tiistai 19. joulukuuta 2017

Seikkailut Swanin maailmassa jatkuvat: Pikkupappilassa sekä Ulla ja Mark


Ulla oli vetäytynyt erikseen muista. Hän tuijotti ulos pimeään puistoon, missä kirjavat lyhdyt hohtivat ja kiiltomadot kiilsivät kosteassa ruohikossa.
Elämä oli satu, kirjava, ihmeellinen satu.
Ja hän oli vasta kaksitoistavuotias!
Sisällä oli liian lämmin. Hänen täytyi päästä ulos, tummien, vanhojen puiden suojaan.
Iltatuuli suhisi lehmuksen latvoissa.
Ulla ummisti silmänsä.
- Metsien kaukainen sini!
Se soi kuin vieras laulu, kuin sävel jostakin ihanasta, salaperäisestä maailmasta.

Tänä syksynä vihdoin olen toteuttanut pitkäaikaisen haaveeni ja ryhtynyt lukemaan Anni Swanin tyttökirjoja. Iris rukka oli näistä ensimmäinen. Tämän jälkeen matkani Swanin ihanassa maailmassa jatkui Pikkupappilassa sekä Ulla ja Mark -teoksiin, joista jälkimmäinen on jatko-osa edelliselle. Näiden teosten lisäksi olen ennättänyt myös lukea Sara ja Sarri sekä Sara ja Sarri matkustavat -teokset. Näistä viidestä Pikkupappilassa sekä samaa tarinaa jatkava Ulla ja Mark ovat olleet ehdottomia lemppareitani. Pikkupappilassa sekä Ulla ja Mark ovat todellisia helmiä tyttökirjojen joukossa!

Näissä teoksissa minua ihastutti iloisen huoleton maailma sekä mielikuvituksen rikkaus. Pikkupappilassa-teoksen keskushenkilöinä on pappilan perheen tyttäret: Minna, Martta, Liisi, Ulla ja Lotti. Perheeseen kuuluu myös kaksi poikaa. Suurperheen elämässä riittää vilinää ja vilskettä, iloa ja vallattomuutta - mutta toki toisinaan arkisia murheitakin. Alcottin Pikku naisten sanotaan olleen teoksen esikuvana, eikä tätä ole vaikea huomata: joillakin tytöillä on helposti havaittavat vastineensa Alcottin kuvaamissa Marchin sisaruksissa. Jatko-osassa Ulla ja Mark muut pappilan perheen jäsenet jäävät taka-alalle ja päähenkilöksi nousee toiseksi nuorin tytär Ulla, joka muuttaa tätiensä luokse kaupunkiin opiskelemaan näiden pitämässä koulussa. Hänen tarinansa siellä kietoutuu yhteen Mark-nimisen viuluniekkapojan kanssa, joka on lukijalle tuttu jo edeltävästä teoksesta.


Kaksiosaisen teossarjan keskeisin hahmo Ulla on mielikuvituksekas, luova, herkkä, mutta temperamenttinen tyttö, joka tuo mieleen sellaiset tyttökirjasankarit kuin Jo March tai Anna Shirley. Hän on luonnonläheinen ja luonnossa viihtyvä tyttö, ja varsinkin hänen suhteestaan luontoon tulee vahvasti mieleen Vihervaaran Anna. Swanin sanotaan kuvanneen Pikkupappilassa-teoksessa omaa lapsuudenkotiaan, ja Ulla on ikään kuin kirjailijan omakuva: Ulla on nuori kirjoittajanalku, ja lisäksi yhtymäkohtia kirjailijaan on havaittavissa ainakin hänen luontorakkaudessaan. Ulla on valloittava tyttökirjasankari, ja on suorastaan sääli, että Swan kirjoitti hänestä vain kaksi kirjaa.

Pikkupappilassa sekä Ulla ja Mark -teoksissa välittyy lukijalle paljon lämpoä ja iloa. Myös pienet romanttiset juonikuviot lisäävät teosten hohdokkuutta. Häitään viettää Ulla ja Mark -teoksen alussa Pappilan vanhin tytär Minna, ja näin omien hääsuunnitteluitteni keskellä minusta on erityisen kiva lukea hääjuonista.


Pikkupappilassa-teos valittiin myös Ylen 101 kirjaa -projektiin.  Projektiin liittyvässä haastattelussa kasvatuskouluttaja Kaisa Vuorinen hehkuttaa teoksen myönteistä kasvatusnäkemystä. Hänen mukaansa pappilassa lapsiin suhtaudutaan hyvin arvostavasti ja lapset saavat toteuttaa itseään ja toimia luonteensa mukaisesti. Hän kiinnittää huomiota myös ilolla siihen, kuinka teoksessa lasten ja vanhempien välillä vallitsee molemminpuolinen kunnioittava ja huolehtiva suhde - myös lapset huolehtivat vanhemmistaan ja lohduttavat heitä murheen keskellä. Juuri tämän Vuorisen huomioima myönteinen kasvatusnäkemys lienee ainakin osasyynä siihen kaikkeen lempeyteen ja lämpöön, joka teoksesta huokuu ja sai minut pitämään suunnattomasti siitä.

Anni Swan
Pikkupappilassa (1922)
WSOY
234 s,

Anni Swan
Ulla ja Mark (1924)
WSOY
246 s,