Haastan itseni lukemaan lukijoideni valitsemia kirjoja! Ehdotuksia?

Usein tarttuu kirjastoissa ja kirjakaupoissa niihin juuri tietynlaisiin kirjoihin. Genreen, joka on tuttu, kirjailijaan, joka on tuttu, aiheeseen, joka on tuttu, kirjoitusajankohtaan, joka on tuttu. Mutta eikö olisi kiva lukea joskus jotain erilaista? Jotain, johon ei tulisi mieleen heti tarttua?

Olen päättänyt haastaa itseni laajentamaan kirjallisia tottumuksiani. Siihen tarvitsen teidän lukijoideni apua! Löydänköhän uusia rakkauksia vai painaudunko  vain tiukemmin kulkemaan pitkin entisiä uriani?

Tavoitteenani on lukea vuoden 2014 aikana yhteensä 6 lukijoideni ehdottamaa kirjaa. Siis keskimäärin yksi kirja kahta kuukautta kohti. En kuitenkaan sido kirjojen lukemista mihinkään sen tarkempaan aikatauluun kuin että yritän lukea kirjat tämän vuoden aikana.

Siispä nyt saa ehdottaa minulle luettavaa! Jokaisella kommentoijalla on käytettävänään kaksi kirjaehdotusta, ja tehtyjen ehdotusten joukosta arvon kuusi kirjaa luettavaksi. En ota mukaan valitettavasti sellaisia kirjoja, jotka olen jo jossakin vaiheessa elämääni lukenut. (Kannattaa vilkaista blogini sivupalkista, mitä kirjoja olen blogannut ja lukenut blogihistoriani aikana.) Haluan nimittäin uusia kirjatuttavuuksia! Jos joku sattuu ehdottamaan kirjaa, jonka olen jo lukenut, ilmoitan sen kommenttivastauksessa ja jos ehdottaja sattuu huomaamaan vielä vastaukseni, voi hän ehdottaa tilalle uutta kirjaa.

Kirjaehdotusta miettiessäsi pidä lisäksi mielessäsi seuraavat säännöt:

1. Pidät itse kyseisestä kirjasta paljon.

2. Arvelet, että myös myös minulla olisi edes jonkinlaiset mahdollisuudet pitää kirjasta. (Siis ei ole tarkoituksena aiheuttaa minulle tahallaan mahdollisimman kamalaa lukuelämystä!)

3. Jos tunnet yhtään lukutottumuksiani, niin yritä keksiä mielellään kirja, johon en luultavasti tulisi muuten tarttuneeksi. Jotain, joka on tavalla tai toisella poikkeaa lukutottumuksistani.

4. Jos et tunne minua ja kirjamakuani hyvin tai et vain muuten osaa ajatella kohtaa 3, unohda se ja anna vain mielikuvituksesi lentää.

5. Kirja on korkeintaan noin 600 sivua. (Paino sanalla noin!) Vain siinä tapauksessa, jos kirja on mielestäsi ehdottomasti maailman paras kirja ja aivan kaikkien ihmisten tulisi mielestäsi lukea se, voi se olla pidempikin.

6. Laji on vapaa. (Proosaa, draamaa, lyriikkaa – mitä vain!)

7. Vain kaunokirjallisuus käy. (Kaunokirjallisuuden käsitettä ei tarviste kuitenkaan tulkita tiukkapipoisesti.)

8. Saa ehdottaa myös sellaista kirjaa, jota joku muu on jo ehtinyt ehdottaa. Tällöin kyseinen kirja saa useamman arvan.

Kirjoja saa käydä ehdottelemassa noin viikon ajan. Ensi torstaina 16.1 on viimeinen ehdotuspäivä. Perjantaina 17.1 kirjoitan ehdotetut kirjat lapuille, arvon niiden joukosta kuusi kirjaa ja julkaisen listan kirjojen nimistä ja niiden ehdottajista blogissani.

Otan itselleni oikeuden lopettaa ehdotetun kirjan kesken, jos se syystä tai toisesta on aivan mahdottoman kamalaa luettavaa. Sitoudun kuitenkin kunniasanalla yrittämään parhaani! Sitoudun myös bloggaamaan kaikista valituista ja luetuista kirjoista – myös mahdollisista keskenjääneistä yrityksistä. Lupaan myös tulla ilmoittamaan ehdottajan blogiin (jos hänellä on sellainen), jos ja kun olen blogannut hänen ehdottamastaan kirjasta.

En ehkä odota haasteelta tätä lempikirjaani päihittävää lukuelämystä, mutta...

... kenties kirjallisia yllätyksiä ja mukavia tuttavuuksia!

Vuoden 2013 haasteet

Vuosi lähenee uhkaavasti loppuaan kohti, joten olisi aika pistää pakettiin vuoden vaihteessa umpeen menevät haasteet, joissa olen ollut mukana ja katsoa, kuinka minun on käynyt niiden kanssa.

Eniten olen haasterintamalla panostanut Ofelia outolintu -blogin 1800-luvun kirjat -haasteeseen, jossa ollaan tavoiteltu erilaisia aatelisarvoja sen mukaan, kuinka monta 1800-luvulla kirjoitettua kirjaa on lukenut. Mari A:n kirjablogin kirjavuorihaasteessa, jossa yritetään saavuttaa tietynkokoista vuorenhuippua lukemalla tietty määrä oman kirjahyllyn kirjoja, minun kävi huomattavasti köpelömmin. En päässyt edes sinne pienimmälle vuorelle, Kolille, joka olisi vaatinut 12 kirjaa. Mutta pientä yritystä oli, joten se lienee tärkeintä?

Les Masque Rouge -blogin kiinteistöhaasteessa luettiin kirjoja, joiden miljöönä toimii vahvasti jokin rakennus. Tähän haasteeseen en juurikaan vartavasten panostanut, mutta sainpa luettua ohessa sen verran haasteeseen sopivia kirjoja, että pääsin asumaan mökkiin. Mutta voi, olisihan se ollut toki mukavaa päästä linnaan asustelemaan!

Tässä luetut kirjat listattuna haasteittain:

Ofelia Outolintu: 1800-luvun kirjat

Lasken puolikkaksi pari sellaista kirjaa, jotka aloitettu vuonna 2012, mutta luettu loppuun vasta 2013. Siispä yhteensä luettuja kirjoja  on 21, mikä oikeuttaa minut ylimpään aatelisarvoon eli hettuattareksi. Kyllä nyt on pollea olo! 

1. Elias Lönnröt: Kalevala (puolikas)

2. Mary Shelley: Frankenstein

3. R.L. Stevenson: Huomispäivän laulu

4. Louisa M. Alcott: Pikku naisia

5. Dostojevski: Alistetut ja loukatut

6. Lewis Carroll: Liisan seikkailut ihmemaassa

7. Aleksis Kivi: Seitsemän veljestä

8. Sir Walter Scott: Ivanhoe (puolikas)

9. J.L. Runeberg: Vänrikki Stoolin tarinat

10. Leo Tolstoi: Anna Karenina

11. Minna Canth: Työmiehen vaimo

12. Ivan Turgenev: Tarpettoman ihmisen päiväkirja

13.Charles Dickens: Nicholas Nicklebyn elämä ja seikkailut

14. Charlotte Brontë: Kotiopettajattaren romaani

15.Jane Austen:  Viisasteleva sydän

16.Charles Dickens: Dombey ja poika

17. Gustave Flaubert: Bibliomania

18. Zacharias Topelius: Morsian ja muita kauhunovelleja

19. Bram Stoker: Dracula

20.Louisa M. Alcott: Pikku naisia II

21. Jane Austen: Neito vanhassa linnassa

22. Oscar Wilde: Onnellinen prinssi ja muita tarinoita

Mari A:n kirjablogi: Kirjavuori Mount Everestille -haaste

Tässä huono yritelmäni kavuta Kolille, jonne olisi tarvinnut puolet enemmän kirjoja!

1. L.M. Montgomery: Anne´s House of Dreams

2. L.M. Montgomery: Anne of Green Gables

3. L.M. Montgomery: Anne of Avonlea

4. L.M. Montgomery: Anne of Ingleside

5. L.M. Montgomery: Rainbow Valley

6. Oscar Wilde: Onnellinen prinssi ja muita tarinoita

5) Le Masque Rouge: Kiinteistöhaaste

Tällä kirjamäärällä pääsin juuri ja juuri mökkiin asumaan!

1. L.M. Montgomery: Anne´s House of Dreams

2. L.M. Montgomery: Anne of Green Gables

3. E.M. Forster: Talo jalavan varjossa

4. Tove Jansson: Vaarallinen juhannus

Mutta hei, olettekos ikinä kuulleet herttuattaresta, joka asuu mökissä? Linna tai kartano olisi ehdottomasti arvolleni parempi asuinsija!

Kiitokset kaikille haastajille mukavista haasteista!

P.s. Saatan vielä huomenna lukea yhden kirjan 1800-luvun haasteeseen, joten tulen mahdollisesti vielä täydentämään listaani.

Haasteiden ja tunnustusten päivä

Sain Mari A:lta haasteen ja tunnustuksen. Haaste ja tunnustus ovat periaatteessa erillisiä, mutta päätän ratkaista asian samalla tavoin kuin Mari, että laitan tunnustuksen ja haasteen samalla kertaa samoille henkilöille ja päästän itseni hieman helpommalla.

Sain saman tunnustuksen samana päivänä lisäksi Lurulta. Kauniit kiitokset teille molemmille! :)

Haasteen ja tunnustuksen saajat voivat ratkaista aisan miten haluavat – laittaa haasteen ja tunnustuksen samoille tai sitten eri henkilöille.

Haasten sääntöihin kuuluu:

1. Kiitä haasteen antajaa
2. Jaa haaste kahdeksalle bloggaajalle
3. Ilmoita näille kahdeksalle haasteesta
4. Kerro kahdeksan satunnaista asiaa itsestäsi

Vastasin aika lailla samaan haasteeseen viime marraskuussa (erona on vain, että tuolloin haaste kulki A blog with Sbstance -tunnustuksen nimellä). Silloin luettelin kahdeksan kirjallista samaistumiskohdettani.

Tälläkin kerralla ajattelin kietoa vastaukset kirjateeman ympärille, mutta rajata aiheen ajakohtaisten kirrjallisiin asioihin, lähinnä kesken oleviin lukuprojekteihin.
 

 

1. Minulla on tällä hetkellä kaksi aktiivisesti kesken olevaa kaunokirjallista kirjaa: Don DeLillon Valkoinen kohina ja J.M. Barrien Peter Pan.

 

2. Tällä viikolla aloitin kuuntelemaan youtubesta äänikirjana Jane Austenin Pride and Prejudice -teosta, mikä on ensimmäinen kerta, kun tutustun tähän teokseen alkukielellä.

 

3. Lisäksi minulla on monia nukkuvasti keskeneräisiä kaunokirjallisia teoksia:  Ulla Lena Lundbergin Is, Shakespearen Loppiaisaatto, Christer Kihlmanin Gerdt Bladhin tuho sekä Walter Scottin Ivanohoe.

 

4. Ivanohoe on lukuprojektieni häpeäpilkku, sillä se on ollut kesken viime kesäkuusta lähtien! Mutta olen päättänyt, periksi en anna! En aio palauttaa kirjaa mistään hinnasta kirjastoon ennen kuin olen loppuun päässyt.

 

Keskeneräisten kirjojen pino


5. Asiaproosan puolelta kesken on tällä hetkellä ainakin Ralph Waldo Emersonin Luonto, johon yritän perehtyä proseminaarityötäni varten. Lisäksi minulla loputon pino muutakin asiaproosaa ja tieteellistä kirjallisuutta proseminaarityötäni varten odottamassa, että lukuinto syttyisi.

 

6. Minusta tuntuu, että tällä hetkellä hukun kaikkiin kirjoihin, jotka pitäisi lukea. Tänä keväänä sattuu opintojen puolesta olla lukemista aivan liikaa. Lisäksi, kun lasketaan mukaan ne kirjat, jotka itse haluaisin lukea, on koossa aikamoinen soppa.

 

7. Tällä hetkellä keskeneräisista kirjoistani minun tekisi eniten mieli tarttua Peter Paniin.

 

8. Jos minulla sattuisi olemaan tällä hetkellä ajallisia resursseja aloittaa (ja myös lukea loppuun!)  aivan mikä tahansa kirja, mikä ei kuulu opintoihin, marssisin empimättä kirjastoon lainaamaan Pikku naisia.

 (Onneksi minulla on hyllyssä odottamassa kaveriltani lainaama Pikku naisia -elokuva, joka toivottavasti tyydyttää suurimman pikkunaistennälkäni)

 

 

 

 

 

 

Tunnustuksen sääntöihin kuuluu:
 

- linkittää bloggaaja, jolta tunnustuksen sai

- valita viisi ihanaa blogia, joilla on alle 200 lukijaa (ja kertoa se valituille jättämällä kommentti heidän blogiinsa)
 

- toivoa, että tunnustuksen saaneet laittavat tunnustuksen eteenpäin.


Laitan sekä tunnustuksen ja haasteen eteenpäin seuraaville, jotka ovat viisi sellaista uusinta lukijaani,  joiden blogin osoitteen tiedän.

1. Kuuttaren lukupäiväkirja 
2. Lukutoukan blogi
3. 100 kirjaa ja yksi pieni elämä
4. Todella vaiheessa
5. The Wonderful World of Books

Olette tunnustuksenne ansainneet!

Ei minkäänlaisia paineita haasteen tai tunnustuksen eteenpäin laittamisesta! :)
 

 

 

Haaste ja tunnustuksia

Sain blogista Ei vain mustaa valkoisella haasteen. Vähän myöhemmin, ennen kuin olin ehtinyt vastata, sain saman haasteen myös Kirjakaapin avain -blogista.   Vastaan samalla molempien haastajien kysymyksiin.

 

Kiitos haastajille! Haasteet ovat aina mukavia!

Tämän pienen palkinnon tarkoitus on löytää uusia blogeja ja auttaa huomaamaan heitä joilla on alle 200 lukijaa.

 

1. Jokaisen haastetun pitää kertoa 11 asiaa itsestään.

2. Pitää vastata myös haastajan 11 kysymykseen.

3. Haastetun pitää keksiä 11 kysymystä uusille haastetuille.

4. Heidän pitää valita 11 bloggaajaa jolla on alle 200 lukijaa.

5. Sinun pitää kertoa kenet olet haastanut.

6. Ei takaisin haastamista

 

Tässä 11 asiaa itsestäni:

1. Osaan tehdä spagaatin.

2. Tykkään haaveilusta.

3. Alaluokkalaisena toivoin olevani poika.

4. Jälkeenpäin olen tullut siihen tulokseen, että on oikein mukavaa olla syntynyt tytöksi. Saa esim. rauhassa käyttää vaaleanpunaista sekä pukeutua mekkoon herättämättä epäilyksiä.

5. Minulla on kolme isosiskoa ja yksi isoveli.  

6. Luulen olevani varsin onnellinen.

7. Olen ollut yhden päivän elämässäni lähihoitajaopiskelija, mutta se olikin aivan kamalaa.  Heti seuraavana päivänä päätin, että menen takaisin sinne mistä tulinkin eli yliopistoon ja ryhdyn ruotsin opettajaksi.

8. Viimeiset kolme kesää olen viettänyt myymällä mansikoita viehättävässä, pääosin ruotsinkielisessä saaristokunnassa.

9. Rakastan mansikoita ja niiden myymistä. Ehdoton lempimansikkalajikkeeni ja oikeastaan lempiruokanikin on sonata-mansikat <3

10. Opiskelin japania ensimmäisen yliopistovuoteni ajan. En tosin enää muista muuta kuin ”Watashi no namae wa Anna desu”.

11. Rakastan opiskelua enkä haluaisi lopettaa koskaan yliopistoa!
 

Vastaukset Ei vain mustaa valkoisella –blogin minulle esittämiin kysymyksiin:
 

1. Milloin aloitit bloggaamisen ja minkä vuoksi?

Lokakuun 2012 alkupuolla saadakseni pontta lukuharrastukseen, harjoittaakseni kirjoitustaitojani, oppiakseni enemmän lukemistani kirjoista sekä aloittaakseni uuden, jännittävän harrastuksen.

2. Kirja, jonka ottaisit mukaan autiolle saarelle.

Raamattu.

3. Kuvaile blogiasi 3 sanalla.

Nuori, kasvava ja vaaleanpunainen.

4. Fiktiivinen hahmo, jonka haluaisit tavata myös tosielämässä

Ensin meinasin vastata Vihervaaran Anna, mutta sitten tulin ajatelleeksi, että se voisi olla vähän huono juttu, koska voisin tulla kateelliseksi ja mustasukkaiseksi hänestä.  Hän on tavallaan hyvin samanlainen kuin minä, mutta täydellisempi versio minusta, joten ehkä on hyvä, että Anna pysyy vain kirjojen sivuilla ja minä voin rauhassa kuvitella olevani hän. Siksi vastaankin Herra Guppy Dickensin Koleasta talosta – hän oli varsin mielenkiintoinen ja hupaisa heppu.

5. Paras kohde, jonne olet joskus matkustanut?

Yhdysvaltojen Indiana.

6. Jos voisit muuttaa johonkin fiktiiviseen paikkaan (kuten Pottereiden Tylypahka), mihin muuttaisit?
Vihervaaraan

7. Vaikuttavatko vuodenajat siihen, millaista musiikkia kuuntelet?
Eipä juuri.

8. Viimeisin saavutuksesi?

Onnistuin saamaan yhdestä kaunokirjallisuuden kirjatenttipaketista vitosen, vaikka olin jättänyt kummatkin tenttiin kuuluvat teoriakirjat lukematta.

9. Asia/asiat, joiden toivoisit tapahtuvan tulevan vuoden aikana?

Toivon selviytyväni kunnialla keväällä pitämistäni lukiokursseista. Toivoisin, että vuosi loppuisi myös yhtä aurinkoisissa ja iloisissa merkeissä kuin se alkoi.

10. Mieleenpainunein tyylimokasi lapsuudessasi/nuoruudessasi?

Pukeuduin 16-vuotiaana veljeni häissä valkoiseen pitsikuvioiseen mekkoon, jossa vieläpä tylliä helmassa. Taisin näyttää vähän liian morsiamelta, mutta kukaan ei ollut kertonut, etteivät häävieraat saisi pukeutua valkoiseen!

11. Kuvaile unelmiesi kirjahyllyä sisältöineen.

Se on valkoisella patinalla maalattua puuta, se on suuri ja kaunis. Siihen mahtuu tosi paljon kirjoja. Sisältö koostuu pääosin suurista klassikoista, ja mukana runsaasti lastenkirjallisuutta. Kirjat on järjestetty lajin ja aakkosjärjestyksen mukaan.

Vastaukset Kirjakaapin avain –blogin kysymyksiin

1. Kumpi on sinun mielestäsi parempi vuodenaika, kevät vai kesä?

Kesä - ehdottomasti!

2. Mikä on lempivärisi?

Vaaleanpunainen.

3. Mitä sarjoja seuraat televisiosta?

Meillä ei ole televisiota. Joskus seuraan joitakin sarjoja Yle areenalta. Tällä hetkellä lähinnä vain Satuhäitä.

4. Ensimmäinen kirjamuistosi?

En muista mikä oli ensimmäinen. Lapsuudesta jäänyt mieleen jokailtaiset iltasatuhetket, jolloin äiti luki minulle ja samassa huoneessa asuvalle siskolleni kirjoja. Esim. Onneli ja Anneli ja Pieni talo Preerialla -kirjat ovat jääneet mieleen noista hetkistä.

5. Mihin maahan haluaisit matkustaa, jos budjetti ja aika olisi rajaton? (Vain yksi maa.)

Fidzi-saarille.

6. Käytätkö koruja? Jos käytät, millaisia mieluiten?

Ainakin kaulakoruja käytän aika usein. Erityisesti valkoisia ja vaaleanpunaisia helmikaulakorujani käytän mielelläni, lisäksi myös hopearistini on mieleeni.

7. Mitkä täytteet valitset pizzan päälle?
Äh, vaikea kysymys, kun olen vain muutamia kertoja elämässäni tilannut itselleni oikeaa pitsaa! Mitä edes niiden pitsojen päälle laitetaan? En edes kunnolla muista! Ainakin pepperonista muistan pitäneeni.

 8. Minkä elokuvan kävit viimeksi katsomassa elokuvateatterissa?

En jostakin syystä pysty muistamaan! Vaikka siitä onkin vain noin 2 kuukautta, kun viimeksi kävin.

 9. Mikä muumimuki on mielestäsi kaikkein hienoin?

Se vaaleanpunainen Sosulin häämuki on yksi lemppareistani.

 10. Kuka on mielestäsi mielenkiintoisin historian hahmo?

Jeesus.

11. Kuka on eniten arvostamasi ihminen?

Hmm… Taas vaikea kysymys. Arvostan niin monia ihmisiä, ja eri ihmisiä hieman eri tavalla. Ehkäpä voisin vastata, että parasta ystävääni.

11 kysymystä haastetuille:

1. Mitä sinun tekisi mieli syödä juuri nyt?

2. Ranta- vai kaupunkiloma?

3. Mielenkiintoisin asia, jonka olet oppinut tänä vuonna?

4. Mitä kirjaa et mistään nimessä suosittelisi ystävällesi? Miksi?

5. Minkä kirjan toivoisit kaikkien maailman ihmisten lukevan?

6. Mitä bloggaaminen sinulle merkitsee?

7. Mikä on lempivärisi ja miksi?

8. Jos et olisikaan juuri siinä ammatissa kuin olet/ opiskelisi sitä alaa kuin opiskelet, mitä voisit tehdä sen sijasta?

10. Minkälaisessa talossa tai asunnossa asut?

11. Jos vain taivas olisi rajana ja rahaa kuin roskaa, minkälaisessa asumuksessa mieluiten asuisit? (yksityiskohdat ja mielikuvituksen käyttö plussaa!)

 

Haastan seuraavat 11 blogia:

Anna minun lukea enemmän

Cilla in Wonderland

Elegia

Haastavaa lukemista

Jokken kirjanurkka

Luettua elämää

Nannan kirjakimara

Ofelia outolintu

Opuscolo - kirjasta kirjaan

Vauhkon kirjat ja kirjaimet

Vinttikamarissa

Ei mitään paineita haastetuille osallistumisesta! Tarttukaa haasteeseen, jos haluatte tai sitten ette!

Lyhyesti virsi kaunis! Haaste pitkien sepustusten kirjoittajalle

  

Olen aina ollut koulussa ja yliopistossa se, joka jää kokeissa ja tenteissä viimeisimpien joukkoon sen vuoksi, että kirjoitan pitkiä vastauksia. Nykyään vastaan yliopiston tenteissä esseetehtäviin yleensä 2,5-4 -sivuisilla esseillä, vaikka luulen useimpien kirjoittavan alle kaksi sivua. Jos kirjoitan alle kaksi sivua, tarkoittaa se yleensä sitä, etten ole lukenut sitä tenttikirjaa, jota kysymys koskee. Tänä syksynä yksi palautettava kirjallisuusessee, jonka ohjepituus oli 7 sivua, venyi 13 sivuun. Tiivistäminen ei todella ole minun lajini.

Myös tekstarit, sähköpostit, facebook-päivitykset ja ylipäätänsä aivan kaikki, mitä kirjoitan, ovat pidemmästä päästä.

Ala-asteen yksi kamalimmista – ja nyt ajateltuna myös yksi huvittavimmista – muistoista on seuraavanlainen:

Meidän oli tarkoitus kirjoittaa juttuvihkoomme koulussa katsomastamme elokuvasta Veljeni Leijonanmieli. Muistan pitäneeni elokuvasta paljon ja imeneen jokaisen elokuvan kohtauksen itseeni kaikilla aisteillani. Ehkä juuri siksi muistin elokuvan niin tarkkaan ja olisin halunnut saada sen kaiken kokemani paperille. Sitten aloin kirjoittamaan A4-kokoiseen juttuvihkoon, mitä elokuvassa tapahtui ja kirjoitin, kirjoitin ja kirjoitin. Voi sitä tuskaa, kun en ikinä meinannut päästä loppuun asti! Lopulta, useiden tuntien tuskailun jälkeen pääsin, ja tuloksena oli 11 sivuinen juonireferaatti! Ja kirjoituskäsi sanoin kuvaamattomien särkyjen vallassa.

Kun opettaja sai käsiini vihkoni, totesi hän: ”Sinusta Anna taitaakin tulla isona kirjailija!” (Ja minä salaa mielessäni ajattelin, että ei todellakaan. Kirjoittaminen on kamalaa!) Muut olivat selvinneet varmaan parilla sivulla. Olin silloin muistaakseni vasta 4. luokalla.

Niinpä ei ole ollut minulle yllätys, että kirjablogin aloitettuani myös blogitekstini ovat keskimäärin aika pitkiä. Niistä meinaa tulla joka kerta pidempiäkin kuin mitä ne ovat, ja joudun aina karsimaan ja pyyhkimään niistä pois jo kirjoittamiani osia. Kaikki eivät aina välttämättä jaksa lukea pitkiä postauksia. Toiset taas ehkä lukevat mielellään. Haluaisin saada siksi blogiini enemmän variaatiota pituuden suhteen. Kirjoittaa joskus pitkiä, joskus taas lyhyitä kirjoituksia.

Siksipä olen keksinyt itse itselleni haasteen, jota toteuttamalla harjoitan kirjallisia tiivistystaitojani blogissani. Luulen, että tästä taidosta olisi minulle paljon hyötyä myös monella muulla elämänalueella ajanhallinnan kannalta. Haasteen olen kehittänyt ennen kaikkea itseäni varten, mutta sitä saavat myös toki muutkin halukkaat lainata ja soveltaa.

Lyhyesti virsi kaunis –haaste

1) Kirjoitan silloin tällöin lukemistani kirjoista Lyhyesti virsi kaunis –arvioita. Arvioon kirjoitan sen kuuluvan Lyhyesti virsi kaunis -haasteeseen ja laitan linkin tähän tekstiin.

2) Lyhyesti virsi kaunis -arvion sisältö: Pyrin kirjoittamaan mahdollisimman lyhyesti ja tiiviisti kaiken olennaisen, jonka haluan sanoa kirjasta. Arviossa on kuitenkin kerrottava jotakin itse kirjasta ja lukuelämyksestä, ei vain tyyliin ”Luin kirjan X, jonka kirjoitti henkilö Y. Loppu.”

Piparintuoksuista joulunodotusta! Tässä edellisvuoden talotekeleeni :)

Kirjanmerkkejä prinsessalle, jäähyväiset vessapapereille ja joululahja minulle!

Otin aiemmin osaa Raisan esittämään kirjamerkkihaasteeseen (bloggaukseni täällä), ja aloin sen pohjalta pohtia sitä, miksi ihmeessä minä en juuri oikeita kirjamerkkejä omista, saatika käytä. Kuitit ja vessapaperit ovat tavallisesti toimittaneet minun kirjanmerkkini virkaa. Päätin, että nyt saavat vessapaperit ynnä muut asiattoman rumat kirjamerkit painua niin kauas kuin pippuri kasvaa ja tehdä tilaa esteettisemmille kollegoilleen. Hyvästi vessapaperit, tervetuloa todellisen prinsessan merkit!

Niinpä vihdoin tällä viikolla tartuin tuumasta toimeen ja marssin määrätietoisesti Akateemisen kirjakaupan kirjanmerkkihyllylle aikeissani ostaa kaikki hienot kirjanmerkit, jotka kaupasta löydän.

Kirjanmerkkimarkkinat eivät olleet mielestäni kyllä hääppöiset - olisin odottanut kattavampaa ja enemmän silmiä hivelevää valikoimaa. Lopulta löysin kaksi merkkiä, jotka miellyttivät silmiäni ja joihin olin tyytyväinen:

Siis yllätys, yllätys: prinsessoja prinessakirjojen ystävälle! Nämä ovat mielestäni aivan ihanat, eikö totta? (Kehukaa tekin nyt vähän!)

Siis toisessa on Prinsessa ja herne -sadun prinsessa, ja toisessa aivan ilmiselvästi minä itse! Katsokaa nyt! Sillä on ruskeat pitkät hiukset, se tykkää kirjoista sekä vaaleanpunaisista vaatteista ja kaiken lisäksi sillä on vähintään yhtä pulleat posket kuin minullakin:

 

 

 

Lopuksi minun on vielä pakko näyttää, mitä ostin tänään itselleni joululahjaksi kirjakauppa Kirjatorilta: 

 

En ole tätä kirjaa vielä ikinä lukenut, mutta lukemattakin uskon vakaasti kaiken kuulemani perusteella, että se on uskomattoman ihana kirja. Ai miten ihanaa, että viikon päästä saan avata sen lahjapaketista ja viettää taatusti unohtumattomia lomahetkiä sen parissa!

 

Aion tänä jouluna oikein hemmotella itseäni olan takaa kirjallisesti, sillä olen tilannut itselleni lisäksi toisen kirjaisan joululahjan Adlibriksestä, nimittäin Dickensin Saiturin joulun. Oi tätä ihanaa joulua! :)

 

Toivotan ihanaa joulunodotusta kaikille! Toivottavasti tekin saatte joltakulta yhtä ihania ja kirjaisia joululahjoja kuin minä itseltäni! :D

Blogistanian Kuopus 2012 – ehdokkaani!

Blogistanian Kuopus on kirjabloggaajien järjestämä kilpailu, jossa etsitään vuonna 2012 Suomessa julkaistua parasta lasten- tai nuorten kirjaa. Kilpailua emännöi  Saran kirjojen Sara, ja tästä linkistä voi käydä paremmin lukemassa taustietoa kilpailusta.  

Lyhykäisyydessään kerrottakoon, että kirjabloggaat voivat osallistua kilpailuun omilla ehdokaslistoillaan, jos ovat lukeneet ja bloganneet kilpailuun sopivista kirjoista. Kaikki listat on määrä julkaista kirjablogeissa tänään lauantaina 1.12 klo 10.00. Enimmillään voi asettaa ehdolle kolme kirjaa siten, että paras saa 3 pistettä, seuraava 2 pistettä, ja viimeinen 1 pisteen. Jos kirjoja on vain kaksi, saa parempi 3 ja toinen 2 pistettä, ja jos puolestaan kirjoja on vain yksi, saa se 3 pistettä.

Kuopus-kategoria on tänä vuonna mukana ensimmäistä kertaa kilpailussa, josta minä lasten ja nuortenkirjallisuuden suurena ystävänä olen hyvin iloinen.  Kuopuksen ohella kilpaillaan myös vuoden 2012 parhaasta kotimaisesta kaunokirjasta kategoriassa Blogistanian Finlandia sekä vuoden 2012 parhaasta käännöskirjassa kategoriassa Blogistanian Globalia.

Koska ylipäätänsä niitä kirjoja, jotka voisin asettaa ehdolle, on vain kaksi, ja koska asetan vieläpä ehdolle molemmat, voisi kuvitella, että nämä kirjat ovat lunastaneet paikkansa ehdokaslistassani kovin heppoisin perustein. Voin kuitenkin vakuuttaa, että näin ei ole asian laita. Ehdokaskirjani ovat niin upeita ja kiitosta ansaitsevia, että olisi ne valikoitunut kärkeen, vaikka olisin lukenut kasapäin Kuopuksen kriteerit täyttäviä kirjoja.

Pisteeni annan seuraaville kirjoille:

3 pistettä Enna Airikin upealle Haavemaalle

2. pistettä Ursula Jonesin ja Sarah Gibbin ihanalle Kaunotarelle ja Hirviölle

Perustelut:

Näiden kahden kirjan asettaminen paremmuusjärjestykseen tuotti mitä suurinta tuskaa. Kaksi aivan erinomaista kirjaa, joissa on paljon samaa, mutta myös erilaista. Molempia kirjoja yhdistää sanoinkuvaamattoman kaunis ja persoonallinen kuvitus, mikä on mielestäni hyvin tärkeä kriteeri, jos kirjassa on kuvitusta. Molemmat ovat myös hyvin tyttömäisiä ja täynnä vaaleanpunaisia, hauraita unelmia, vaikka Haavemaa on lopulta hyvin surullinen ja traaginen, kun taas Kaunotar ja Hirviö saa satumaisen onnellisen lopun. 

Suurena erona onkin se, että Haavemaa on hyvin vakava, kun taas Kaunotar ja Hirviö-sadussa on myös kepeää leikkimieltä mukana. Pitkän pohdinnan jälkeen asetin Haavemaan etusijalle sillä perustella, että sen tarina on omaperäisempi ja uusi. Lisäksi pientä plussaa tulee hyvin rankan aiheen käsittelemisestä oivaltavalla ja kauniilla tavalla. Nyt tätä kirjoittaessani meinaa iskeä melkein katumus, sillä Ursula Jonesin ja Sarah Gibbin Kaunotar ja Hirviökin olisi todella kolme pistettä ansainnut, mutta jommallekummalle on kuitenkin etusija annettava.

Kilpailun tulokset julkaistaan maanantaina 3.12.2012 klo 20.00. Sitä jännityksellä odottamaan!

Kuvat kuopuksistani (lisää kuvia kauniista kuvituksista kannattaa katsoa bloggauksista):

Kirjanmerkkihaaste: esittele kirjanmerkkisi!

Kirjaurakka-blogin Raisa heitti jokin aika sitten ilmaan haasteen, jossa on tarkoitus esitellä oma kirjanmerkkinsä. Haaste laittoi minut miettimään, että miksi ihmeessä -

huolimatta siitä, että minä omistan joitakin hienoja oikeitakin kirjanmerkkejä ja kaupat ovat pullollaan vielä hienompia -  menen yleensä lainauskuitti-, kauppakuitti- tai vessapaperinpalalinjalle kirjamerkkien suhteen. Luulisi, että hieno kirjamerkki tekisi lukukokemuksenkin paljon esteettisemmäksi!

 

No, tällä hetkellä minulla on yhden kirjan välissä yksi merkki, joka ei ole mikään noista normaaleista kuiteistani tai vessapapereistani. En tiedä, onko se "oikea" kirjanmerkki vai mikä, mutta se on paperilappu, jonka isäni hiljattain oli saanut joiltakin messuilta ja jonka hän kotiin tullessaan minulle antoi. Etupuolella on hieno sitaatti Henry David Thoreaulta, mikä tekeekin sen oivalliseksi kirjanmerkiksi. Takapuolella puolestaan on mainos jostakin mielenterveysneuvontapuhelimesta. (Luulen, että se oli tuo etupuolen hieno sitaatti, jonka vuoksi isäni tämän minulle antoi :P)

 

Tässä siis molemminpuolin merkkini, joka löytyy Topeliuksen Linnaisten kartanon viheriän kamarin välistä:

 

 

 

Toki minulla on monta muutakin merkkiä tällä hetkellä käytössä, mutta enpä tohdi niitä nyt esitellä. Kylle te olette niitä kuitteja ja vessapapereita varmasti ihan tarpeeksi elämänne aikana nähneet!

 

 

A Blog with Substance -tunnustus

 

Sain ihka ensimmäisen blogitunnustukseni, josta olen kovin innoissani. Kiitos tunnustuksesta, Satu!

Tunnustuksen mukana tulivat seuraavat ohjeet:
1. Kiitä tunnustuksen antajaa.
2. Jaa tunnustus kahdeksalle bloggaajalle.
3. Ilmoita heille tunnustuksesta.
4. Kerro kahdeksan satunnaista asiaa itsestäsi.

Ajattelin kietoa itsestäni kertomat kahdeksan asiaa sellaisen aiheen ympärille, mihin kirjallisuuden hahmoihin olen kokenut identifioituvani. Kirjallisuutta lukiessani yleensä peilaan jatkuvasti itseäni henkilöhahmoihin ja rakennan samalla omaa identiteettiäni löytäessäni hahmoista jotakin samaa kuin itsestäni. Parhaiten yleensä viihdynkin juuri sellaisten kirjojen parissa, joista löydän peilikuvia itsestäni – näin opin tuntemaan itseäni paremmin sekä ymmärtämään itseäni. Tässä siis kahdeksan kappaletta näitä omia kirjallisuuden identifikaatiohahmojani sekä lyhyt perusteluni, miksi löydän oman kuvani heistä:

1) L.M. Montgomeryn Anna-kirjojen Anna – yhtäläisyytemme ovat loputtomat. Lyhyesti kuitenkin mainittakoon, että olemme kaimoja ja lisäksi minulla myös on hieman ylivilkas ja haaveellinen mielikuvitus, joka saa usein muut pyörittelemään silmiänsä minulle. Myös opettajan ammatti ja kiinnostus kirjallisuuteen yhdistävät meitä.

2) L.M. Montgomeryn Sinisen Linnan Valancy – Valancyn tapaan harrastan silloin tällöin todellisuuspakoilua kuvitelmieni haavelinnaan, jonka tosin olen Sinisen linnan sijasta nimennyt Vaaleanpunaiseksi linnaksi.

3) Leo Tolstoin Sodan ja rauhan Natasha – olen välillä yhtä turhamainen, kevytmielinen ja ihailunkipeä, mutta silti sisältä hyväsydäminen ja herttainen.

4) Nathaniel Hawthronen Tulipunaisen kirjaimen pastori Arthur Dimmesdale – no, tämä jääköön vaille selitystä.

5) Astrid Lindgrenin Peppi-hahmo – toisinaan olen yhtä omapäinen ja rasavilli.

6) Ursula Jonesin ja Sarah Gibbin Prinsessa vailla valtakuntaa –sadun prinsessa vailla valtakuntaa – olen hieman prinsessa ja myös minun valtakuntani on toisinaan vähän hukassa.

7 & 8) Tove Janssonin muumien Nipsu ja pikku Myy – näissä hahmoissa ilmenee luonteeni jakautuneisuus. Toisaalta olen arka ja pelokas, elämää pakeneva Nipsu, toisaalta myös vahva, itsevarma ja rohkea sekä ilkeilevä pikku Myy. Yhteistä näille hahmoille on kuitenkin, että heitä nimitetään pieniksi, aivan kuten minuakin usein nimitellään pikku Annaksi.

Jaan tunnustuksen eteenpäin seuraaville blogeille:

Kanervala

Värikäs päivä Lastenkirjablogi

Tarinauttisen hämärän hetket

Les Masque Rouge

Morren maailma

Sinisen linnan kirjasto

Luettua elämää

Hemulin kirjahylly

´

Olen haaveileva Anna...

Olen valtakuntaani etsivä prinsessa.

Olen laatikosta kurkistava ilkikurinen ja itsevarma pikku Myy.