa on sen visuaalinen ja fyysinen olemus, joka itsessään on jo hyvin hygge ja johdattaa lukijan hyggemäisiin tunnelmiin jo kirjan lukemisen aikana. Kirjassa on ihastuttavat paperikannet, ja kansissa on syvennettyjä kuvioita, minkä vuoksi kirjaa on tavattoman mukavaa ja hyggeä hipelöidä ja silitellä (itse olen sen verran höperö, että tykkään kovasti kirjoista, joiden kannet ovat mukavan tuntuiset ja jotka tuntuvat kivoilta kansia sivellessä - tämä on myös yksi osa lukunautintoa!). Kirjan sivuja koristavat monet kauniit kuvat. Teoksesta löytyy paljon tunnelmallisia, hyggeä havainnollistavia valokuvia. Tämän lisäksi teoksessa on aika paljon myös samantyylisiä sinisävyisiä piirroskuvia kuin kirjan kannessakin piristämässä visuaalista ilmettä. Minua erityisesti ihastuttivat nämä piirroskuvat, joiden hieman pelkistetty, mutta romanttinen tyyli suorastaan valloittivat sydämeni. Teoksesta löytyy myös monia diagrammeja tai muuta havainnollistavaa grafiikkaa, joiden sinisävyinen tyyli sopii yhteen muun ulkoasun kanssa. Omaa lukukokemustani sulostutti suunnattomasti sellainen pieni yksityiskohta, että tanskalaisten kynttilänpolttelua kuvaavassa pylväsdiagrammissa pylväät olivat kynttilän muotoisia.
Vaikka teos on tietoteos ja kirjoittajana tutkija, ei Hygge-kirjaa ole kirjoitettu lainkaan kuivakkaasti tai liian asiallisesti. Itse kirjoitustyylikin on jotenkin vähän ihana ja hygge, mistä hyvänä esimerkkinä toimii vaikkapa yllä esitetty sitaatti, jossa viitataan Nalle Puhiin "yhtenä aikamme suurimpana filosofina". Meik Wiking tulee lähelle lukijaa tuttavallisella kirjoitustyylillään ja jo tällä luo hyggeä lukijan lukukokemukseen - läheisyyden tunnehan on yksi hyggeen littettävistä piirteistä.
Kirja antaa hyviä vinkkejä hyggeilyyn ja kaiken lisäksi inspiroi panostamaan hyggeen. Voin suositella kirjaa niin kaikille niille, joille hygge ja hyggeily on jo tuttua, että myös niille, joiden elämässä ja onnessa on hyggen kokoinen aukko. Itse ainakin vakaasti uskon, että hygge on asia, jossa ollaan onnellisuuden salaisuuden äärellä. Nykyisessä suorituskeskeisessä elämässä ja työelämän paineiden keskellä hyggeily saattaa unohtua tai se ei mahdu kalenteriin. Sitä suuremmalla syyllä se on asia, jota kannattaisi tietoisesti yrittää vaalia.
Greengate-astiani ovat tärkeitä minun hyggessäni.
Minulle Hygge-kirja oli kaiken lisäksi siinä mielessä merkityksellinen teos, että se inspiroi minut vihdoin tarttumaan tuumasta toimeen ja toteuttamaan erään pitkäaikaisen haaveeni - mutta samalla muutti haaveen suuntaa hieman toisaalle. Noin seitsemän vuotta nimittäin muistan haaveilleeni siitä, että haluan joskus matkustaa yksin ulkomaille jonnekin kivaan paikkaan. Nimenomaan yksin sen vuoksi, että haluaisin vain olla rauhassa ja tunnelmoida omissa oloissani - toisin sanoen hyggeillä. Tämä kiva paikka on mielikuvissani ollut lähinnä Rooma tai jokin muu Italian kaupunki, ehkä Pariisi tai Marseille. Olen matkustanut kuitenkin elämässäni lähes olemattomasti ulkomaill,a ja pieni arkuus sekä ennen kaikkea erityisen pahana vieraissa paikoissa nukkuessani oireillut unihäiriöni on siirtänyt aina haavettani hamaan tulevaisuuteen. Luettuani Hygge-kirjan sain äkillisen inspiraation, että lähdenkin etsimään hyggen olemusta Kööpenhaminasta, hyggen kotimaasta. Koska Kööpenhamina on sen verran lähellä, oli kynnys lähteä sinne paljon pienempi kuin esimerkiksi Etelä-Eurooppaan. Aika pian kirjan lukemisen jälkeen varasin matkan ja kesäkuussa vihdoin toteutin sen. Tästä minun on ollut tarkoitus kirjoittaa myös tarkemmin blogiini, mutta vielä en ole ehtinyt. Siitä, löytyikö hygge Tanskasta, tullaan varmaan kuulemaan blogissani joskus myöhemmin.
Teen hauduttaminen teekannussa ja sen nauttiminen nätistä teemukista johdattelee minut parhaimpiin hyggetunnelmiin.
Meik Wiking
Hygge - hyvän elämän kirja
(The Little Book of Hygge, 2016)
readme
288 s.