tiistai 8. heinäkuuta 2014

L. M. Montgomeryn hykkerryttävä ja ihastuttava Perinnönjakajat

Ratkaiseva hetki oli käsillä. Dandy oli tullut sisälle, ja hän seisoi tulisijan edessä selin takanreunukseen. Hän oli kalmankalpea ja hänen käsiensä havaittiin vapisevan. Jännitys kohosi äkkiä melkein sietämättömäksi. Miksi rouva Dany oli sytyttänyt takkaan noin roihuavan valkean, olkoonkin että oli kolea lokakuinen päivä? Mutta hänhän oli jotenkin vähän hupsu.

Dandy oli kerran iloinnut etukäteen tästä hetkestä, jolloin hän arvovaltaisena seisoisi kaikkien edessä ja ilmoittaisi Becky-tädin päätöksen. Ja miten hän nyt toivoikaan olevansa kuollut.
"No niin, Dandy", William Y sanoi kärsimättömänä. "Vauhtia masiinaan. Me olemme olleet jo riittävän kauan epätietoisia. Kerro, kuka sen saa, niin asia on poissa päiväjärjestyksestä."

L. M. Montgomeryn Perinnönjakajat on kirja, jonka lukemisesta olen haaveillut jo vaikka kuinka kauan, mutta nyt vihdoin ja viimein sain metsästettyä sen kirjastosta. Sain kirjan loppuun Blogistanian lukumaraton III:n yhteydessä. Suuriin odotuksiini nähden alku lähti vähän nihkeästi käyntiin ja olin miltei pettynyt. Mutta voi, kun pääsin kunnolla vauhtiin, en malttanut millään laskea kirjaa käsistäni ja eron hetki kirjasta viimeisellä sivulla oli tuskallinen. 

Perinnönjakajat on mitä loistavin, hauskin, hykerryttävin ja ihanin kirja. Siinä on Montgomerylle tyypillinen satiiri hiottu huippuunsa, mutta pistävää huumoria lämmittää ja pehmentää romanttiset juonikuviot. On oikeastaan ihme, että näin mestarillinen teos Montomeryn kaltaiselta tunnetulta kirjailijalta on saanut odottaa suomentamista aina vuoteen 2012 asti. Tämä on teos, jota suosittelen ehdottomasti ainakin kaikille Montgomery-faneille ja tietysti kaikille muillekin, jotka viihtyvät satiirilla maustetun romanttisen kirjallisuuden parissa. Kirja kuuluu tyttökirjoista tunnetun Montgomeryn niin sanottuun aikuisten tuotantoon, mutta voisin luulla kirjan suurimman kohdeyleisön olevan melko nuoria aikuisia.

Perinnönjakajat on tarina kannusta, jonka ympärille Darkien ja Penhallowien sukuklaanin jäsenten tarinat  kietoutuvat. Tai käänteisesti voisi sanoa, että se on ihmissuhdedraama Darkien ja Penhallowien suvuista, joiden elämä kietoutuu Becky tädin maagisen kannun ympärille.

Kirjan suurin satiiri kätkeytyykin juuri tarinan asetelmaan: miten yhden kannun, tuollaisen vanha mitättömän perintökapineen arvo voi saavuttaa sellaiset mittasuhteet pikkumaisen suvun silmissä, että se pyörittää kokonaisen romaanin juonta? Shakespearen sanoin: paljon melua tyhjästä.

Kaiken keskipiste on siis perintökannu, joka on haudan partaalla olevan Becky-tädin omistuksessa. Kirja lähtee käyntiin Becky-tädin vastaanotolla, jonne on kutsuttu suuren sukuklaanin jäsenet kuulemaan ilmoitusta siitä, kuka perii mitäkin Becky-tädin kuollessa. Muut perittävät asiat eivät tunnu juurikaan kiinnostavan sukulaisia, vaan kaikkien huomio on kiinnittynyt kannuun. Mutta Becky-täti tekeekin tepposet: kukaan ei saa tietää kannun kohtaloa vielä, vaan herra Dandy saa määrätyksi ajaksi haltuunsa kuoren, jokaa kätkee sisäänsä kannun saajan nimen. Yhtäkkiä mitättömästä Dandystä tuleekin sukuklaanin arvovaltaisin ja mielenkiintoisin jäsen. Sukulaiset kihisevät kiukusta ja uteliaisuudesta: kannun kohtaloa on vielä odotettava!

Perinnönjakajat -kirjassa vilisee valtaisat määrät henkilöhahmoja, jotka pistävät alkuun lukijan pään pyörälle. Kirjassa on ikään kuin useita rinnakkaisia juonia ja tarinoita, jotka limittyvät ja lomittuvat keskenään. Tietyllä tavalla se on siis juonellisesti hyvin epäyhteinäinen tarina, mutta merkittävä perintökannu väijyy eräänlaisena taustaelementtinä juonen jokaisessa haarassa ja sitoo lopulta juonen haarat yhteen yhtenäiseksi tarinaksi.

Kirjassa on myös hyvin moderneja elementtejä, sillä Montgomery on käyttänyt kirjan alkupuolella tajunnanvirtatekniikkaa. Luulin itse asiassa pitkään, että kyse olisi yhdenpäivänromaanista, sillä Becky-tädin vastaanotto, jolla kirja alkaa, kuvataan tajunnanvirtamaisen tarkasti sekunti sekunnilta ja sille omistetaan noin sata sivua. Tämän jälkeen kuitenkin tarina lähtee etenemään ripeämmin, ja se kattaa lopulta melko pitkän aikavälin.

Lopuksi vielä tiivisettynä: loistava kirja! Jos minulla olisi tapana jakaa blogissani tähtiä tai sydämiä, olisi tämä ehdottomasti täyden viiden arvoinen!

L. M. Montgomery
Perinnönjakajat
(A Tangled Web, 1931)
Suom. Sisko Ylimartimo
Minerva kustannus
361 s.