Jos haluat sulostuttaa kesääsi kirjalla, joka on kesänvärinen ja mansikamakuinen, joka nostattaa takuuvarmasti hymyn huulillesi, kirkastaa silmäsi ja saa sinut ajattelemaan, että elämä on ihanaa ja elämisen arvoista, niin suosittelen ehdottomasti H. E. Batesin Oi ihana toukokuu -teosta. Ehdotin kirjaa lukupiirikirjaksemme, sillä olemme keväällä lukeneet vain aika rankkoja, kuolemasävytteisiä teoksia ja nyt kaivattiin jotakin hyvänmielenkirjaa. Juuri sellaiseksi voi luonnehtia Oi ihanaa toukokuuta joka on –, oi, vaan niin ihana!
Oi ihana toukokuu kertoo vehreällä englantilaisella maaseudulla asustelevasta Larkinien perheestä ja heidän elämänmakuisesta ja herkullisesta elämästään. Perheeseen kuuluu mamma ja pappa Larkin sekä monilukuinen lapsilauma, josta vanhin, 17-vuotias Marietta nousee keskeisimpään asemaan. Tässä perheessä syödään runsaasti (ja rasvaisesti) ja iloitaan elämästä vailla huolen häivää. Pappa Larkin ei edes sellaisia murehdi kuin verojen maksaminen. Siitä lähteekin kirjan juoni käyntiin, kun nuori veroviraston kalpeanaamainen ja laiha konttorirotta Cedric Charlton saapuu kaupungista verolomakkeineen Larkinien maatilalle aikeinaan saada selvyyttä Larkinien tuloista ja verottaakseen sen asianmukaisesti. Helpommin sanottu kuin tehty.
Larkinien perhe (ja erityisesti kaunis Marietta) kietoo pikkusormiensa ympäri nuoren konttorirotan, joka on oppinut ottamaan elämän vähän vakavammalta ja ryppyotsaisemmalta kannalta kuin Larkinien perhe. Miestä pyydetään jäämään syömään, sitten vähän pelaamaan, ottamaan vähän drinkkiä, lopulta jäämään yöksi, sitten poimimaan vähän mansikoita ja... ja... loppujen lopuksi viis verolomakkeesta ja verovirastosta. Herra Charlton taivutellaan ottamaan vähän "sairaslomaa" ja viettämään hauskaa ja huoletonta maalaiselämää Larkinien iloisen perheen seurassa
Oi ihana toukokuu on tv-sarjana tuttu minulle jo lapsuudestani, jolloin koko meidän seitsemänhenkinen perheemme suorastaan rakasti sitä. Jollain tavalla ehkä löysimme itsemme Larkinien perheestä. Tämä oli ensimmäinen kerta, kun luin kirjan kokonaan. Sarjaan kuuluu myös kaksi jatko-osaa: Larkinit Ranskassa ja Jälleen kotona.
Oi ihana toukokuu on tv-sarjana tuttu minulle jo lapsuudestani, jolloin koko meidän seitsemänhenkinen perheemme suorastaan rakasti sitä. Jollain tavalla ehkä löysimme itsemme Larkinien perheestä. Tämä oli ensimmäinen kerta, kun luin kirjan kokonaan. Sarjaan kuuluu myös kaksi jatko-osaa: Larkinit Ranskassa ja Jälleen kotona.
Oi ihana toukokuu ilostuttaa lämpimällä, hersyvällä huumorillaan, kauniilla, romanttisella kesätunnelmallaan, johon kuuluu olennaisesti mansikat ja satakielen laulu, sekä huolettomalla elämänfilosofiallaan. Larkinien perhe ei turhia murehdi eikä ryppyotsaile, vaan tämä iloinen ja huoleton perhe syö elämänsä kermakakusta vain mansikat päältä. Larkinien perheen seurassa voi sanoa itsekin piut paut kaikille murheille ja pysähtyä vain kuuntelemaan satakielen lumoavaa laulua, nostaa mansikan huulilleen ja sanoa, tämä on elämää.
Tässä kirjassa ei ole mitään elämää suurempia ajatuksia tai teemoja, jotka voisivat viehättää älykkyydellään tai osuvuudellaan. Mutta sen sijaan tässä on tunnelmaa, joka lumoaa ja vie mennessään. Pappa Larkinin mielestä kaikki on vain aina niin turkasen hienoa, ja nyt sanon itse puolestani, että tämä on vain niin turkasen ihana kirja!
"Koti näyttää niin turkasen hienolta", sanoi Pappa. "Vaikka siltähän se aina näyttää."
"Ihanalta", sanoi mamma.
"Olemme oikeita onnenmyyriä. Meillä ei ole mitään huolia, eihän, Mamma?"
"En minä ainakaan tiedä mistään huolista."
H. E. Bates
Oi ihana toukokuu
(The Darling Buds of May, 1958)
Otava
228 s.
P.s. Myös Krista on aivan vastikään tunnelmoinut ihanan toukokuun parissa.