lauantai 23. joulukuuta 2023

Kirjabloggaajien joulukalenteri, luukku 23: joulumieltä lastenkirjoista


Minulla on kunnia avata kirjabloggaajien joulukalenterin toiseksi viimeinen luukku.  Omassa luukussani esittelen kaksi mieleenpainuvinta lasten joulukirjaa. Eilinen luukku aukesi Kirjarouvan elämää -blogissa, ja viimeinen luukku avautuu huomenna Oksan hyllyltä -blogissaYöpöydän kirjat -blogiin on listattu kaikki joulukalenteriin osallistuvat blogit. Ennen kirjaesittelyitäni haluan kuitenkin sanoa muutaman sanan kirjablogeista! 

Tein kierroksen kirjabloggaajien joulukalenterissa ja tarkistin, onko kukaan vielä postannut niistä kirjoista, joista itse ajattelin kirjoittaa. Silmäilin luukut läpi ja samalla lukaisin monista blogeista monia muitakin postauksia. Miten ihanalta tuntui lukea pitkästä aikaa ajan kanssa kirjablogeja! Oikein lumouduin! Kiitos te, kaikki upeat kirjabloggaajat! 

Oma bloggaamiseni on hiljentynyt ja sen myötä myös muiden kirjablogien lukeminen on jäänyt. Instagramissa @kirjojajakakkuja -tililläni olen sen sijaan läsnä joka päivä. Mutta vanhan kunnon kirjablogit! Niillä on yhä paikkansa, ja toivon, että tämän jouluisen blogikierrokseni inspiroimana muistaisin vastaisuudessa useammin kirjablogien merkityksen. Pitäisikö kalenteriin laittaa jokaiselle viikolle yhden tunnin mittainen kirjablogikierros? Olisiko tässä hyvä uudenvuodenlupaus? Jos tuntuu siltä, saat lainata ideaani!

Näiden blogiajatusteni jälkeen luukkuni ydinasiaan:

Joulutunnelmaa on ihana viritellä jouluisin kirjoin. Erityisen ihania ovat lapsille suunnatut joulukirjat. Niistä löytyy joulumieltä myös aikuisille. Uskon vakaasti siihen, että myös aikuisten on hyvä ammentaa itseensä iloa ja viisautta lastenkirjallisuuden maailmasta. 

Esittelen lyhyesti kaksi lasten joulukirjaa, jotka ovat jääneet erityisellä tavalla mieleeni. Näistä ensimmäisen luin vasta tänä vuonna marraskuussa, mikä on toki yksi syy siihen, että  kirja on jäänyt mieleen. Mutta Hilja ja joulun taika todella valloitti minut!


Heidi Viherjuuri: Hilja ja operaatio joulun taika

"Joulussa on taikaa", minä vakuutan. "Minä näytän sinulle."

Pikkusiskon silmät tuikkivat innosta, ja minä toivon, etten ole mennyt lupaamaan liikaa. Operaatio joulun taika on käynnistynyt. Nyt minun pitäisi enää tietää, mistä aloittaa.

Tämä vauhdikas, hauska ja eloisa tarina saa alkunsa, kun päähenkilö Hilja haluaa pikkusiskonsa mieliksi lähteä etsimään joulun taikaa. Hänen on saatava vakuutettua pikkusiskolle, että joulussa on kuin onkin taikaa. Muistiinpanovälineet apunaan Hilja lähtee selvittämään asiaa. 

Sen verran voin jo paljastaa, että kirjassa päästään joulun taian jäljille, mutta joulun taika ei olekaan ihan sellaista kuin Hilja alun perin odotti. Kirjan maailma on periaatteessa realistinen, mutta lapsen silmin maailma näyttää silti hieman ihmeen täyteisenä.

Hilja ja operaatio joulun taika on aivan ihana hyvän mielen joulukirja! Nauroin ääneen ja hymähtelin hauskuudesta monta kertaa. Jos oma joulun taika on kadoksissa, Hiljan joulun taikaa jäljittävä operaatio tuo sitä varmasti lukijallekin.

Melko lyhyt lastenromaani tempaa mukaansa. Dialogi on eloisaa ja näppärää, ja mikä määrä hulvatonta ja nokkelaa huumoria!

Lisää iloa ja eloa kirjaan tuo Nadja Sarellin luoma kuvitus, jonka tyyli sopii tarinan huumoriin. Harmi vain, että kansia lukuunottamatta kuvitus on mustavalkoinen! Miten paljon enemmän joulun taikaa kirjassa olisikaan, jos mukana olisi värit?

Hilja on seikkaillut aiemmin jo monessa kirjassa, mutta tämä kirja oli ensituttavuuteni Hiljaan. Ei haitannut ollenkaan, vaikka en ole lukenut aiempia osia. Tämän perusteella haluan ehdottomasti tutustua myös muihin Hiljasta kertoviin kirjoihin.


Maja Lunde & Lisa Aisato: Lumisisko

Kun olin varma, että joulun äänet olivat kohdallaan, hiivin portaita pitkin alakertaan. Sitten menin olohuoneen ovelle, ja siellä minun oli pysähdyttävä uudestaan, tällä kertaa nuuhkimaan. Joulun piti nimittäin myös tuoksua kuusenhavuilta, joulusuitsukkeelta ja piparkakuilta ja klementiineiltä ja kanelilta ja kaakaolta.

Maja Lunden kirjoittama ja Lisa Aisaton kuvittama lumoava lastenromaani Lumisisko kuuluu niihin joulukirjoihin, joissa suru on myös läsnä. Ja niinhän se on: jos on menettänyt läheisensä, suru on erityisellä tavalla läsnä juuri jouluna, jonka pitäisi olla iloinen yhdessäolon juhla.

Päähenkilö on Aatto-niminen poika, joka on menettänyt siskonsa. Vanhemmat ovat yhä surun murtamia. Jouluaattona syntyneelle Aatolle jouluaatto on vuoden paras päivä, ja joulun tunnelma on hänelle hyvin tärkeää. Mutta tänä vuonna joulu ei tunnu tulevan ollenkaan. Kuka hakisi edes adventtikynttilät varastosta? Suruunsa käpertyneet vanhemmat eivät tunnu ollenkaan huomaavan, että joulu on tulossa.

Onneksi Aatto tapaa Heta-nimisen tytön, ja heistä tulee ystävät. Hetalla on ihana koti, joka pursuaa joulun tunnelmaa ja taikaa. Mutta kotiin tuntuu kätkeytyvän jotain salaperäistä, ja miksi Heta menee joskus niin hiljaiseksi? Entä kuka on se ulkona hiipivä mies?

Tämä tarina on yksi ihanimpia, koskettavimpia ja mukaansatempaavia lastenkirjoja, jonka olen koskaan lukenut. Kirja lumosi minut syvästi, ja muistan lukeneeni sen lähes yhdeltä istumalta, mikä on harvinaista minulle. Ihana, ihana kirja!

On myös kehuttava Lisa Aisaton luomaa kuvitusta, joka on päässyt kirjassa ilahduttavan suureen rooliin. Aisaton voimakas ja värikäs kuvitus vangitsee katseen ja lumoaa siinä missä tarinakin. Myös kuvituksesta löytää joulun taikaa ja lämpöä sekä suuria tunteita.

Olen esitellyt Lumisiskon myös esikoiskirjassani Kakkuja salaisesta puutarhasta ja leiponut siitä jouluisen kakun, jonka nimi on Aaton jouluisten tuoksujen kakku. Kakku on saanut inspiraationsa päähenkilölle tärkeistä joulun tuoksuista.

Suuren Vihervaaran Anna -fanina haluan kertoa tämän, minkä kirjoitin myös kirjaani: Maja Lunde on kertonut, että yksi lähtökohta Lumisisko-kirjan synnylle oli se, että hän halusi luoda hahmon, joka olisi yhdistelmä Vihervaaran Annaa ja Peppi Pitkätossua. Tuloksena oli Hetan hahmo, ja yhteys on helposti lukijankin ymmärrettävissä. Sen verran tiedän muuten myös Astrid Lindgrenistä ja Peppi Pitkätossusta, että Vihervaaran Anna oli Lindgrenille todella tärkeä lapsena ja on vaikuttanut vahvasti Peppi Pitkätossun hahmon syntymiseen. Mikä ihana intertekstuaalisuuden ketju Vihervaaran Annasta Peppiin ja Hetaan!