maanantai 29. kesäkuuta 2015

Lumituiskua kesän keskelle: Laura Ingalls Wilderin Pitkä talvi preerialla

Kiireisen kirjabloggajan lyhytarviot jatkuvat edelleen Tove Janssonin Kesäkirjan jälkeen. 

Jatkoin jälleen ihania seikkailujani Ingallsin Lauran seurassa Amerikan preerioilla lukemalla Laura Ingalls-Wilderin omaelämäkerrallisen Pieni talo preerialla -sarjan 5. osan eli Pitkä talvi preerialla -teoksen. Teoksen lumiset tunnelmat eivät ehkä ole omiaan tähän vuoden aikaan, mutta koska haluan lukea sarjan alusta loppuun asti järjestyksessä ja lukuhinku on kova, ei voi mitään.


Pitkä talvi preerialla kertoo, kuinka poikkeuksellisen pitkä ja ankara talvi ravistelee niitä seutuja, joilla Ingallsien perhe asuu. Ingallsit asuvat nyt pienessä kaupungissa, joka syntyi uudistilallisten rynnätessä ottamaan maata omakseen edellisen osan eli Hopeajärven rannalla -teoksen lopussa. Ingallsien uudistila sijaitsee vähän kaupungin ulkopuolella, ja kun isä Kaarle saa vihiä, että ankara talvi on tulossa, vie hän perheensä aivan kaupungin keskustassa sijaitsevaan kaupparakennukseen, jonka on itse rakentanut. Siellä on turvallisempaa ja lämpöisempää. Kun talvi tulee, ei lumen tulosta näy loppua, loputtoman pitkät lumimyrkyt raivoavat halki talven haudaten kaikki talot täysin lumen alle siten, että taloista on kaivettava tunnelit ulos. Junat eivät pääse kulkemaan ja ruokatavarat alkavat loppua. Kuitenkin kaikki tietysi päätyy onnellisesti, ja kun junat lopulta pääsevät kulkemaan ja joulupaketit tulevat vihdoin niiden mukana, vietetään hilpeää ja lämminhenkistä joulua toukokuun auringonpaisteessa.

Minusta oli mukavaa jatkaa jälleen seikkailujani Lauran kanssa preerialla, mutta toisaalta tämä teos ei onnistunut herättämään mitään suuria ajatuksia tai tunteita. Jollain tavalla tämä teos tuntui tähän asti lukemistani sarjan mielenkiinnotomimmalta teokselta, mutta sen lukeminen oli silti miellyttävää. Mielenkiintoisen lisävivahteen teokseen toi kuitenkin se, että teoksessa seurataan Lauran perheen lisäksi myös paljon Wilderin poikien Almanzon ja Royalin tekemisiä. Nämä pojat ilmaantuivat aivan mainintana edellisosan lopussa kuvioon mukaan, ja koska tiedän, että Laura sarjan loppuosassa menee naimisiin Almanzon kanssa, oli hauskaa tutustua häneen ja hänen veljeensä. Odotin jo pienten Amorin nuolten ja sydänten lentelyä, mutta niitä ei valitettavasti vielä ilmaantunut. (Toisaalta ihan hyvä niin, sillä Laura on vasta 14, mutta Almanzo 19 vuotta!) Siispä entistä innokkaammin odotan, että pääsen yhä jatkamaan eteenpäin Lauran tarinan parissa.

Laura Ingalls Wilder
Pitkä talvi preerialla
(The Long Winter, 1940)
Suom. Esko Jämsen
Gummerus
265 s.