Koko maailma
on näyttämö, ja miehet, naiset, kaikki
Siin´esiintyvät; kukin tulee, menee;
Jokaisell´eläissään on monta osaa
Näin kuuluu Shakespearen näytelmän Miten haluatte (myös Kuten haluatte) kuuluisin lainaus, joka oli minullekin ennen kirjan lukemista tuttu. Tähän teokseen päätin vihdoin tarttua klassikkohaasteen nimissä.
Tänään 31. tammikuuta nimittäin on jälleen aika kirjabloggaajien perinteikkään klassikkohaasten. Haasteessa on ideana sivistää itseään kirjaklassikolla, jota ei ole aiemmin lukenut. Tämänkertaista haastetta emännöi Kirjapöllön huhuiluja -blogi. Haasteen tarkemmat säännöt löytyvät täältä ja koontipostaus täältä.
Minun oli alun perin tarkoitus lukea haasteeseen erään lempikirjailijani, Charles Dickensin teos Pickwick kerhon jälkeen jääneet paperit, jonka olen joskus jättänyt kesken. Koska haasteeseen ryhtyminen jäi viime tinkaan, vaihdoinkin nopeampaan kirjaan ja tartuin klassikkokirjailijoiden klassikkokirjailijaan, maailman kuuluisimpaan näytelmäkirjailijaan eli Shakespeareen. Näytelmän lukeminenhan käy miltei käden käänteessä.
Miten haluatte on komedia, joka perustuu roolien vaihdoksiin ja väärinkäsityksiin. Se on myös komedia rakkaudesta: sen surkuhupaisuudesta, hulluudesta ja ihanuudesta. Kun Rosalinda-niminen nuori kaunotar pakomatkallaan pukeutuu mieheksi, menee yksi ja toinen asia vähän sekaisin. Vaikka vaikuttaa siltä, että kaikki näytelmän tärkeät henkilöt ovat rakastuneet aivan väärään henkilöön, käy lopulta kuitenkin kaikki parhain päin - komedioilla perinteisesti on onnellinen loppu.
Kaikissa väärinkäsityksissään Miten haluatte on juonellisesti nokkela komedia. Se sai minut nauramaan. Tarinassa oli jotakin vallatonta, hulvatonta ja iloista, mikä sai hymyn nousemaan huulilleni.
Toisaalta juonen vietäväksi heittäytymistä vähän häiritsi haastava kieli ja lukeminen vaati hyvin tarkkaa keskittymistä. Suhteeni Shkaespeareen onkin hyvin kahtalainen: hänen tarinansa kiehtovat, mutta haastava kieli ja osin ehkä näytelmämuotokin etäännyttää lukukokemusta. Toki on muistettava tärkein: Shakespearen teokset on ennen kaikkea kirjoitettu teatterilavoille ja siellä ne pääsevätkin todellisiin oikeuksiinsa. Mutta silti onhan Shakespearen silosäkeissä myös lumoa ja tenhoa. Kielen rikkaus ja runollisuus toisaalta kyllä vetoaakin minuun, vaikka se hidastaa ja vaikeuttaakin lukemista.
Shakespearen Miten haluatte -näytelmässä ollaan elämän ikuisten kysymysten äärellä, mikä tuleekin hyvin esille tässä lainauksesa, johon päätän tämänkertaisen klassikkopostaukseni:
Phebe Rakas paimen,
hänelle sano, mit`on rakkaus.
Silvius Se sulaa kyynelt on ja huokausta,
Kuin minun rakkauteni Phebeen.
Phebe Ja minun Ganymedeeseen.
Orlando Ja minun Rosalindaan.
Rosalinda Ja minun kehenkään ei naiseen.
Silvius Se sulaa hellyytt´on ja hartautta,
Kuin minun rakkauteni Phebeen.
Phebe Ja minun Ganymedeeseen.
Orlando Ja minun Rosalindaan.
Rosalinda Ja minun kehenkään ei naiseen.
Silvius Se sulaa, sulaa haaveilua on
Ja sulaa hehkaa, sulaa toivomusta,
ja sulaa palvelua, alttiutta,
Nöyryyttä, maltitonta malttamusta,
Puhtautta, hartautt´, ihka alttiutta,
Kuin minun rakkauteni Phebeen.
William Shakespeare
Miten haluatte
(As You Like It)
Teoksessa Draamoja 3
Suom. Paavo Cajander
WSOY
105 s.
Tämän olen lukenut mutta siitä on jo sen verran aikaa että tarina on pääosin kadonnut muistista, mutta joo, taisi siinä olla paljon rakastuneita ihmisiä joilla oli selviteltävää...
VastaaPoistaKielestä pitää kyllä sanoa että Cajanderin käännökset ovat myös hieman vanhentuneet ja käyneet työläiksi, suosittelen ennemmin muutama vuosi sitten tehtyä käännössarjaa, siinä on kaikissa lukemissani ollut varsin mainiot käännökset.
Kiitos kommentistasi! :)
PoistaItse asiassa mietin tuota myös lukiessani, että osasyy kielen vaikeuteen saattaa olla myös Cajander. Luin aimmein tammikuussa Talvinen tarina -nimisen Shakespearen näytelmän ja se tuntui jotenkin huomattavasti tätä helpommalta. En nyt muista, kuka sen oli kääntänyt, mutta arvelisin suomennoksen olleen tuoreempi. Ehkä ensi kerralla, kun lainaan Shakespearea, täytyy katsoa etukäteen, miten vanha suomennos on.
Komedian sanahelkyttelyä taitaa olla tämä Shakespearen näytelmä. Olen kerännyt näytelmien uusia suomennoksia hyllyyni, mutta lukeminen on niin vaivalloista...
VastaaPoistaKyllä, sanahelkyttelyä parhaimmillaan! :) Minulla ei ole vielä yhtään Shakespearea omassa hyllyssäni - toivottavasti vielä joskus! Lohduttavaa kuulla, että jonkun muunkin äikänopen mielestä Shakespearen lukeminen on vaivalloista ;)
PoistaKäännösten vanhentuneisuutta pohtiessanne kannattaa muistaa, että ei ne näytelmät englannin kielelläkään mitään nykyenglantia ole, vaan vanhaa Shakespearin aikaista englantia. Joten jos kääntäjä haluaa olla uskollinen alkuperäisteokselle, niin moderni suomen kieli ei välttämättä tee oikeustusta alkuperäiselle. Toiseksi käännös on aina yksi tulkinta alkuperäisestä. Tosin on niistä englanninkielisistäkin versioita nykyenglannilla, mutta taitavatpa edelleen kouluissakin lukea alkuperäisversioita ympäri englanninkielistä maailmaa ja esittää niitä alkuperäiskielellä.
VastaaPoistaShakespearin lukeminen Shakespearin aikaisella englannilla on oma lukukokemus sinänsä, olettaen että ymmärtää, mitä lukee.
Tekisi niin mieli pitkästä aikaa lukea Shakespearea, mutta jotenkin se on jäänyt (paitsi että sonetteja kulutan edelleenkin puhki). Omistan käytännössä kaikki Shakespearet, vain Kuningas Lear ja yksi runoelma puuttuu kokoelmista. Learia en edes erityisemmin etsi, sillä se on suomennettu vain uudessa suomennossarjassa enkä pidä niistä. Olen ehkä ehdoton, mutta olen lueskellut ainakin melkein kaikkien kääntäjien versioita, enkä kelpuuta näytelmiä lukiessani muita kuin Cajanderin. Kieli on hänellä niin mahtavaa! Miten haluatte on vielä lukematta, olen keskittynyt enemmän tragedioihin.
VastaaPoistaKirjasto-opiskelujeni kirjallisuusosiossa valitsimme yhden Shakespearen näytelmän josta teimme jokainen sitten jonkinlaisen analyysin. Minä hurahdin Kesäyön unelmaan niin, että kuuntelin alkuperäisenglantilaista "äänikirjaversiota" jonka rinnalla oli nykyenglantiversio myös tekstinä ja katselin YouTubesta erilaisia näytelmäversioita. Haavena olisi nähdä Shakespearea jossakin suomalaisessa teatterissa ja suurin unelma olisi päästä Lontooseen...
VastaaPoista