keskiviikko 31. tammikuuta 2018

Klassikkohaaste, osa 6: Shakeaspearen Miten haluatte

Koko maailma 
on näyttämö, ja miehet, naiset, kaikki
Siin´esiintyvät; kukin tulee, menee;

Jokaisell´eläissään on monta osaa

Näin kuuluu Shakespearen näytelmän Miten haluatte (myös Kuten haluatte) kuuluisin lainaus, joka oli minullekin ennen kirjan lukemista tuttu. Tähän teokseen päätin vihdoin tarttua klassikkohaasteen nimissä.


Tänään 31. tammikuuta nimittäin on jälleen aika kirjabloggaajien perinteikkään klassikkohaasten. Haasteessa on ideana sivistää itseään kirjaklassikolla, jota ei ole aiemmin lukenut. Tämänkertaista haastetta emännöi Kirjapöllön huhuiluja -blogi. Haasteen tarkemmat säännöt löytyvät täältä ja koontipostaus täältä.

Minun oli alun perin tarkoitus lukea haasteeseen erään lempikirjailijani, Charles Dickensin teos Pickwick kerhon jälkeen jääneet paperit, jonka olen joskus jättänyt kesken. Koska haasteeseen ryhtyminen jäi viime tinkaan, vaihdoinkin nopeampaan kirjaan ja tartuin klassikkokirjailijoiden klassikkokirjailijaan, maailman kuuluisimpaan näytelmäkirjailijaan eli Shakespeareen. Näytelmän lukeminenhan käy miltei käden käänteessä.

Miten haluatte on komedia, joka perustuu roolien vaihdoksiin ja väärinkäsityksiin. Se on myös komedia rakkaudesta: sen surkuhupaisuudesta, hulluudesta ja ihanuudesta. Kun Rosalinda-niminen nuori kaunotar pakomatkallaan pukeutuu mieheksi, menee yksi ja toinen asia vähän sekaisin. Vaikka vaikuttaa siltä, että kaikki näytelmän tärkeät henkilöt ovat rakastuneet aivan väärään henkilöön, käy lopulta kuitenkin kaikki parhain päin - komedioilla perinteisesti on onnellinen loppu. 

Kaikissa väärinkäsityksissään Miten haluatte on juonellisesti nokkela komedia. Se sai minut nauramaan. Tarinassa oli jotakin vallatonta, hulvatonta ja iloista, mikä sai hymyn nousemaan huulilleni. 

Toisaalta juonen vietäväksi heittäytymistä vähän häiritsi haastava kieli ja lukeminen vaati hyvin tarkkaa keskittymistä. Suhteeni Shkaespeareen onkin hyvin kahtalainen: hänen tarinansa kiehtovat, mutta haastava kieli ja osin ehkä näytelmämuotokin etäännyttää lukukokemusta. Toki on muistettava tärkein: Shakespearen teokset on ennen kaikkea kirjoitettu teatterilavoille ja siellä ne pääsevätkin todellisiin oikeuksiinsa. Mutta silti onhan Shakespearen silosäkeissä myös lumoa ja tenhoa. Kielen rikkaus ja runollisuus toisaalta kyllä vetoaakin minuun, vaikka se hidastaa ja vaikeuttaakin lukemista.


Shakespearen Miten haluatte -näytelmässä ollaan elämän ikuisten kysymysten äärellä, mikä tuleekin hyvin esille tässä lainauksesa, johon päätän tämänkertaisen klassikkopostaukseni:

Phebe Rakas paimen,
hänelle sano, mit`on rakkaus.

Silvius Se sulaa kyynelt on ja huokausta,
Kuin minun rakkauteni Phebeen.

Phebe Ja minun Ganymedeeseen.

Orlando Ja minun Rosalindaan.

Rosalinda Ja minun kehenkään ei naiseen.

Silvius Se sulaa hellyytt´on ja hartautta,
Kuin minun rakkauteni Phebeen.

Phebe Ja minun Ganymedeeseen.

Orlando Ja minun Rosalindaan.

Rosalinda Ja minun kehenkään ei naiseen.

Silvius Se sulaa, sulaa haaveilua on
Ja sulaa hehkaa, sulaa toivomusta,
ja sulaa palvelua, alttiutta,
Nöyryyttä, maltitonta malttamusta,
Puhtautta, hartautt´, ihka alttiutta,
Kuin minun rakkauteni Phebeen.

William Shakespeare
Miten haluatte
 (As You Like It)
Teoksessa  Draamoja 3
Suom. Paavo Cajander
WSOY
105 s.


perjantai 5. tammikuuta 2018

Joulun taikaa: Pähkinänsärkijä-satu


Minulla on jouluperinteenä ostaa itselleni aina jokin joululahja, yleensä jokin kirja. Joskus ostan jopa useammankin kirjan. Tietysti laitan sen aina pakettiin kuusen alle ja avaan vasta aattona. Tänä vuonna valitsin omaksi joululahjakseni Valeria Docampon kuvittaman Pähkinänsärkijä-kuvakirjan, joka huusi minulle vetoavasti kaupan hyllyltä ihanilla, jouluisen tunnelmallisilla kuvituksillaan. 

Minun sydäntäni lähellä on aina ollut jouluiset kuvasatukirjat, sillä niiden kuvituksista voi usein löytää jotakin sammumatonta joulun taikaa, joka usein johdattaa minut mielikuvissani myös lapsuuden joulutunnelmiin, joiden lumoa on aikuisella iällä ollut vaikeampi löytää. Juuri tässä mielessä Pähkinänsärkija onkin ihan täydellinen joulukirja. Sen ihanista kuvituksista löysin juuri sitä joulun tunnelmaa ja taikaa, jota siltä kaipasin. Joulun jälkeen olen moneen otteeseen selannut kirjaa yhä uudestaa ja uuudestaan ja tunnelmoinut ihastuttavien kuvien jouluisessa maailmassa.


Toki tarinakin on kiva ja jännittävä. Hauskaa itse asiassa nähdä kerrankin kirjoitettuna satuna tarina, joka on minulle tuttu balettilavoilta kolmenakin eri versiona. Tarina on kiehtova ja toimii mielestäni hyvin myös satuna. Itse asiassa vasta tämän sadun kautta sain tietää, että Pähkinänsärkijä alun perin nimenomaan on satu, joka sittemmin on muokattu kuuluisaksi baletikisi. Alkuperäisen sadun on kirjoittanut E. T. A. Hoffman. Tämän kuvakirjan sadun on uudelleen kertonut Rachel Elliot Hoffmannin tarinan pohjalta.

Sadun tarina lienee monelle tuttu: On jouluaatto ja Klaara-niminen tyttö saa kummisedältään lahjaksi pähkinänsärkijanuken. Jouluyönä tapahtuukin kummia: nukke herää eloon ja muuttuu lopulta komeaksi prinssiksi. Pekka-veljen lelusotilaat myöskin heräävät eloon. Jouluyö johdattelee Klaaran ja Pähkinänsärkijän kummiin ja jännittäviin seikkailuihin, joissa on paitsi vauhtia ja vaarallisia tilanteita, myös sadun taikaa ja romantiikkaa.



Pientä kritiikkiä tälle kirjalle voi esittää käännöksestä. Lyhyeen satuun on sujahtanut useampiakin pikku kielivirheitä. Esimerkiksi Klaara on eräässä kohdassa englanninkielisessä asussaan "Clara"  ja eräs joka-sana onkin muuttunut ja-sanaksi. Liekö kustantajalle iskenyt joulukiire?

Pienet virheet eivät kuitenkaan onnistuneet pilaamaan lumoavaa kirjaa. Pähkinänsärkijä toimi minulla oivana joulutunnelman nostattajana!


P.s. Huomasinpa muuten juuri, että Disnelyltä on tulossa vuonna 2018 Pähkinänsärkijä-elokuva! Traileri vaikuttaa lupaavalta, joten jään innolla odottamaan elokuvaa!

Pähkinänsärkijä
E. T. A. Hoffmanin tarinan pohjalta uudelleen kertonut Rachel Elliot
Kuvittanut Valeria Docampo
Suom. Sari Luhtanen
Gummerus, 2017