Ostin neljä vuotta täyttävälle veljenpojalleni synttärilahjaksi upean satukirjan nimeltään Tarinoiden aarrearkku. Tämä aarrearkku on täynnä klassisia satuja upeasti kuvitettuina. Ensin mietin, että mahdanko raaskiakaan tätä veljenpojalle antaa, sillä mielellään pitäisin tällaisen kirjan myös itselläni!
En ehtinyt kirjaa itse lukea ennen kuin se jouti jo lahjapakettiin ja veljenpoikani käsiin, mutta ajattelin esitellä kirjan kuitenkin pintapuolisesti ja antaa hyvän satukirjavinkin kiinnostuneille.
Sadut ovat esipuheen mukaan melko uskollisia mukaelmia Grimmin veljesten, Andersenin, brittiläisen kansanperinteen tai Charles Perraultin saduista. Tässä kuvassa kirjan sisällysluettelo:
Tässä kirjassa on aivan joka aukeamalla kuvia, itse asiassa melkein kaikki aukeamat ovat pelkkää kuvaa. Teksti on kirjoitettu yleensä kuvan päälle, mutta kuvan värit tekstikohdissa ovat hiemmennetty siten, että tekstiä on kuitenkin helppo lukea. Kirjakaupassa minut pysäytti juuri kuvien hallitsevuus.
Kuvittajia on useita eri henkilöitä, mutta tyyli yllättävänkin samanlainen. Luulin itse asiassa ensin, että nämä kuvat olisivat kaikki saman kuvittajan kynästä. Kuvat eivät ole tyyliltään ehkä kovin omintakeisia tai persoonallisia, lähinnä melko kaupallista satukirjakuvitustyyliä edustavia. Mutta se, että kuvia on niin paljon ja ne suurudessaan hallitsevat koko kirjaa, tekee tästä kuitenkin mielenkiintoisen ja mielekkään katseltavan.
Lisäksi se, mikä kohottaa tämän satukirjan monien muiden satukokoelmien yläpuolelle on hieno johdanto sekä kirjan lopusta löytyvät tietoiskut jokaisen sadun taustasta.
Sivun mittaisesa johdannossa pohditaan satujen merkitystä ylesitajuisesti, jopa lapselle soveltuvin sanoin:
Satuja on kerrottu ja kirjoitettu kaikkialla maailmasa vuosisatojen ajan. Sadut kuuluvat jokaiseen kulttuuriin, ja usein yllättävän samanlaisia tarinoita on olemassa eripuolella maapalloa. Alkuperästään riippumatta sadut voivat olla joko onnellisia tai surullisia, pelottavia tai lohduttavia, synkkiä tai toiveikkaita, tai sitten näitä kaikkia yhtä aikaa.
Yksi samanlainen ominaisuus yhdistää kuitenkin kaikkia satuja. Ne käsittelevät tunteita, iloja toiveita ja unelmia, jotka ovat yhteisiä meille kaikille. Vaikka pelkoa ilmaistaan kohtaamalla pelottava noita tai iloa ilmennetään herättämällä prinsessa ikiunesta, sadut koskettavat tunteita ja kokemuksia, joihin jokainen voi samaistua. Me kaikki etsimme oma ikuista onneamme.
Kirjan lopussa on aivan jokaiselle satukokoelman sadulle omistettu yhden sivun mittainen taustoitus, joissa kerrotaan kunkin sadun taustasta ja syntyhistoriasta. Näitä vilkaisin nopeasti ja opin paljon mielenkiintoisia juttuja!
Kauotar ja hirviö -sadun esikuvaa voidaan hakea jo antiikin Eros ja Psykhe -myytistä. Ensimmäisen Kaunotar ja hirviö -nimellä kulkevan sadun kirjoitti aristokraatti Marie-Cathrerine Le Jumel de Barneville vuonna 1650, ja siinä petona oli käärme. Ensimmäinen moderni versio sadusta on puolestaan Madame Gabrielle-Suzanne Barbot de Gallon de Villeneuven`n käsialaa ja hänen 362 sivua pitkä (!) tarinansa on kirjoitettu vuonna 1740.
Mielenkiintoista!
Tarinoiden aarrearkku
Alkuteokset: My Treasury of Fairytales ja My Treasury of Bedtime Tales
Kuvitus: Melissa Webb, Omar Aranda, Anton Petrov, Suzie Byrne, Stevie Mahardhika, Mirela Tufan, Brijbasi ja Dean Jones
KIRJALITO
369 s.