Näin alkaa Christa
Wolfin Medeia. Kertomus kuudelle äänelle (1996,
suom. 2000), joka on uudelleen tulkinta antiikin mytologian Medeia-tarusta.
Euripides toi omassa Medeiassaan
esiin hirviönaisen hahmon, lapsenmurhaajan – naisen, joka tappoi omat
kaksoispoikansa. Wolfin Medeia
kuitenkin antaa myös puheenvuoron itse Medeialle. Kuva mikä piirtyy Medeiasta,
on aivan toinen kuin se, minkä tunnemme antiikin mytologiasta. Nyt on
hirviönaisen aika avata suunsa ja puolustautua. Teosta voisi luonnehtia
nimenomaan feministiseksi tulkinnaksi Medeia-myytistä, joka haastaa käsityksen,
onko kaikki sittenkään aina naisten vika. Olisiko asia juuri päinvastoin?
Christa Wolf (1929) on
saksalaisen nykykirjallisuuden maineikkain naiskirjailija, ja hänen on sanottu
olevan myös Günter Grassin vastapooli. Hänen juurensa ovat DDR:ssä, jossa hän
asui Saksan yhdistymiseen asti. Siellä
hän aloitti myös kirjailijan uransa. Vaikka hän kannatti marxilaista
ideologiaa, osallistui hän avoimesti Itä-Saksan johdon arvosteluun. Wolfin
teoksissa onkin usein mukana vahva poliittinen juonne, ja näin on asian laita
myös Medeian kohdalla
Wolfin Medeian alussa on esitetty lista
teoksessa esiintyvistä henkilöistä ja siitä, keitä he oikein ovat. Lista tuo
mieleen näytelmien alussa olevan nimiluettelon. Kuusi heistä on esitetty
”Äänet”-otsikon alla, muut puolestaan lukeutuvat ”Muut henkilöt”-otsikon alle.
Teos jäsentyy näiden äänien mukaan, joita ovat Medeian, Jasonin, Agamedan,
Alkamaksen, Leukonin ja Glauken äänet. Kaikille heille on annettu teoksessa
ääni, oma minäkerronnan jakso tai useita jaksoja, joissa he kertovat samoista
tapahtumista limittäin ja lomittain, mutta omasta näkökulmastaan. Eri
kertojaäänien välissä on myös sitaatteja muista kirjoista, jotka käsittelevät
Mediaa tai jotka muuten liittyvät tavalla tai toisella kirjan teemaan ja sen
eri näkökulmiin. Sitaatit antavat oman hienon lisänsä teokseen ja lisäävät
äänien moninaisuutta.
Kerrontatekniikan
ansiosta samat tapahtumat välittyvät useiden tietoisuuksien välitse, ja lukija
joutuu osittain itse päättelemään, mikä on totta ja mikä ei, kenen ääntä uskoa
ja kenen ei. Teos ei ole lukijalle helppo. Tarina paljastuu vähitellen, ja
lukija saa tehdä aktiivisesti töitä saattaakseen pienet sirpaleiset tiedonpalat
yhteen ja kootakseen näistä yhtenäisen tarinan. Juonessa sekoittuu nimittäin
iloisesti keskenään menneisyyden eri kerrokset sekä nykyisyys. Teoksen
rakennetta voisi verrata William Faulknerin Ääni
ja vimma-klassikkoromaaniin (The Sound and the Fury).
Useista eri kertojan
äänistä huolimatta, koko tarinan keskus ja päähenkilö on Medeia. Kuten
Euripideellakin, Wolfin Medeia on Kolkhin kuninkaan Aieteen tytär. Hän on
joutunut lähtemään pois kotimaastaan ja isänsä kodista Korinttiin sekalaisen
joukkion mukana. Joukkoon kuuluu myös Jason, jonka kanssa hän menee matkan
aikana naimisiin ja jolle synnyttää myöhemmin kaksoispojat. Korintissa niin
Medeia kuin Jason pääsevät kuningas Kreonin sisäpiiriin. Kuninkaan linnan
kellarin pimeimmissä ja kylmimmissä sopukoissa on kuitenkin hyytävän luinen
salaisuus, josta Medeia pääsee selville. Korintin kuninkaan valta lepää
rikoksen varassa. Tietonsa vuoksi Medeia karkotetaan hovista ja alkaa
valtaapitävien valheellinen panettelu ja syyttely Medeiaa kohtaan. Lopulta
melkein koko Korintti vihaa, mutta myös pelkää häntä.
Kirjassa on kyse
pitkälti vallasta ja vallan hinnasta. Saako itseään hyödyttääkseen tehdä mitä
vain? Missä menee oikean ja väärän raja? Lisäksi kirjassa käsitellään myös
muukalaisuutta ja ennakkoluuloja. Miksi jotkut ihmiset joutuvat
viattomuudestaan huolimatta kaikkien vihan kohteeksi ja ihmisten
paneteltaviksi? Näiden kaikkien teemojen, jotka kirjassa on esitetty antiikin
maailman kautta, voi sanoa olevan hyvin ajankohtaisia myös 2000-luvulla.
Teos oli mielestäni
aika hurja, ja ehkäpä siitä syytä juuri niin mielenkiintoinen. Sitä ei
välttämättä voisi suositella kaikkein herkkätunteisimmille. Se on hyvin
ahdistava, ja siinä vallitsee loppua kohti kiihtyvän kauhun tuntu. Kirjan
tunnelmasta tulee mieleen Thomas Mannin Kuolema
Venetsiassa, jossa samaan tapaan kauhistuttavan tuhoisa loppu lähestyy
deterministisen vääjäämättömänä. Tai toisaalta tunnelmasta tulee mieleen myös Raamatun Ilmestyskirja ja siinä kuvattu lähestyvä
tuomio. Seuraava lainaus on kirjan ehdottomasti kamalin kohta, joka laittoi kirjan
ainoana kohtana minut itkemään. Jotten paljastaisi aivan liikaa kirjasta,
korvaan katkelmassa esiintyvät tiettyyn henkilöön viittaavat sanat
kursivoidulla hän-sanalla.
Hänen imettäjä kulki hänen kanssaan.
Pitäähän lapsen nähdä kuollessaan edes yhdet tutut kasvot lähellään, imettäjän
kerrotaan sanoneen. Ja hän oli kuulemma puhunut hänelle koko ajan ja laulanut vanhoja kehtolauluja. Ja pitänyt
häntä kädestä ja saattanut soihduin valaistua käytävää pitkin niiden pappien
perässä, jotka oli valittu toimittamaan uhri, ja niiden kuninkaan virkamiesten
edellä, joiden oli määrä olla todistamassa toimitusta. Minne me olemme menossa,
hän oli kuulemma kysynyt, ja imettäjä
oli taputellut rauhoittelevasti hänen kättään, mitä he tekevät, oli hän kysynyt loppuvaiheessa, kun joku oli
tarttunut häntä niskasta ja painanut hänen päänsä alttarille Mikä minut
onnettoman saikin kerran kyselemään näitä yksityiskohtia eräältä nuorelta
virkamieheltä, joka oli iloinen päästessään niistä ja saadessaan siirtää taakan
minun kannettavakseni. Imettäjä ei ollut hellittänyt hänen kädestä, joka nytkähti veitsen iskeytyessä syvälle kurkkuun.
Medeia
on kirja, johon en olisi välttämättä muuten tarttunut, ellei se kuuluisi
pakolliseen lukemistoon eräällä kirjallisuuden kurssilla, jota juuri käyn. Olen kuitenkin tyytyväinen, että tartuin.
Kirjan tekee mielestäni mielenkiintoiseksi sen vuoropuhelu antiikin
mytologian kanssa ja nimenomaan myytin esittäminen aivan uudelta kannalta. Jos
olisi itse lukenut Euripideen Medeian tai muita
antiikin Medeia-tulkintoja, olisi tämä Wolfin teos avautunut varmasti vielä
paremmin. Lisäksi teos on luonteeltaan sellainen, että se saattaisi kaivata
useampaa lukukertaa avautuakseen syvällisemmin. Kaiken kaikkiaan teos oli
vangitseva ja kauheudessaan kiehtova ja puhutteleva. Suosittelen.