Vuosi on vaihtunut ja takanani on kolmas syyslukukausi kansalaisopiston tuntiopettajana. Vedän Puulan seutuopistossa muun muassa erilaisia lukupiirejä. Tänä lukuvuonna niitä on toteutunut peräti neljä: Kirjallisuuspiiri, Etäkirjallisuuspiiri, Tyttökirjaklassikot-etälukupiiri ja Elämäkerrallinen etälukupiiri.
Korona teki tutuksi etäopetuksen ja huomasinkin, että etäopetuksena on hyvä järjestää sellaisia lukupiirejä, joihin ei yhdeltä pikkupaikkakunnalta löytyisi tarpeeksi paljon väkeä. Erityisen iloinen olen Tyttökirjaklassikot-lukupiirin ideasta ja siitä, että sain sen myös toteutumaan. Voiko edes kuvitella mitään ihanampaa kurssia?
Syyslukukauteen mahtui monta hyvää kirjaa ja monia mielenkiintoisia kirjallisuuskeskusteluita. Koska lukupiirejä on näin monia, olen pyrkinyt käsittelemään osin samoja kirjoja joissakin lukupiireissä. Yllättävän moni syksyn lukupiirikirjoista oli minulle entuudestaan tuttuja. Mutta hyviä kirjoja jaksaa lukea kerta toisensa jälkeen! Vain Juha Itkosen Ihmettä kaikki sekä Elly Griffithsin Siniviittainen nainen olivat minulle aivan uusia lukukokemuksia, muut olen lukenut aiemminkin.
Tässä postauksessa on lyhytarviot menneen syyslukukauden lukupiirikirjoistani. Tosin kahta näistä en lukenut tällä erää, koska ne ovat niin tuoreessa muistissa: L.M. Montgomeryn Pienen runotytön luin viimeksi kesällä ja Annan nuoruusvuodet viime tammikuussa. Kerron silti niistäkin!
Mutta ennen kuin menen itse asiaan, mainostan vielä etälukupiirejäni! Näihin voi tulla vielä mukaan nyt kevätlukukaudellakin ja saat kurssimaksun puoleen hintaan, jos hyppäät mukaan näin myöhään. Lisätiedot ja ilmoittautuminen Puulan seutuopiston nettisivuilla, tässä linkit erikseen jokaiselle kurssille:
Tyttökirjaklassikot-etälukupiiri
(Huom. nettisivun hinnat ovat koko vuoden hintoja.)
Elizabeth Strout: Olive Kitteridge
Stroutin tarkkanäköinen kuvaus amerikkalaisen pikkukaupungin elämästä ja sen ihmiskohtaloista on kiehtova. Elämässä tulee vastaan yhtä ja toista, mutta onneksi on donitseja, jotka tuovat edes vähän pehmeyttä ja lohtua arkeen.
Teos vilisee ihmisiä, mutta kaiken keskiössä tai taustalla on Olive Kitteridge -niminen eläköitynyt opettaja. Olive on vähän hapan ja hankala ihminen, mutta kovan ulkokuoren alla on inhimillisyyttä, joka säteilee välillä esiin. Koskettavin tarina on mielestäni "Nälkä"-niminen luku, jossa Oliven inhimillisyys tulee hienosti ja riipaisevasti esiin. "Pieni säväys" -luku taas tuo Olivesta esiin niin yllättävän puolen, että sitä lukiessani olin tikahtua nauruun.
Episodimainen romaani koostuu toisistaan irrallisista tarinoista, jotka voisi ehkä hahmottaa novelleiksikin. Kerronta poukkoilee eri näkökulmien ja aikatasojen välillä, mikä teki tarinan hahmottamisesta välillä haastavaa. Ihmiskuvauksessa Strout on taiturimainen ja onnistuu vakavista teemoista huolimatta myös naurattamaan lukijaa. Tämä oli toinen kerta, kun luin teoksen, ja yllätyin oikeastaan siitä, miten paljon huumoria löysin teoksesta tällä kertaa – en muista nauraneeni ollenkaan ensimmäisellä kerralla.
L. M. Montgomery: Pieni runotyttö
Pieni runotyttö oli mainio valinta Tyttökirjaklassikot-etälukupiirin ensimmäiseksi kirjaksi.
Kaipaako tämä hurmaava tyttökirjaklassikko edes esittelyä? Trilogian ensimmäisessä osassa Emilia Starr menettää isänsä ja päätyy sukulaistensa hoiviin Uuteen kuuhun. Elizabeth-täti on ankara, mutta onneksi on lempeä Laura-täti ja ymmärtäväinen Jimmy-serkku. Ja välillä tulee leimahdus, tuo ylimaallinen kokemus, joka sytyttää Emilian inspiraation!
Huomaan, että joka kerta, kun luen Runotyttö-kirjoja, pidän niistä enemmän kuin aiemmin! Joskus aikoinani tuli vertailleeksi Runotyttöjä ankarasti lempikirjoihini Anna-kirjoihin, sillä molemmista sarjoista löytyy paljon samaa, ja aina päädyin pitämään Runotyttöjä heikompina kopioina Anna-kirjoista. Mitä vanhemmaksi tulen, sitä enemmän minua alkaa kiehtomaan Runotytön erityisyys suhteessa Anna-kirjoihin. Emilia on ihana Emilia, eikä häntä tarvitse verrata muihin!
Emilian kapuaminen "Alppipolulla" kohti kirjailijaunelmaa on hienosti kuvattu, ja huomaanpa nykyään yhä selvemmin, miten vahva tyttökirjasankari Emilia on: hän kyseenalaistaa aikuisten vallan ja on rohkeasti oma itsensä, omine ainutlaatuisine ajatuksineen.
Jennifer Worth: Hakekaa kätilö I
Worthin muistelmateos kertoo vangitsevasti kirjailijan nuoruusvuosista kätilönä nunnien järjestämässä äitiyshuollossa 1950-luvun Lontoon East Endissä, jonka asukaskunta koostuu pääosin hyvin suurista ja hyvin köyhistä perheistä. Tässä maailmassa kätilöillä riittää vientiä ja teos todella tempaa lukijan mukaansa!
Worth avaa teoksessa ansiokkaasti myös äitiyshuollon ja kätilön ammatin historiaa sekä piirtää tarkan kuvan siitä, minkälaista oli elämän kirjo kirjan kuvaamassa historiallisessa ja kulttuurillisessa kontekstissa. Kirja on kiehtova matka maailmaan, joka on kovin erilainen kuin omani. Silti on jotakin samaa: ihmiset nauravat ja iloitsevat ja pitävät hauskaa myös slummeissa.
Kirja kuvaa myös tarkasti elämää Nonnatus Housessa, nunnien laitoksessa, jossa kirjoittaja nuoruudessaan asui. Tämä kirja pyyhkii ylimaallisen sädekehän nunnien yltä ja osoittaa, että nunnat ovat ihmisiä siinä missä muutkin. Jotkut nunnat ovat aikamoisia persoonia ja saavat lukijan nauramaan makeasti. Taustajuonteena teoksessa kulkee kirjoittajan hengellinen haparointi ja vastausten etsiminen suuriin kysymyksiin: jokin nunnien uskossa alkaa pikku hiljaa puhutella häntä.
Frances Hodgson Burnett: Salainen puutarha
Burnettin lastenkirjaklassikko on lumoava ja puhutteleva tarina puutarhan ja vihreyden parantavasta voimasta, kadonneen elämänilon löytymisestä sekä ystävyydestä. Omaa hyllyäni koristaa painos, jossa on Inga Mooren hurmaava kuvitus. Kuvitus tuo merkittävästi lisää iloa ja ihanuutta lukukokemukseen.
Intiassa kasvanut Mary jää orvoksi ja hänet lähetetään Englantiin enonsa luokse suureen kartanoon keskelle nummia. Hemmoteltu, intialaisten palvelijoiden ympäröimänä kasvanut tyttö on hyvin epämiellyttävä ja kärttyisä ja tottunut saamaan kaiken – paitsi rakkautta. Kartanossa hänelle määrätty palvelija ei olekaan samaa sorttia kuin Intian palvelijat ja Mary saa esimerkiksi itse opetella pukemaan itsensä.
Uusi miljöö alkaa pikku hiljaa kiehtoa Marya, varsinkin kartanon kauan lukittu salainen puutarha, jonne ei ole edes avainta. Entä mikä on se itkulta kuulostava ääni, joka joskus öisin kiirii pitkin kartanon käytäviä?
Kun elämä täyttyy uusista ja mielenkiintoisista asioista sekä ihmissuhteista, Mary alkaa kehittyä paremmaksi itsekseen.
L.M. Montgomery: Annan nuoruusvuodet
Ihanan Anna-sarjan ensimmäisessä osassa 11-vuotias orpotyttö Anna saapuu Prinssi Edwardin saaren Avonleaan uusien kasvattivanhempiensa, naimattomien sisarusten Marilla ja Matthew Cuthbertin luokse. Vihervaara-nimisestä talosta tulee hänelle rakas koti. Elämän riepottelema orpo kokee vihdoin löytäneensä paikkansa maailmasta, kodin, jossa on hyvä olla ja jossa häntä rakastetaan. Ei-mikään Annasta tulee Vihervaaran Anna.
Uusi ympäristö ja luonto lumoavat Annan, romanttisen haaveilijan, jolla on rikas mielikuvitus. Naapurin Diana-tytöstä Anna löytää kaipaamansa parhaan ystävän ja sukulaissielun. Koulunkäynti kiinnostaa Annaa ja hän on kunnianhimoinen. Annan elämä on saanut uuden ja onnellisemman suunnan, mutta punaiset hiukset ovat Annan elämän suurin murhe. Murhetta – mutta lukijalle naurua –aiheuttaa toisinaan myös se, että Anna on kova sähläämään. Marilla yrittää tarmokkaasti kasvattaa Annasta kelpo ihmistä, mutta saakin pian huomata, että vanhemmuus kasvattaa häntä.
Annan nuoruusvuodet on lempikirjani, jonka olen lukenut niin monta kertaa, etten pysty pitämään siitä lukua. Se on kirja, jonka lumo säilyy vuodesta ja lukukerrasta toiseen. Tärkeintä kirjassa minulle on elämänilo, kauniit luontokuvaukset ja Annan romanttinen suhde luontoon sekä huumori. Toisaalta keskeisintä on Annan valovoimainen persoona, joka hurmaa lukijan ja tarjoaa minulle tärkeän samaistumiskohteen. Oli hauska huomata, että tämä tyttökirjaklassikko hurmasi Etäkirjallisuuspiirissäni niin vanhat kuin nuoret.
Sara Kokkonen: Kapina ja kaipuu
Sara Kokkosen teoksessa pääsevät ääneen tyttökirjafanit. Kokkonen on koonnut teokseensa suomalaisten lukijoiden lukukokemuksia ulkomaisista tyttökirjoista. Suurin osa kirjaa koostuu näistä lukijoiden puheenvuoroista, joissa nousee vahvana esiin rakkaus tyttökirjoihin sekä se, miten merkittävä vaikutus kirjoilla on ollut lukijoiden elämään. Itsekin osallistuin aikoinani tämän teoksen aineistonkeruuseen. (Oma ylistykseni Anna-kirjojen ihanuudesta löytyy sivuilta 133–137.)
Kokkonen on jäsentänyt teoksen sisällön kirjailijoiden mukaan, ja jokaisen osion alussa on hänen kirjoittamansa lyhyt elämäkerta kirjailijasta sekä esittely tämän tuotannosta. Mukana on 10 kirjailijaa: Louisa May Alcott, Susan Coolidge, Frances Hodgson Burnett, Jean Webster, Lucy Maud Montgomery, Laura Ingalls Wilder, Helen Dore Boylston, Carolyn Keene, Martha Sandwall-Bergström ja Merri Vik. Sekä kirjailijoiden esittelyyn keskittyvät osuudet että lukijoiden lukukokemukset ovat antoisaa luettavaa kaltaisilleni tyttökirjafaneille. Teos tarjoaa kaikupohjaa omille lukukokemuksille ja ajatuksille, antaa uusia näkökulmia tuttuihin teoksiin ja niiden kirjoittajiin sekä toisaalta tarjoaa myös oivia lukuvinkkejä.
Tämä kirja oli mainio teos meidän Tyttökirjaklassikot-lukupiiriin, tarjosi eräänlaisen läpileikkauksen ulkomaisesta tyttökirjallisuudesta. Kokkonen on kirjoittanut teokselle myös sisarteoksen Rasavillejä ja romantikkoja, joka keskittyy kotimaiseen tyttökirjallisuuteen. Lukupiirissä meillä olikin käsittelyssä oikeastaan molemmat: sai valita, kumman näistä lukee tai lukeeko molemmat. Itse keskityin ulkomaiseen tyttökirjallisuuteen. Toisenkin olisin halunnut lukea, mutten ehtinyt.
Sirpa Kivilaakso: Satukuningatar Anni Swan
Jotkut kirjat katoavat muistista, joskus nopeastikin. Jotkut muistaa aina. Muistan selvästi, kun luin ensi kertaa Sirpa Kivilaakson kirjoittaman Satukuningatar Anni Swan -teoksen alkuvuonna 2018. Muistan ajatelleeni: tämä on paras kirjailijaelämäkerta, minkä olen koskaan lukenut!
Tosin on sanottava, että varsinkin siinä vaiheessa elämääni olin lukenut hyvin vähän kirjailijaelämäkertoja tai ylipäänsä elämäkertoja – ehkä vasta niihin aikoihin aloin kiinnostua myös elämäkerrallisesta kirjallisuudesta. Yhtä kaikki, kirja teki suuren vaikutuksen. Varsinkin minuun teki vaikutuksen se, kuinka syvällisesti ja analyyttisesti Kivilaakso lähestyy teoksessaan Anni Swanin satutuotantoa. Kivilaakso onkin kirjoittanut väitöskirjan Anni Swanin satusymbolismista, ja elämäkerrassa hän hyödyntää väitöskirjansa tulkintoja ja avaa Swanin satusymboliikkaa tämän elämää vasten.
Tämä toinen lukukertani teoksesta oli yhä yhtä vangitseva. Nautin erityisesti Anni Swanin ja Otto Mannisen hitaasti kehittyvän suhteen kuvauksesta, joka on esitetty tasa-arvoisena kahden taiteilijan kumppanuusliittona. Ja miten herkullista luettavaa onkaan kilpakosijoiden Eino Leinon ja Otto Mannisen piiritys ja ne lukuisat rakkausrunot, joita he runoilevat muusalleen, tuolle mustalle joutsenelle, Suomen tulevalle Satukuningattarelle!
Antoisan lisän lukupiirikeskusteluumme toi se, että itse Sirpa Kivilaakso, joka kuuluu myös lukupiiriimme ja josta tuli ystäväni Anni Swanin Lumolinna -kirjaprojektin myötä, oli paikalla. Saimme kuulla häneltä mielenkiintoisia vastauksia lukuisiin kysymyksiin.
Juha Itkonen: Ihmettä kaikki
Tämä kirja on ollut teos, jonka lukemisesta olen haaveillut jo useamman vuoden, varmaan sen ilmestymisestä lähtien. Ja kun jotakin oikein odottaa, voi helposti käydä niin, että pettyy. Ihmettä kaikki tuotti minulle vähintään pienen pettymyksen, mutta jotenkin tuntuu, etten siltikään pettynyt. Odotin jotain, mitä ei olisi pitänyt odottaa, mutta sain jotain, mitä en osannut odottaa.
Ihmettä kaikki on hieno ja tärkeä teos, jota voisin oikeastaan suositella kenelle vain. Siinä ollaan elämän ja ihmisyyden tärkeiden kysymysten äärellä ja se avaa ansiokkaasti tarinaa, joka on varmasti vieras monelle, myös itselleni: millainen on pikkukeskosen taistelu keskoskaapista sen ulkopuolelle ja kohti normaalia elämää, miten hauras mutta sitkeä on pienen ihmisen elämänlanka.
Autofiktiivisessä teoksessa Juha Itkonen käsittelee omaa kokemusta syntymättömän lapsen menettämisestä ja siihen liittyvistä eettisistä kysymyksistä. Hän käsittelee toivoa ja huolia, jotka heräävät uuden raskauden sekä ennenaikaisen syntymän myötä. Kirjan luettuaan voi vain todeta: ihmettä kaikki! Ihmeellistä on elämän alku ja syntymä, ihmeellistä myös se, miten lääketiede voi auttaa ennenaikaisesti syntyneitä hyvin pieniä ja avuttomia vauvoja.
Elly Griffiths: Siniviittainen nainen
Englantilaisessa Ruth Galloway -dekkarisarjassa arkeologi Ruth ratkoo poliisin rinnalla murhamysteereitä.
Tässä sarjan kahdeksannessa osassa uskonnollisuudesta tunnetun kylän hautausmaalla nähdään siniviittaisen Neitsyt Marian ilmestys. Seuraavana päivänä lähes samasta paikasta löytyy surmattu nainen sinisiin pukeutuneena. Vanha ystävä ottaa yhteyttä Ruthiin ja kertoo kirjeistä, joissa häntä uhkaillaan naispappeuden vuoksi. Tapahtumat vaikuttavat linkittyvän toisiinsa, ja kohta Ruth sekä paikkakunnan poliisit ovat tempautuneet mukaan mysteeriin, jossa taistellaan aikaa vastaan. Koska tulee seuraava ruumis?
Sarjaa kuvattiin jossakin lähteissä "tunnelmalliseksi", mikä oli yksi syy, miksi ehdotin kirjaa lukupiirilleni. En ole dekkari-ihmisiä, mutta ajattelin, että tunnelmallinen dekkari sopia myös minulle ja lukupiirille, joka ei vertahyytävyyttä kaipaa. Jouduin pettymään. En löytänyt kirjasta mitään tunnelmallista, ainakaan minulle sopivaa tunnelmaa.
Lukukokemus jätti tyhjäksi. En oikein saanut kirjasta mitään. Toisaalta kirja kulki eteenpäin melko vetävästi, sitä oli helppo ja "ihan kiva" lukea, ja oli jollain tavalla virkistävää lukea jotain tavanomaisen kirjakuplani ulkopuolelta. Myöskään kukaan lukupiirissämme ei ihastunut kirjaan. Sarja on kuitenkin ollut hyvin suosittu, ja loppupäätelmäni on, että kirja ei yksinkertaisesti ollut minun tai meidän juttumme.