Ai niin: blogisynttärit! Osallistu synttäriarvontaan!

Noin neljä vuotta sitten, lokakuun 8. päivänä vuonna 2012 aloitin yhden elämäni tärkeimmistä ja rakkaimmista harrastuksista - kirjabloggaamisen. Neljävuotias blogivanhus on jo niin iso, vanha ja dementoitunut, että meinasi unohtaa omat syntymäpäivänsäkin! Ja kun hän vihdoin muisti, oli hän liian kiireinen tehdäkseen mitään, mutta nyt, rakkaat lukijat, on aika hieman myöhästyneen synttäripostauksen ja synttäriarvonnan!

Mutta mistä siis kaikki lähti ja miksi? Entä mitä blogini ja kirjabloggaaminen minulle merkitsee? Synttäreiden kunniaksi teen katsauksen blogini historiaan ja sen kirjoittajan mielen syövereihin.

Kirjabloggaamisharrastus sain alkunsa melko lyhyestä harkinnasta, ja siitä on syyttäminen pitkän ja sitkeän flunssan aiheuttamaa ankeaa toimettomuutta ja tylsistymistä sängyn pohjalla. Siellä sänkyni pohjalla kun rypesin sekä henkisessä että fyysisessä tuskassa ja säryssä sekä yksinäisyydessä vain kirjalliset ystävät seuranani, syntyi yhtäkkiä ajatus oman kirjablogin perustamisesta. Sieltä sairasvuoteestani käsin olin nimittäin vain hieman aikaisemmin löytänyt kirjablogien maailman, jonka olemassaolosta en ollut ennen ollut edes tietoinen. Oikeastaan koko blogimaailma oli minulle ollut miltei täysin vieras, vaikka silloin tällöin joihinkin blogeihin olinkin eksynyt.

Ensimmäiset kirjablogin löydettyäni minussa heti virisi ajatus oman perustamisesta. Silloin kirjallisuustieteen opintoni yliopistossa olivat aktiivisimmillaan ja sivuaineeni kirjallisuustiede oli ehdoton lempiaineeni yliopistossa. Siispä ajattelin, että kirjabloggaaminen olisi sekä huviksi että hyödyksi. Kirjoista kirjoittaminen saisi käsittelemään paremmin ja syvemmin omia lukukokemuksia ja toisaalta olisi ilo jakaa omaa lukuharrastustaan muiden harrastajien kanssa. Olisi hienoa, jos minun lukuilostani olisi iloa jollekulle muullekin siellä jossakin tuntemattoman ruudun takana.

Lisäksi minulla oli pieni kasvattava motiivi myös kirjabloggaamispäätöksen taustalla: ajattelin, että bloggaaminen olisi matalan kynnyksen kirjoittamista, joka olisi omiaan kehittämään viha-rakkaus-suhdettani kirjoittamiseen enemmän kirjoitusrakkauden suuntaan. Olen aina ollut niin sanotusti hyvä kirjoittamaan ja olen kirjoittanut myös laudaturin äidinkielestä, mutta kirjoitustehtävät koulussa ja yliopistossa ovat saaneet minut aina vellomaan mitä suurimmassa luovuuden ja perfektionismin tuskassa aivan epätoivon ja itsetuhoisuuden partaalle asti. Kirjablogia ei kukaan ole kuitenkaan arvostelemassa samalla tavoin kriittisesti kuin opettajat koulussa. (Tai mistäs sitä tietää, mutta yksikään pilkunviilaaja ei ole ainakaan tullut julkisesti ilmaisemaan ajatuksiaan, paitsi kerran eräs blogiini eksynyt oppilas muutamasta kirjoitusvirheestä ihan kasvokkain luokassa :P)

Kirjabloggaamisen kautta olen saanut kokea paljon myös kirjoittamisen iloa, vaikka täytyy myöntää, että luovuuden tuskaa olen myös kokenut. Kirjablogiteksteille en kuitenkaan aseta kauheasti kriteereitä. Joskus haluan vain silkkaa kirjoittamisen iloa hioa hienon ja timanttisen tekstin, johon yritän tiivistää lukukokemuksen upeuden. Toisinaan taas tulen kiireissäni vain oksentamaan ulos itsestäni huonosti kirjoitetun teksitin, jolla kuittaan teoksen luetuksi, jotta pääsen rientämään muiden teosten äärelle. Kauheasti stressiä en kirjablogini tasosta ota, vaan lyöttäydyn ilolla sen kuuluisan mutuhutun kirjoittajien joukkoon ja mutuilen huolettomasti sananvapauteeni nojaten.  Myönnän, että silloin tällöin ajattelen, että mitä jos jossakin ruudun toisessa päässä joku kukkahattutäti joskus taivastelee, että tuollaistako suomea ja tuollaisiako kirjoitusvirheitä kirjoittavat kielenraiskaajat saavat opettaa äidinkieltä Suomen koululaitoksessa ja turmella viattomien ihmistainten arvokkaan äidinkielen.

Toistaiseksi kukkahattutädit ovat kuitenkin pitäneet sanaisen arkkunsa kiinni, ja minä olen päättänyt vähät välittää sellaisten mahdollisten tätien olemassaolosta. Kaiken kaikkiaan koen, että kirjabloggaaminen on ollut antoisa harrastus ja nimenomaan kehittänyt suhdettani kirjoittamiseen parempaan ja rakkaudellisempaan suuntaan. Toisinaan koen mitä suurinta itseilmaisun riemua saadessani kirjoittaa blogiini. Mahtavinta blogissa on se, että sen avulla saa olla yhteydessä ulkomaailmaan rakkaan lukuharrastuksensa merkeissä ja jakaa harrastustaan muiden kanssa. Lukeminen sinänsä on hyvin yksinäistä puuhaa, mutta kirjabloggaaminen tuo siihen myös sosiaalisen ulottuvuuden. Kirjabloggaamisen parhaisiin puoliin kuuluu myös se, että se tietyllä tavalla pitää yllä lukuharrastusta. Se luo pientä, positiivista painetta siitä, että kirjoja on luettava, sillä muutenhan ei olisi blogattavaa.

 Synttäriherkkuja!

Näiden neljän vuoden aikana blogista on tullut melko merkittävä osa elämääni, vaikka en ihan kaikkein ahkerimpien kirjabloggaajien joukkoon kuulukaan. Olisi vaikeaa kuvitella elämää ilman Matkalla Mikä-Mikä-Maahan -blogiani. Blogista on tullut eräänlainen minuuden jatke, rakas lapseni, jota tahdon vaalia ja hoitaa, jotta se pysyy hengissä ja elossa. Blogini tuskin on ikuinen, mutta toivon, että se eläisi vielä pitkään ja kulkisi mukana elämässäni kauas. Jos ja kun se joskus kuolee, olo on varmasti kuin rakkaan ihmisen hautajaisissa.

Synttäriarvonta

Nyt ei kuitenkaan vietetä vielä onneksi blogini hautajaisia, vaan nimenomaan sen synttäreitä. Blogisynttäreiden kunnaiksi järjestän arvonnan, jossa on palkintona kirjakaupan lahjakortti (ja ehkä jotakin muuta pientä).

Arvonta-aikaa on synttärikuukauden eli lokakuun loppuun. Viimeinen päivä osallistua arvontaan on siis ma 31.10.

Arvontaan osallistut kommentoimalla haluavasi mukaan arvontaan.

Blogissani on luettu paljon vanhoja klassikoita.

Kiitokset

Lopuksi tahdon vielä kiittää kaikkia blogini lukijoita siitä, että olette olleet mukana matkallani kirjojen ja tarinoiden ihmeelliseen Mikä-Mikä-Maahan! Teidän matkaseuranne on tehnyt bloggaamisesta kaiken vaivan arvoista ja kannustanut minua eteenpäin matkallani!