Naiseksi ei synnytä,
naiseksi tullaan. Ei ole mitään biologista, psykologista tai taloudellista
kohtaloa, joka määräisi ihmisnaaraan yhteisössä tiettyyn rooliin, vaan
kulttuuri kokonaisuudessaan muovaa tämän miehen ja kastraatin väliin
sijoittuvan, naiselliskeksi luonnehditun tuotteen.
Olen lueskellut hieman Simone de Beauvoirin suurta
feministisen teorian klassikkoa Toista sukupuolta,
koska tarvitsin sitä lähteekseni erään kirjallisuusesseen kirjoittamiseen. En
siis ole suinkaan lukenut tätä järkälettä kokonaan, vaan ainoastaan osia sieltä
täältä. Ajattelin kuitenkin kirjoittaa teoksesta muutaman sanan tännekin.
Ranskankielinen alkuperäisteos ilmestyi Ranskassa vuonna 1949
kahdessa osassa. Aiemmin teoksesta on ollut suomeksi saatavilla ainoastaan
lyhennetty versio, mutta käsilläni ollut, melko uusi kaksiosainen nide on
ensimmäinen kokonainen suomennos teoksesta.
Toinen sukupuoli 1. Tosiasiat ja myytit ilmestyi suomeksi 2009 ja Toinen sukupuoli 2. Eletty kokemus ilmestyi
2011. Ensimmäisessä niteessä on 445 sivua, toisessa niteessä 686 sivua, äkkiä
yhteen laskettuna yli tuhat sivua. Aikamoinen suurteos siis kyseessä.
Positiivinen yllätykseni teosta lukiessa oli, että se on
yllättävän helppotajuinen. Olen mieltänyt ranskalaiset feministit kovin
vaikeasti lähestyttäviksi ja mutkikkaiksi. Beauvoir kuitenkin lähestyy aihettaan
melko konkreettisesti ja kokemuslähtöisesti.
Teoksen sisältö puolestaan herättää monenmoisia tunteita.
Paikoin teos on aika järkyttävää luettavaa, eikä ole vaikea ymmärtää, miksi se
ilmestyessään aiheutti valtavan kohun ja miksi paavi kielsi kristittyjä sitä
lukemasta. Ylipäätänsä minulla on hieman kaksinainen suhtautuminen feminismiin,
mikä tuli esiin myös tätä lukiessa. Toisaalta allekirjoitan jotkin feminismin
lähtökohdista, toisaalta monet taas kiellän.
Beauvoir – kuten monet muutkin feministit mielestäni hieman paisuttelevat
patriarkaatin sortovaltaa ja naisten olemattomia mahdollisuuksia selvitä siinä.
Kuvaus sorretuista naisista menee sosiaalipornon puolelle, ja vaienneiksi jäävät
niiden naisten äänet, jotka kaikesta huolimatta kokevat elävänsä eheää elämää
perinteisen naisen roolissa, jossa viihtyvät. Vaienneiksi jäävät myös
sellaisten miesten äänet, jotka ovat kokeneet tulleensa naisten sortamiksi –
uskoisin, että myös sellaisia löytyy (vaikkakin tietysti vähemmän).
Helpotuksekseni huomaan, että monet ne epäkohdat, joista
Beauvoir kirjoittaa, eivät ole enää ajankohtaisia 2000-luvun Suomessa.
Esimerkiksi naisen ei juuri tarvitse puolustella haluaan kouluttautua ja tehdä
töitä. Myöskään uskomus, että naiset eivät ole niin älyllisiä kuin miehet,
eivät estä naisia hakeutumasta akateemiselle uralle. Toisaalta on myös niitä
asioita, jotka ovat yhä totta tänäkin päivänä ja joista itsekin haluaisin
päästävän eroon.
Miksi esimerkiksi naisten työvoima yhä luokitellaan
vähempiarvoiseksi ja naiset saattavat saada aivan samasta työstä vähemmän
palkkaa? Tai miksi naisvaltaisilla aloilla ovat palkkatasot matalammat, vaikka
työn vaativuus ja siihen vaadittava koulutus saattavat olla jopa suurempia kuin
jossakin miesvaltaisella alalla? Ne patriarkaatin rakenteet, jotka määrittävät
naisen Toiseksi suhteessa mieheen ja näin myös vähempiarvoiseksi on ilmeisesti
syynä siihen, miksi naisten tekemä työ on myös toisarvoista ja näin myös
rahallisesti toisarvoista.
Ajoittain Beauvoir ilahduttaa lukijaansa varsin värikkäällä
kielellä ja hauskoilla kielikuvilla. Tässä eräs tällainen kohta, jota en
kyennyt lukea nauramatta:
Kun ”viehättävä nainen”
esittelee itseään koko loistossaan, hänestä on helpompi haltioitua kuin ”typeristä
maalauksista, oviaukkojen päälle maalatuista kuvista, lavasteista, sirkusten
seinävaatteista, kauppojen kylteistä, kansankertomusten kuvituksesta”, jotka
saivat Rimbaud´n pään pyörälle. Nainen
on koristelut viimeisten villitysten mukaan ja kaunistettu uusimmilla
menetelmillä, mutta hän saapuu kaukaa menneisyydestä, Thebasta, Minoksesta ja
Chiken Itzasta; hän on afrikkalaiselle savannille pystytetty toteemi, hän on
helikopteri ja lintu. Ja ihmeellisintä on se, että hänen värjättyjen hiustensa
alla lehtien havina muuttuu ajatteluksi ja että hänen rinnoistaan soljuu
sanoja.
