Annan unelmavuosista Annan opettajavuosiin

Davyn mentyä levolle Anna lähti Viktoria-saareen ja istui siellä yksin kevyen kuutamoisen hämärän kutoutuessa maiseman ylle. Tuuli humisi ja puro lauloi solisten. Hän oli aina rakastanut tuota puroa. Usein hän oli menneinä vuosina istunut täällä haaveksimassa ja katsellut välkkyvää vettä. Hän unohti nyt huokailevat nuorukaiset, ilkeiden naapurien pistelyt ja kaikki nuoren tytön pienet ongelmat. Hän purjehti mielikuvituksessaan merten yli satujen maan kaukaiselle hohtavalle rannikolle. Unelmat tekivät hänet rikkaammaksi kuin todellisuus, sillä näkyvä katoaa, mutta näkymätön pysyy  ikuisesti.

(Annan unelmavuodet)
Kiireisen ja hektisen sekä erittäin kaunokirjallisuudenpuutteisen kevääni jälkeen olen kaivannut Montgomeryn rauhallisen ja ihanan maailman ja erityisesti Anna-sarjan pariin. Voisin puhua suorastaan valtavasta Montgomeryn nälästä tai janosta. Päätin ryhtyä ravitsemaan tätä nälkää ensin niillä Anna-kirjoilla, jotka liittyvät eniten nykyiseen elämäntilanteeseni. Niin kauan kuin Annat ovat olleet minulle tärkeitä, olen peilannut omaa elämääni Annojen kautta. Vihervaaran Anna on fiktiivisistä (ja ei fiktiivisistäkin) henkilöistä minulle sellainen hahmo, johon samaistun eniten.

Näin valmistumiseni kynnyksellä, kun omat yliopistovuoteni ovat jäämässä taakeni ja edessäni aukenevat opettajavuodet, kaipasin erityisesti Vihervaaran Annan yliopistovuosista kertovan Annan unelmavuosien sekä hänen kolmesta opettajavuodestaan Summersiden koulun rehtorina kertovan Anna opettajana -teoksen pariin. Luin nämä kirjat "väärässä järjestyksessä" aloittaen Anna opettajana -kirjasta ja jatkaen sen jälkeen sitä edeltävään aikaan sijoittuvan Annan unelmavuodet -teoksen pariin.

Tällä kertaa luin teokset suomeksi.Olen blogannut molemmat teokset myös aiemmin, aivan blogiurani alkuaikoina: Annan unelmavuodet eli Anne of the Island -teoksen kuuntelin joskus englanninkielisenä äänikirjana. Anna opettajana eli Anne of Windy Poplars -teoksen puolestaan luin joskus osittain englanniksi ja osittain suomeksi, kun en osannut päättää, kummalla kielellä haluaisin sen lukea.

Annan unelmavuodet

Vaikka itse en periaatteessa tykkää Anna-kirjojen suomennetuista nimistä, vaan haluaisin niiden noudattavan enemmän alkukielisiä nimiä, on Annan unelmavuodet -teoksen nimi kuitenkin siinä mielessä osuva, että kirjan käsittelemä ajanjakso Annan elämästä on kuin yhtä unelmaa niin Annalle kuin lukijallekin. Mielestäni Annan unelmavuodet on tietyllä tavalla ihanin Anna-kirja. Ei ehkä paras (sen kunnian annan Annan nuorsuuvuosille), mutta nimenomaan ihanin. Kirjassa on jotakin hyvin kaunista ja herkkää – jotain, joka saa hymyilemään ja uskomaan unelmiin. 

Anna ja Annan ystävät viettävät huolettomia, mutta työntäyteisiä ja iloisia opiskeluvuosia Redmondin korkeakoulussa. Toisena opiskeluvuonna Annan ja hänen ystävänsä Stella, Philippa ja Priscilla vuokraavat yhdessä iki-ihanan Karoliinan maja -nimisen talon, jonka ihanuutta he ovat monesti aiemmin haaveksien kävelyretkillään käyneet ihailemassa ja haaveksimassa. Tyttöjen elämä yhdessä mitäs muutakaan kuin ihanaa ja hauskaa.

Kirjan juonellsisessa keskiössä on aika pitkälle Annan ja hänen ystäviensä rakkaustarinat. Kosintoja ja rukkasia sinkoilee kirjassa, ja Anna joutuu katkerasti huomaamaan, ettei oikea kosinta välttämättä olekaan niin romanttinen tapaus kuin hänen kauniissa, haaveellisissa kuvitelmissaan. 

Annan unelmavuodet sisältää myös mielestäni Anna-kirjojen koskettavimman, traagisimman ja ajatuksia herättävimmän kohtauken: Annan eräs lapsuudenkaveri, joka on aina viettänyt pinnallista ja turhamaista elämää, sairastuu vakavasti ja pitkän sairauden jälkeen jättää maallisen elämän taakseen. Kohtauksessa kosketellaan elämän tarkoitusta hyvin vakavasti ja ainakin itseäni hyvin ravistelevalla tavalla.

Anna opettajana

Montgomery on kirjoittanut Anna opettajana -teoksen jälkikäteen täyttääkseen Annan unelmavuosien ja Anna omassa kodissaan -kirjan (Anne´s House of Dreams)  väliin jääneen ajallisen aukon. Kirja käsittelee niitä kolmea vuotta, jotka Anna on Summersiden koulussa rehtorina. Kirja myös kattaa Annan koko kihlausajan Gilbertin kanssa.

Kirja koostuukin suurelta osin Annan Gilbertille lähettämistä kirjeistä, joissa Anna välittää Gilbertille kuulumisiaan. Välillä kuitenkin tavallinen kerronta valtaa alaa, ja kirjan loppua kohden kerronnan määrä lisääntyy.

Olen kuullut monien sanovan, ettei Anna opettajana olisi niin hyvä kuin muut Anna-kirjat. Tietyllä tavalla allekirjoitan väitteen – kirjassa on heikkoutensa. Jos kirjaa tarkastelee itsenäisenä kirjallisena teoksena, niin on myönnettävä, ettei se ole mikään kirjallinen mestariteos. Jos kirjaa tarkastelee osana Anna-sarjaa ja jos lähdetään siitä lähtökohdasta, että lukija on aivan toivoton Anna-fani (kuten tämän tekstin kirjoittaja), niin kirjalla on aivan ehdoton ja korvaamaton rooli sarjan osana. Kirjassa on hauskuutta, ihanuutta, iloa, kauneutta ja romantiikka – ainakin minunlaiselleni lukijalle mitä viihdyttävintä lukemista.

Kirja on juonellisesti melko epäyhtenäinen. Joku voisi pitää sitä heikkoutena, mutta itse näen sen rikkautena. Tässä teoksessa suuren ja yhtenäisen juonen sijaa saavat toinen toistaan herkullisemmat ja hauskemmat sivuhenkilöt seikkailuineen. Anna on toki selkeänä päähenilönä, mutta tällä tytöllä on tapana pistää nokkansa joka asiaan ja tutustua mitä erilaisimpien ihmisten kanssa.

Lopuksi 

Kaiken kaikkiaan minusta oli mitä ihaninta palata jälleen Anna-kirjojen pariin. Annat jollain tavalla mielestäni kuuluvat kesään ja lomaan. Suosittelen niitä lämpimästi kesäkirjoiksi muillekin, jotka haluavat lukea jotakin leppoisaa, kaunista ja ihanaa, jota lukiessa aika pysähtyy.

Lopuksi laitan vielä muutaman kuvan poseeraussessiostani Anna-opettajana kirjan kanssa. Halusin tämän uuden elämänvaiheeni muistoksi otattaa itsestäni kuvia tämän kirjan kanssa hieman annamaisesti pukeutuneena ja annamaisessa ympäristössä luonnon keskellä, sillä koen kirjan kuvaavan hyvin minua uuden elämänvaiheeni kynnyksellä (vaikken nyt ihan rehtoriksi asti olekaan kohoamassa esikuvani tavoin!).

L. M. Montgomery 

Annan unelmavuodet

(Anne of the Island, 1915)

Toini Kaliman uudistettu ja tarkistettu suomennos, 1961

WSOY

226 s.

L. M. Montgomery

Anna opettajana

(Anne of Windy Poplars, 1936)

Suom. Paula Herranen, 2002

WSOY

277 s.

L.M. Montgomery: Anne of the Island

Kuuntelin kirjan englanniksi äänikirjana You Tubesta sairaslomapäiväni iloksi. Sivuhuomautuksena

sanottakoon, että You Tubesta löytyy hurja määrä englanninkielisiä klassikoita äänikirjoina – tosiasia johon olen herännyt vasta aivan hiljattain. Voin suositella! Lisäksi Anna-kirjat löytää versioina, joissa kulkee koko ajan teksti mukana ruudulla, mikä on suureksi avuksi ymmärtämisen kannalta.

Olen lukenut Anna-kirjat ensi kertaa vasta lukioiässä, ja kesästä alkaen olen lähtenyt uusintakierrokselle Annojen suhteen. Tykästyin sarjaan jo ensi lukemalla, mutta erityisesti nyt uusintakierroksella minulle on syntynyt hyvin läheinen ja lämmin suhde Anna-hahmoon. Olemmehan me kaimojakin! Annan elämänmyönteinen, loputtoman optimistinen asenne, kyky nähdä kauneutta kaikkialla sekä hänen lentävä mielikuvituksensa ovat vailla vertaa ja saavat lukijan väkisinkin hyvälle tuulelle. Annan elämänfilosofiasta voi myös oppia paljon itsekin. Jos olisin lääkäri, määräisin ehdottomasti kaikille masentuneille Anna-kirjoja reseptillä!

Anne of the Island on Anna-sarjan kolmas osa, suomenkeliseltä nimeltään Annan unelmavuodet kertoo Vihervaaran Annan opiskeluvuosista Redmond Collegessa. Se käsittää Annan elämästä ikävuodet 18–22. Kuten kirjan suomennos osoittaa, ovat nämä vuodet hyvin kaunis ja onnellinen luku Annan elämässä. Anna nauttii opiskelusta sekä opiskelutovereiden hyvästä seurasta.

Vanhoista tutuista Annan seurassa Redmondissa opiskelee Gilbert Blythe, Priscilla Grant, Stella Manyard ja Sharlie Sloane. Lisäksi Anna löytää uuden ystävän, turhamaisen ja hupakkomaisen, mutta silti hyväsydämisen Philippa Gordonin, joka kantaa koulun kaunottaren mainetta. Annasta, Priscillasta ja Philipasta muodostuu ensimmäisen vuoden alkumetreillä kiinteä kolmikko. Toisen vuoden alkaessa heidän seuraansa lyöttäytyy myös Stella ja tämä tyttönelikko muuttaa yhdessä Patty´s Place-nimiseen taloon. Taloon, joka on vanhanaikaisessa romanttisuudessaan Annan unelmien täyttymys.

Anne of the Island-kirjassa on hyvin keskeisellä sijalla niin Annan kuin hänen ystäviensä orastava rakkauselämä. Anna saa osakseen ainakin viisi, vai oliko peräti kuusi kosintaa (en valitettavasti muista tarkkaa lukua). Annan vanhan ja uskollisen ihailijan Gilbertin kosinta ja sen seuraamat rukkaset aiheuttavat suurta päänvaivaa Annalle ja nakertavat Annan ja Gilbertin ystävyyttä. Vaikka Anna pitää Gilbertistä suuresti ystävänä, ei Gilbert vastaa Annan jo varhain muodostamaa ja päähän pinttynyttä romanttista haavekuvaa Herra Oikeasta, jonka on oltava melankolinen runoilijasielu.  Juuri sellainen melankolinen runoilijasielu astuu kuitenkin esiin myöhemmin Roy Gardnerin hahmossa ja tästä alkaa pitkällinen seurustelusuhde. Mutta kas – kosinnan koittaessa, ennen niin rakastunut Anna tajuaa, ettei välitäkään Roysta tarpeeksi mennäkseen naimisiin hänen kanssaan. Haavekuva on siis pettänyt hänet. Lopulta, Gilbertin ollessa sairasvuoteella kuolemankielissä, Anna kuitenkin tajuaa rakastavansa Gilbertiä ja haluavansa mennä naimisiin hänen kanssaan. Pian tämän jälkeen Gilbertin parannuttua pari kihlautuu.

Samanlaista nuoruuden ideaalien särkymistä rakkaudessa on havaittavissa myös Philipan sekä Diana Barryn lemmenasioissa. Rikas, kaunis ja turhamainen Philippa nai lopulta köyhän ja ruman pappismiehen, vaikka on aiemmin vannonut rikkaiden sulhasten nimeen. Diana puolestaan nai vihdoin ”tylsän” ja ”tavallisen” Fredin, vaikka hän on aiemmin jakanut Annan haaveen melankolisesta runoilijasielusta. Jos kirjasta pitäisi löytää jokin teema, olisi se mielestäni juuri se, että todellinen Herra Oikea on harvoin haavekuvien Herra Oikea. Tai yleisemmin: se mitä ihminen haaveilee, ei ole välttämättä se, mitä hän tarvitsee.