Isällä ja äidillä oli poika. Häntä sanottiin Fedja-sedäksi, sillä hän oli hyvin totinen poika ja osasi pitää huolta itsestään. Hän oppi lukemaan nelivuotiaana ja jo kuusivuotiaana keitti itselleen soppaa. Hän oli kaikin puolin kiltti poika. Hänellä oli myös kiltit vanhemmat – isä ja äiti.
Kaikki olisi ollut hyvin, mutta pojan eläimistiä äiti ei pitänyt. Ei varsinkaan kaikenkarvaisista kissoista.
Sininen keskitie -blogin Bleue haastoi minut viettämään lastenkirjaviikkoa tällä viikolla, 24.3-30.3.2014. Sen kunniaksi päätin ryhdistäytyä ja kaivautua luku- ja bloggauslaiskuuden täyttämästä kolostani esille tänne ihmisten ilmoille ja blogata Eduard Uspenskin lastenkirjasta Fedja-setä, kissa ja koira. Se kertoo Fedja-setä nimisestä pienestä pojasta, joka on aivan harvinaisen etevä ikäisekseen. Niin etevä, ettei hän tarvitsekaan vanhempiaan juuri mihinkään. Niinpä kun tulee pientä eripuraa äidin kanssa siitä, saako hän pitää kotona kissaansa vai ei, pakkaa poika kimpsunsa ja kampsunsa sekä ennen kaikkea kissansa ja kirjoittaa seuraavanlaisen kirjeen vanhemmilleen:
"Rakkaat vanhemmat! Isä ja äiti!
Pidän teistä oikein paljon. Pidän myös eläimistä oikein paljon. Ja myös tästä kissasta. Mutta te ette anna minun ottaa sitä. Tahdotte ajaa sen pois. Mutta se on väärin. Minä matkustan maalle ja rupean asumaan siellä. Älkää olko huolissanne minusta. En minä hukkaan joudu. Osaan tehdä kaikkea ja kirjoitan teille. Ja kouluun minun ei tarvitse vielä mennä. Vasta ensi vuonna.
Näkemiin. Poikanne Fedja-setä."
Niinpä poika muuttaa kissoinen päivineen maalle, löytää sieltä mukavan talon ja asettuu sinne asumaan. Kuvioon tulee myöhemmin mukaan koira, korppi sekä traktori Tr-tr-mitja. Eläimet osaavat puhua, eikä traktorikaan ole mikään tavallinen: bensiinin sijaan se tarivitsee soppaa kulkeakseen! Niin Fedja-setä elää onnellisia ja leppoisia, mutta pienten kommellusten täyteisiä päiviä maalla eläintensä ja traktorinsa kanssa. Kaikki olisi hyvin, mutta jossakin on eräs isä ja eräs äiti, jotka kaipaavat poikaansa.
Kirja on minulle etäisesti tuttu lapsuudestani. Opettajamme luki sen meille ala-asteella, joko 2. tai 3. luokalla ääneen. Meillä oli silloin sellainen tapa, että opettajan saatua jonkin lukukirjan loppuunluetuksi piirsimme kuvistunnilla jotakin kirjasta mieleen tulevaa. Pienen etsiskelyn jälkeen löysin kuin löysinkin upean Fedja-setä, kissä ja koira -kirjaan liittyvän taideteokseni! Tässä se on koko komeudessaan:
Muistan pitäneeni tästä kirjasta ala-asteella ainakin jonkin verran. Nyt kirja ei jostakin syystä oikein uponnut minuun. Kirja oli minusta olevinaan jotenkin hauska, mutta oikeasti se ei kuitenkaan ollut. Ehkä nämä on niitä kirjoja, jotka eivät toimi niin hyvin aikuisilla. Tai ainakaan minulla. Kirjan tyyli on hyvin lakoninen, ja kenties siksi se vaikutti minusta melko kuivalta. Kirjassa ei myöskään tapahtunut juuri mitään jännittävää. Luulen, että kirjan juju piileekin sen sanallisessa huumorissa ja pienessä absurdiudessa, jolle en kuitenkaan itse nyt syttynyt. (En tiedä, mikä tosikko minusta on kehittynyt!) Mutta kenties lapset näkevät kirjan hauskuuden ja huumorin? Jos haluaa kuulla, mitä kaikkea hauskaa ja ihastuttavaa lapset (ja heidän äitinsä!) ovat löytäneet tästä kirjasta, kannattaa lukea Luettua elämää -blogin Elinan kirjoittama arvio, jossa teoksen lumoa on avattu paremmin – sekä lasten että aikuisen näkökulmasta.
Fedja-setä, kissä ja koira -piirustuksen esiin kaivaminen sai minut ajattelemaan, että olisipa mukavaa ottaa tavakseen joskus piirtää nykyäänkin jotakin lukemistani kirjoista. Haastan näin ohimennenen ja vapaamuotoisiesti muutkin halukkaat kirjabloggarit piirustus- tai taiteilupuuhiin! Tai vielä parempaa: näin lastenkirjaviikon hengessä voit laittaa lapsesi taiteilemaan jotakin yhdessä lukemiinne kirjoihin liittyvää ja julkaista kuvan blogissasi. Luulen, että lastenkirjat ylipäätänsäkin olisivat hedelmällisimpiä kuvataiteellisen inspiraation lähteitä myös meille isoille.
Kenties blogissani tullaan siis joskus vastaisuudessakin näkemään kuvataiteellisia taidonnäytteitäni. Minun pitäisi joskus ehdottomasti uudelleenlukea ja blogata Ronja Ryövärintytär, jotta pääsisin esittelemään arkistoistani löytyneen hienon kakkiaispiirustuksen!
Fedja-setä, kissa ja koira
(Djadja-Fjodor, Pjos i Kot, 1974)
Suom. Matti Anhava
Kuv. Gennadi Kalinovski
Otava
134 s.