Enna Airikin Haavemaa
(2012) on surusävyisen kaunis ja koskettava satu mielikuvituksen ihmeellisestä ja
parantavasta voimasta. Kirjaa koristavat herkän kauniit ja runolliset
kuvitukset, jotka ovat myös saman tekijän käsialaa kuin tarinakin. Tarina ja
kuvitus ovat saumattomassa yhteistyössä teoksessa, ja tulee olo, että kuvitus
olisi melkein merkityksellisempää tässä kuin itse sanat. Kirjaa voisi lukea pelkkinä kuvina, mutta
tarinaa olisi mahdoton lukea ilman kuvien tuomaa merkitystä.
Kirjan kuvitus on mielestäni aivan uskomattoman kaunista –
sitä katsellessa en voi muuta kuin haukkoa henkeä ihastuksesta ja kaipuun
tuskasta. Tuonne minäkin haluaisin, ihanaan Haavemaahan, sen upeaan kauneuteen.
Toisaalta kirjan sanoma onkin, että Haavemaa on jokaisella ihmisellä aivan
käden ulottuvilla - myös minulla. Tarvitaan vain mielikuvituksen voimaa sinne lennättämään.
Kuvitustyylistä minulla tulee mieleeni etäisesti Carl Larsson. Erona tosin on se, että
siinä missä Larssonin teokset uhkuvat vankkaa tosielämässä kiinni pysymistä ja
elämäniloista optimismia, henkii Airikin kuvitukset satumaailman
haaveellisuutta sekä surun ja kaipuun kaikuista haurasta kauneutta.
Sinä marraskuisena iltana maailma oli harmaa ja viluinen, mutta kuun sirppi loisti kirkkaana ja hoivasi kahta tähteä helmassaan. Aana katseli tähtiä suuresta ullakkoikkunasta. Hän nosti laihan kätensä ja vilkutti.
-
Hyvää yötä, äiti ja isä, hän
kuiskasi. Ja niin kuin aina, hän oli varma, että tähdet vilkuttivat takaisin.
Näin alkaa Haavemaa.
Tarina kertoo Aana-nimisestä orvosta ja sairaasta lapsesta, joka on Oili-tädin
huostassa. Hän ikävöi menetettyjä vanhempiaan. Nyt on kuitenkin Aanan syntymäpäivä
ja hän saa tädiltään lahjaksi sulkakynän ja hopeakuvioidun kirjan. Kirjan
kannessa on joutsenen kuva. Aana huomaa
heti, ettei se ole mikään tavallinen kirja, vaan taikakirja. Kaikki mitä siihen
kirjoitetaan, käy toteen. Niinpä Aana alkaa kirjoittamaan:
Rakas haavekirjani
Tämä on tarina tytöstä,
joka oli hyvin sairas. Mutta eräänä päivänä tyttö sai ihmeellisen kirjan, joka
vei hänet toiseen maailmaan. Siellä oli aurinkoinen kesäpäivä, sillä sellaisina
päivinä parannutaan kaikista taudeista. Tyttö istui lehmuksen alla ja ihaili joutsenia ja
nautti auringon lämmöstä, sillä ennen häntä oli aina palellut. Mäen päällä
loisti valkea kartano kuin suunnaton helmi. Ja yksi kartanon huoneista oli
tytön ikioma.
Lahjaksi saatu taikakirja avaa Aanalle portit toiseen
maailman, jossa kaikki on hyvin ja niin kaunista kuin kuvitella saattaa.
Haavemaa tarjoaa paon kärsivälle tytölle. Kuitenkin Aana yhä kaipaa sitä
rakkainta asiaa, omia vanhempiaan. Kirjan loppu on monitulkintainen ja jättää
kysymyksiä avoimeksi. Tapahtuuko lopulta paras vai pahin, vai onko pahin oikeastaan
paras?
Kirjan kannessa on joutsenen kuva ja joutsenia esiintyy myös
Haavemaassa. Joutsen onkin kantavana symbolina teoksessa, ja tarjoaa
myös tien teoksen tulkintaan. Joutsen symboloi teoksessa kuolemaa, mutta toisaalta
myös kuolemattomuutta. Teoksessa on kuultavissa kuolon kellojen sointujen
hiljainen lähestyminen sairasta tyttöä kohti. Toisaalta taikakirja ja
mielikuvitus tarjoavat avaimet kuolemattomuuteen. Haavemaassa pääsee pakoon
ihmisen ja elämän rajallisuutta. Haavemaa on ikuista ja kuolematonta. Ja sinne ei ole pitkä matka. Ajatus
Haavemaasta yhdistyy myös mielestäni tuonpuoleiseen, eräänlaiseen taivaaseen.
Haavemaa on satu ja näin ollen periaatteessa
lastenkirjallisuutta. Teoksen vakavuudessa ja syvällisyydessä on kuitenkin
jotakin sellaista, että voisin kuvitella sen vetoavan melkeinpä enemmän
aikuisiin. Olisikin ihan mielenkiintoista kuulla, mitä lapset ovat tykänneet
teoksesta. Toisaalta lapsille ehkä avautuu teoksesta sellainen taso, jota
meidän aikuisten on vaikea analyyttisessä fiksuudessamme nähdä.
Olisipa mukava saada tämä teos omaan hyllyyn, jotta siitä voisi säännöllisin väliajoin käydä ammentamassa voimaa elämään sekä rakennusaineita omaan Haavemaahani!
Olisipa mukava saada tämä teos omaan hyllyyn, jotta siitä voisi säännöllisin väliajoin käydä ammentamassa voimaa elämään sekä rakennusaineita omaan Haavemaahani!
Kaikille Enna Airikista kiinnostuneille suosittelisin paitsi
tätä kirjaa, myös hänen upeita kotisivujaan
, jotka ovat kuin itse
kaunis satukirja- melko kirjaimellisestikin ottaen.