Hilpeä joulu Pepin seurassa: Peppi Pitkätossun joulukuusenriisujaiset

Peppi Pitkätossun joulukuusenriisujaiset on jouluinen hyvän mielen kirja, jossa tuttu ystävämme Peppi Pitkätossu panee parastaan saadakseen koko kaupungin lapset hymyilemään jouluna.

Peppi Pitkätossu on käynyt naulaamassa torin laitaan, raatihuoneen oveen seuraavanlaisen kyltin:

Koko kaupungin lapset odottavat innosta soikeina pääsevänsä Pepin joulukuusenriisujaisiin. Myös Tommi ja Annika odottavat innoissaan tulevaa iltaa. Normaalisti Tommi ja Annika viettävät koko päivän Pepin seurassa, mutta nyt Peppi on sanonut haluavansa olla yksin.  Mitäköhän Peppi on keksinyt?

Mutta kun kauan odotettu ilta saapuu ja koko kaupungin lapset suuntaavat Pepin luokse Huvikumpuun, ei ikkunoissa näy valoa. Talo näyttää autiolta. Pettyneet lapset kääntyvät kannoillaan ja lähtevät laahustamaan apein mielin kotiin päin. Taitaa jollakin tulla itkukin. Mutta sitten vastaan loikkii Pepin pikku apina, herra Nilsson. (Tässä kirjassa apinan nimi on tosiaan ruotsalaisittain Nilsson, ei Tossavainen). Apina ojentaa Tomille paperilapun, jossa on mystinen viesti: "SEURKAAT JÄLIÄ JA SYÖ KÄÄNE". On siis ilmeisesti seurattava jälkiä ja syötävä ne. 

Maassa olevat karamellit johdattavat lapset Huvikummiun taakse, jossa koreilee suuren suuri joulukuusi:

"Voi, millainen joulukuusi", Annika kuiskasi, "voi millainen joulukuusi!"

Ja siitä kaikki olivat samaa mieltä. Pepin puutarhassa kasvoi monta puuta ja talon takana seisoi kuusi, korkea tummanvihreä kaunis kuusi. Siinä loistivat kynttilät, eivät mitkään pienet kuusenkynttilät, vaan isot, paksut kruunukynttilät, jotka valaisivat koko puutarhan. Mutta ei kuusessa pelkkiä kynttilöitä ollut.

Kuusen oksille oli ripustettu suuren suuria piparkakku-ukkoja ja isoja kiiltopaperikoreja ja valtavia karamellirinkilöitä ja hienoista hienoimpia joulukuusenkaramelleja ja ympäri kuusen kiersivät lippunauhat.

Ja mikä tärkeintä: kuusessa oli valtavasti paketteja!

Lapset seisoivat hiirenhiljaa. Mutta sitten heiltä pääsi riemunkiljahdus. 

"Voi miten kiltti Peppi on!" he huusivat.

Lapset saavat kuusen vieressä olevassa lumimajassa kaakaota ja täytekakkua. Sen jälkeen leikitään ja lauletaan kuusen ympärillä. Lopuksi riisutaan kuusi ja kaikki lapset saavat lahjoja. Pepin laulunsanat eivät mene ihan laulukirjan mukaan, mutta ei se haittaa:

"Peppi, ei sen niin mene", Annika torui."Eikö?" sanoi Peppi, "olenko minä unohtanut kaikki kauniit laulut? No mutta tämän minä muistan: Joulupuu on ravistettu, neulaset on matolla, joulupukki värjöttelee talon ulko-ovella."

Jopa aivan juuri vastikään kaupunkiin muuttanut Eino, joka ei uskaltanut uutena edes toivoa pääsevänsä juhliin, mutta joka oli salaa tullut katsomaan ilonpitoa syrjästä, pääsee mukaan, kun Peppi huomaa hänet. Mutta vain yhdellä ehdolla:

"Et ikimaailmassa saa tulla majaan, jos lupaat olla syömättä mitään", Peppi sanoi. "Mutta jos lupaat syödä enemmän kuin kukaan muu, olet oikein tervetullut."

Pepin suurella avokätisyydellä on kyllä myös rajansa. Lapsia vihaavaa rouva Hienostoa, joka on haistanut kermakakun hajun ja joka tekisi ihan mitä vain yhden kakunpalan eteen, ei päästetä Pepin juhliin. Nämä ovat lasten juhlat ja aikuiset pysyköön loitolla!

Joskus syvällisen pohdiskelun ja analyysin sijaan on ihan mukavaa vain pitäytyä pelkässä juonireferaatissa ja antaa sen puhua puolestaan. Siispä: tämän tarinan myötä haluan toivottaa kaikille lukijoilleni

Oikein ihanaa joulunaikaa!

 P.s. Muistakaa tulla avaamaan Blogistanian joulukalenterin viimeinen luukku ylihuomenna 25.12 blogiini!

Astrid Lindgren & Ingrid Vang Nyman

Peppi Pitkätossun joulukuusenriisujaiset (1950)

Suom. Kristiina Rikman

WSOY

35 s.

Joulun henkeä etsimässä Dickensin maailmasta: Saiturin joulu

 

 

Löysin aattona kuusen juurelta itse itselleni ostamasta joulukääröstä Charles Dickensin Saiturn joulun (A Cristmas Carol) ja voin sanoa, että se oli hartaimmin odottamani joululahja. En ole kirjaa aiemmin lukenut, mutta haaveillut sen lukemisesta siitä asti, kun vuoden 2009 joulun alla olin siskoni kanssa katsomassa siitä tehtyä 3D animaatiota, joka oli mielestäni niin ihana elokuva kuin kuvitella saattaa.  Ahmin kirjan tietysti yhdeltä istumalta heti aaton jälkeisenä yönä, ja kokemus oli aivan yhtä upea kuin olin etukäteen sen kuvitellut ja haaveillut olevan.

 

 

Sisältö

 

 

Olen pyrkinyt tällä aavetarinalla manaamaan esiin erään aatteen hengen, joka ei saa suututtaa lukijoitani sen enempää itseensä, toisiinsa, jouluun kuin minuunkaan. Kummitelkoon se lempeästi heidän kotonaan, älkäänkö kukaan sitä karkoittako.

Uskollinen ystävänne ja palvelijanne,

C.D.

 

Näin kauniilla johdantotekstillä alkaa Saiturin joulu. Se aatteen henki, johon kirjalija tässä viittaa, tarkoittaa juuri joulun aatetta. Sitä sanomaa, mistä joulussa on pohimmiltaan kyse. Hyvästä tahdosta, jota ihmisten olisi jouluna tarkoitus toisilleen jakaa.

 

Saiturin joulu on tarina pihiäkin saidammasta herra Scrooge -nimisestä vanhasta miehestä, joka on omistanut koko elämänsä liiketoimilleen sekä penninvenyttämiselle. Hän on perin ilkeä ja inhottava mies eikä kukaan pidä hänestä. Hänen lempihuudahduksensa on Humpuukia!, mihin tiivistyy hyvin se koko ylpeys ja halveksunta, jota hän kaikille kanssaihimisilleen osoittaa. Hän myös sanoo joulun olevan humpuukia ja ainoa asia, mikä on vielä humpuukimpaa kuin joulu, on rakastuminen.

"Höh!" Scrooge sanoi. Humpuukia!"
Scroogen sisarenpoika oli lämmennyt sumussa ja pakkasessa kävelystä niin, että tuntui oikein hohtavan; kauniit kasvot rusottivat, silmät loistivat ja hengitys höyrysi.
"Jouluko humpuukia, eno!"  Scroogen sisarenpoika sanoi. "Ette kai ole tosissanne?"
"Olen kyllä", Scrooge sanoi. "Iloista joulua! Mitä oikeutta sinulla on iloon? Sinähän olet köyhä."
"Sanokaapa sitten", sisarenpoika vastasi iloisesti, "mitä oikeutta teillä on synkkyyteen? Mitä syytä teillä on alakuloon? Tehän olette rikas."
Koska Scrooge ei keksinyt parempaakaan vastausta, hän sanoi jälleen "Höh!" ja täydensi näkemystään jatkaen: "Humpuukia!" 

Jouluyönä tapahtuu kuitenkin kummia! Scroogen edesmennyt liikekumppani Marley tulee vierailulle tuonpuoleisesta aaveena, ja kertoo, kuinka kamalat kahleet painavat ja vaivaavat tuonpuoleisessa niitä, jotka ovat käyttäneet elämänsä väärin. Tämän jälkeen seuraa Scroogen seikkailut kolmen eri hengen seurassa menneissä jouluissa, nykyisissä jouluissa sekä mahdollisessa tulevaisuudessa. Henget haluavat näyillä näyttää, mihin johtaa Scroogen kitsas elämä ja kuinka kaunista ja ihanaa joulu voisi olla. Kun aaveiden yö on ohi, on Scroogesta kuoriutunut mitä hyväntahtoisin ja hyväsydämisin olento, joka ei muuta haluakaan kuin levittää iloa ympärilleen. Saiturille on tullut joulu!

 

"Olen kevyt kuin höyhen, olen onnellinen kuin enkeli, olen iloinen kuin koulupoika. Olen hiprakassa kuin juoppo. Iloista joulua kaikille! Hyvää uutta vuotta koko maailmalle! Hei siellä! Huhuu! Hei vaan!"

 

Arvioni

 

Kuten jo sanoin, pidin tästä aivan suunnattomasti! Dickensin kieli ja tyyli ovat vain niin vailla vertaa, ettei niitä voi kuin ihastella. Kirjan dickensmäinen huumori on mielestäni ensiluokkaista ja soveltuu erittäin hyvin omiin huumorimieltymyksiini. Humpuukia! ja sen alkuperäiskielinen vastine Humbug!muodostuivat meillä tämän joulun sanoiksi, jota toistelimme siskojeni kanssa joka välissä vastauksena kaikenlaisiin toteamuksiin :D

Tässä pienoisromaanissa dickensmäiset piirteet vieläpä tiivistyvät kauniisti pieneen tilaan niin, että tulos on kuin pieni ja kaunis jalokivi, jossa on kiteytyneenä kaikki se, mitä rakastan Dickensissä.

 

Ainoa pettymys, jonka koin kirjan suhteen, tapahtui jo ostovaiheessa. Kirja on suomennettu myös nimellä Joululaulu (mutta myös monilla muilla nimillä!), ja olisin ehdottomasti mielummin halunnut ostaa sen Joululauluna. En kuitenkaan onnistunut löytämään mistään Joululaulua, joten minun oli tyydyttävä Saiturin jouluun.
 

Teoksen nimen suomennos on mielestäni hyvin merkityksellinen tässä kirjassa, sillä englanninkielisen alkuperäisteoksen nimi A Cristmas Carol nimenomaan tarkoittaa joululaulua ja siinä nimessä piilee koko kirjan sanoma ja viesti. Teos on joululaulu, sillä se julistaa joulun sanomaa lukijalle yhtä kauniisti ja lempeästi kuin musiikki. Se on ylistyslaulu joululle ja joulun hengelle. Myös kirjan luvut ovat nimetty lukujen sijaan säkeistoiksi tähän tyyliin: Ensimmäinen säkeistö, Toinen säkeistö, Kolmas säkeistö jne. Ihmetten siis kovin teoksen nimen suomennosta Saiturin jouluna, sillä se pistää teoksen nimeen käteytyvät runollisen kauneuden ja tärkeän merkityksen totaalisen matalaksi.
 

 

Mutta kyseisessä painoksessa on se ilahduttava puoli, että siellä oli myös kuvia! Ja hyvin ilahduttavan erikoisia, moderneja ja persoonallisia kuvia! Ei kylläkään kovin montaa, mutta kuvia kuitenkin! :)
 

Marleyn aave ilmestyy Scroogelle

 

Pidin Saiturn joulusta kovasti sen vuoksi, että se on niin kritsillinen ja opettavainen ja jakaa lukijalle riemastuttavaa, hyvää (joulu)mieltä. Kirjan luettua haluaa laulaa Dickensin joululaulua koko maailmalle. Kirjan alun pienessä tietoiskusivussa todetaan Dickensin joulutarinoiden saaneen aikaan samanlaisen efektin myös Tohtori Jekyllin ja herra Hyden kirjoittajassa Robert Louis Stevensonissa, joka totesi Dickensin tarinat niin onnistuneiksi, että niiden antaman hyvänolontunteen voimin hän sanoi haluavansa itsekin tehdä hyvää, lohduttaa jotakuta.

 

Haluan lopettaa tämän arvion Saiturin joulun ihaniin loppusanoihin:

 

Hän ei sen koommin ollut tekemisissä henkien kanssa vaan eli loppuelämänsä nuhteettomasti, ja sanottiin, että hän jos kuka osasi viettää joulua. Toivottavasti meistä, kaikista meistä, voidaan sanoa samoin! Kuten pikku Tim totesi, Jumalan siunausta meille kaikille, ihan jokaiselle!

 

Hyvää joulun aikaa teille kaikille, ihan jokaiselle! :) Nauttikaa siitä vielä kun voi!

 

 

 

 

Charles Dickens

Saiturin joulu

(A Christmas Carol, 1843)

Basam books, 2012

Suomentanut: Tero Valkonen

Kuvittanut: Minna Alanko
111 s.

 

Kaunis joulusatu: Dockan som kunde önska

 

 

 

 

Det här är en berättelse om önskningar. Den handlar också om en docka och en liten flicka. Det börjar med dockan.

Hon hette Julia, så klart. Hon kunde inte ha hetat något annat, för hon var julklädd i röd klänning och röda skor, men hennes underkjol och strumpor var gröna. (---)

Det var på morgonen sista dagen före jul. Leksakerna i herr Blossoms leksakaffär i den lilla stan vaknade och ruskade på sig efter den långa natten. "Idag måste vi bli sålda", sa de.

"Idag?" undrade Julia. Hon hade inte blivit upp-packad förrän dagen innan, och hon var den nyaste leksaken i hela affären.

Tämä on Lyhyesti virsi kaunis -arvio.

Dockan som kunde önska on ruotsinnos jo 50-luvulla ensi kerran ilmestyneestä englantilaisesta, Rumer Goddenin kirjoittamasta sadusta.  Se on kaunis ja liikuttava joulusatu toivomusten ihmeellisestä voimasta, joulun taiasta ja ihmisten hyvästä tahdosta.

Leikkikalut herra Blossomin kaupassa haluavat tulla myydyksi jouluna. He haluavat tuntea lasten kädet ympärillänsä. Kuinka käy Julian, kaupan uusimmat nuken, jota kukaan ei näytä huolivan? Mutta Julia päättää toivoa.

Toisaalla pieni lastenkodista karannut orpotyttö Eva toivoo, että hän saisi joululahjaksi nuken. Hän myös toivoo, että hänellä olisi isoäiti.

Lapseton rouva Johnson haluaisi pitkästä aikaa viettää oikeaa joulua. Hän toivoo, että hänellä olisi lapsi, jolle voisi ostaa lelukaupan ikkunassa näkemänsä kauniin punamekkoisen nuken ja jonka kanssa viettää joulua.

Kyllähän tässä tietää, kuinka tämä hyvänmielen joulusatu päättyy, mutta se ei lainkaan haittaa, sillä mutkia matkassa on sopivan paljon.

Kirjan kuvat ovat kauniit ja henkivät vanhan ajan suloista joulun tunnelmaa. Kuvat itse puhukoon loput puolestaan!

Rumer Godden

Dockan som kunde önska

( The Story of Holly and Ivy, 1957, 1958, 1985)

Kuvittanut: Barbara Cooney Porter, 1985

Kääntänyt: Harriet Alfons

Bokförlaget natur och Kultur

31 s.

Joululomatunnelmia ja suuria kirjallisia suunnitelmia

  

Eilen oli ensimmäinen virallinen joululomapäiväni. Tai no. Oikeastaan minulla olisi pitänyt olla silloin vielä tentti, mutta edellisenä iltana olin päättänyt, että otankin varaslähdön joululomaan ja siirrän tentin alkuvuoteen. Puolikkaan Kalevalan ja kaikkien luentomuistiinpanojen kahlaaminen läpi yhdessä illassa olisi ollut aika epätoivoinen yritelmä.
 

Sen sijaan kulutin maanantai-illan paljon mielekkäämpään puuhaan, eli kirjoittelin blogiarviota iki-ihanasta Pienestä prinsessasadusta, jonka jälkeen ryhdyin selvittämään blogini ongelmaa, josta olen kärsinyt paitsi itse, mutta myös saanut palautetta muutamilta lukijoilta. Varmaan monet teistä lukijoistani olette huomanneet, että blogini ei aina toimi kuten pitää. Aina ei ole gadgetit, taustakuva ja kommentointitoiminto näkyvissä ja käytettävissä.
 

Niinpä muutin mallin Dynaamisista näkymistä Mielettömään malliin, ja nyt on blogi ilmeisesti toiminut ihan hyvin. Tietysti mallin vaihdon yhteydessä pitää säätää kaikki mahdolliset blogin ulkonäköasetukset uusiksi, mikä oli hyvin haastavaa ja aikaa vievää puuhaa. Lopulta sain loihdittua esiin ainakin omaa silmääni miellyttävän blogin. Toivottavasti tekin pidätte! Aika paljon entistä muistuttavan näköinen se on.
 

Eilen ensimmäisen lomapäiväni kunniaksi laitoin vihdoin ja viimein oman huoneen ikkunaani jouluvalot ja joulupallot. Nyt kelpaa näissä jouluisissa tunnelmissa lueskella kirjojakin sängyllä köllötellen. Ihanaa!

Tänä joululomana olen suunnitellut lukevani erinomaisen suuren määrän kirjoja. Niinpä ajattelin listata niitä kirjoja, jotka haluaisin lukea alle kolme viikkoa kestävän joululomani aikana. Tiedän listan olevan kuitenkin luultavasti aivan ylimitoitettu, joten en millään lailla sitoudu sen noudattamiseen. Se on ikään kuin toivelistani. Tämän listan kanssa ei ainakaan tule toimetonta hetkeä loman aikana:

1) Tove Jansson: Sent i November: Aloitettu jo, loppukiri Underbara finlanssvenskor vid papper -haasteeseen

2) Christer Kihlman: Gerdt Bladhin tuho: Aloitettu jo, loppukiri samaan haasteeseen + kuuluu opintoihini

3) J.J. Wecksell - Daniel Hjort: Loppukiri samaan haasteeseen + kuuluu opintoihini

4) Charles Dickens: Saiturin joulu:  Kuuluu niihin kirjoihin, jotka minun on aivan pakko lukea lomalla. Saan itseltäni tämän joululahjaksi.

5) Frances Hodgson Burnett: Salainen puutarha: Saan myös itseltäni joululahjaksi.

6) Pienoiskalevala: Jos nyt vihdoin saisin tämänkin loppuun, niin ei tarvitsisi lintsata siitä seuraavasta tentistä enää!

7) William Shakespeare: Loppiaisaatto: Aloitettu jo. Sopii joululoman teemaan :)

8) Walter Scott: Ivanohoe: Ollut jo kesälomasta asti kesken!

9) L.M. Montgomery: Anna-kirjat: Pitäisi vähän ainakin lueskella näitä sieltä täältä, sillä tarkoituksena olisi heti loman jälkeen alkavassa kirjallisuuden proseminaarissa ryhtyä tekemään seminaarityötä joistakin Anna-kirjoista. Tavoitteenani pohtia loman aikaan, mihin kirjoihihin rajaan tutkimuksen.

10) Ekokriittiseen kirjallisuudentutkimukseen liittyvää kirjallisuutta. Esim. Lahtinen & Lehtimäki: Äänekäs kevät: Liittyy samaan proseminaariin valmistautumiseen.

11) L.M. Montgomery: Perinnönjakajat: Tämän olen halunnut lukea jo todella kauan! Tämä tosin kuuluu niihin kirjohin, jotka priorisoin lomalistassani melkein viimeisimmäksi, koska se ei kuuluu mihinkään haasteeseen eikä opintoihini ja koska en ole aloittanut sitä vielä (haluaisin nimittäin kovasti vähentää kesken olevien kirjojen määrää!).

12) Rumer Godden: Dockan som kunde önska: Ihanan jouluisen näköinen lasten kuvakirja, joka tarttui tällä viikolla matkaan kirjaston hyllystä.

Minulta minulle. Näiden pakettien uumenissa piilottelevat innokkaasti odottamani Saiturin joulu ja Salainen puutarha :)