Christel Rönns
Det vidunderliga ägget, 2012
n.32 sivua
Juoni:
Perhe on viettämässä
kesäpäivää rannalla, ja tytär tekee hiekasta oudon löydön: kummallinen muna,
josta ei ota selvää, mikä muna se on. Muna viedään kotiin, jossa se myöhemmin kuoriutuu.
Oudon munan sisuksista löytyy vielä oudompi olento, määrittelemätön eläin, joka
ristitään Koi-Koiksi. Otuksesta, jonka lajia ei harvinaisiin eläimiin
erikoistunut professorikaan onnistu selvittämään, tulee tärkeä osa perhettä.
Kummallisuudestaan huolimatta on otus rakastettava. Onko Koi-Koi tullut
perheeseen jäädäkseen?
Arvioni:
Ensin risut
Nyt voin kyllä sanoa,
etten saanut lainkaan sitä mitä olin odottanut. Tämä Finlandia Juniorin
voittaja petti minut. Kirja tuskin on oikeasti huono, mutta en itse siitä
erityisemmin pitänyt.
Inspiroiduin varaamaan
kirjan kirjastosta, koska olin kuullut sen mittelevän Finlandia Juniorin
palkinnosta ja koska kirjalla oli mielestäni houkuttelevan kiehtova nimi. Se
olikin juuri tämä nimi, joka laittoi mielikuvitukseni liitoon. Näin sieluni
silmin taianomaisen satumaailman prinsessoineen ja ritareineen sekä ihmeellisen
ja maagisen munan, josta syntyy ties mitä, esimerkiksi vaaleanpunainen
prinsessalinna. Ja kaiken tämän näin kauniin tähtisumun ja kukkaispölyn
koristamana.
Det
vidunerliga ägget ei kuitenkaan ole kuitenkaan lainkaan
mikään taianomainen satu tähtisumun peittämästä toisesta maailmasta, vaan
ulkoisesti hyvin proosallisen arkinen teos. En pitänyt juuri sen
kuvitustyylistä ja värimaailmasta. Eihän niissä mitään vikaa varsinaisesti ollut,
mutta ei vain ollut minun makuuni.
En siis kohdannut
sellaista satumaailman kauneutta, jota yleensä kuvakirjoista etsin. Vaikutelmaani
kirjan kauneuden puutteesta ei suinkaan helpottanut se, että kirja tarjosi myös
pieruhuumoria, jonka hauskuutta en ole koskaan kyennyt näkemään enkä arvostamaan.
Sitten ruusut
Mutta ei nyt sentään
heittäydytä liian kriittisiksi. Kyllä minä oikeasti löysin teoksesta jotakin hyvääkin:
Ensinnäkin kirjan
viimeinen sivu, jonka sisältöä en nyt todellakaan tohdi paljastaa, tarjosi
sellaisen yllätyksen, joka kohotti kirjan pisteitä silmissäni huomattavasti.
Toiseksi kirjan temaattinen
taso on kuitenkin opettavainen ja oivaltava. Kirja käsittelee erilaisuuden
hyväksymisen teemaa hauskalla tavalla yhdistämällä erilaisuuden kummallisesta
munasta syntyvään kummalliseen otukseen. Kirja kehottaa ihmisiä katsomaan
siihen, millaisia muut ovat, sen sijaan, että arvioitaisiin toisia sen perusteella,
miltä he näyttävät:
Men pappa, vad är det för
ett djur?
Hm, viktigast är inte VAD
det är för ett djur utan HUR det är” säger pappa som inte har en aning om vad
han ska svara.
Lisäksi paikoin kirjasta
löytyi jotakin hauskaakin, sekä kielellisesti että kuvallisesti. Hauskinta mielestäni
oli hämmästyneen professorin kommentti Koi-Koista:
”Extremt intressant, högst
imponerande, oehört omöjligt, i allra högsta grad märkligt”, utbrister
professorn som blir mycket ivrig över Koi-Koi.
Loppupäätelmät:
Uskottakoon, ettei teos
turhaan Finlandia-palkintoaan anastanut. Kriittinen suhtautumiseni luultavasti
johtui liian lennokkaasta mielikuvituksestani, joka rakensi mitä kummallisimpia
odotuksia teoksen suhteen. Näin jo jonkin aikaa maisteltuani teoksen jälkitunnelmia, alan ehkä pitää siitä yhä enemmän.
