Antoine de Saint-Exupéry
Pikku Prinssi (Le Petit Prince), 1946
Suomentanut: Irma Packalén
Editions Gallimard, 1999
Voitin Ajatuksia kirjamaasta
-blogin arvonnassa 20 euron lahjakortin Suomalaiseen kirjakauppaan. Heti
seuraavana päivänä suuntaisin innosta hihkuen Suomalaiseen. Oli niin hauskaa
saada valita lahjakortilla itselleen mieluisia kirjoja, ja vain kirjoja! Eikä
tarvinnut tuntea lainkaan syyllisyyttä siitä, että voisi sijoittaa pienet
opiskelijan killinkinsä johonkin järkevämpäänkin.
Pitkän kiertelyn, kaartelun, pohdinnan ja mietinnän jälkeen mukaani lähtivät Antoine de Saint-Exupéryn Pikku Prinssi sekä J.M. Barrien Peter Pan. Voi ihanuutta, näistä kirjoista olen haaveillut pitkään! Kiitos Annille, arvonnan järjestäjälle!
Pitkän kiertelyn, kaartelun, pohdinnan ja mietinnän jälkeen mukaani lähtivät Antoine de Saint-Exupéryn Pikku Prinssi sekä J.M. Barrien Peter Pan. Voi ihanuutta, näistä kirjoista olen haaveillut pitkään! Kiitos Annille, arvonnan järjestäjälle!
Pikku prinssin muistan lukeneeni
joskus ala-asteella ja pidin sitä silloin perin omituisena ja tylsänä kirjana.
Enkä yhtään ihmettele – kirjan filosofinen hienous tuskin avautuu monellekaan
tuon ikäiselle. Viime kesänä hankin
Suomalaisen kirjakaupan kanta-asiakaskortin, jossa on Pikku Prinssin kuva sekä
sitaatti kirjasta: ”Vain sydämellään näkee hyvin. Tärkeitä asioita ei näe silmillä”.
Nämä suloisesti muotoillut, mutta suuren elämänviisauksen sisältävät sanat upposivat
sydämeeni niin, että siitä asti olen haaveillut Pikku Prinssin lukemisesta ja ollut vakuuttunut siitä, että
pitäisin kirjasta.
Oikeassa olin. Paitsi että pitää on aivan liian lievä ilmaus. Minä rakastan
Pikku Prinssiä! Niin hauska,
mutta niin surullinen. Niin kevyt pinnalta, mutta niin syvä sisältä! Täynnä
suuria viisauksia, joista voimme jokainen ottaa opiksemme. Muistakaa: sydämen
silmä, tärkein silmä!
Juoni
Kirjan minä-kertoja, jonka
voidaan ajatella samaistuvan kirjoittajaan, on pudonnut lentokoneellaan
keskelle aavikkoa. Aavikolla hänelle ilmestyy pieni kultakutrinen poika, joka
on kotoisin asteroidi B 612:lta.
Tämä Pikku Prinssi pyytää
kirjoittajaa piirtämään hänelle lampaan. Hän joutuu piirtämään useita lampaita,
sillä aina lampaissa on jotakin vikaa. Lopuksi kirjoittaja turhautuu ja piirtää
laatikon, ja sanoo lampaan olevan laatikon sisällä. Nyt on prinssi tyytyväinen!
-
Tuo on
liian vanha. Minä haluan sellaisen lampaan, joka elää kauan.
Silloin kärsivällisyyteni loppui, ja kun
minulla oli kiire moottoria korjaamaan, tekaisin seuraavan piirustuksen:
Ja huomautin:
- Se on laatikko. Lammas on sen sisällä.
Mutta
hämmästyin tavattomasti nähtyäni nuoren arvostelijani silmien kirkastuvan:
-
Se on
juuri sellainen kuin halusin. Luuletko, että se tarvitsee paljon ruohoa?
Loppu on kuitenkin haikea. Pikku
prinssin on lähdettävä takaisin kotiinsa hoitamaan lasikuvussa asuvaa
kukkaansa, joka on oikullinen, mutta silti rakastettava.
Saturaamattu
Lanseeraan täten suomen kieleen
aivan uuden sanan, saturaamatun. Ai
miksikö?
No siksi, että Pikku Prinssi on
mielestäni saturaamattu, enkä ilman tätä sanaa voi kirjaa kuvailla siltä
kannalta, jolta haluaisin. Toki on mainittava, että Pikku Prinssi kaikessa
filosofisessa syvällisyydessään on hyvin monitasoinen kirja ja se on paljon
muutakin kuin saturaamattu. Tämä saturaamatun taso oli kuitenkin se, johon
ensimmäisenä kiinnitin huomioni kirjaa lukiessa.
Kun on lanseerannut uuden termin,
on se tietysti määriteltävä asianmukaisesti:
Saturaamattu tarkoittaa
sadunomaiseen muotoon kirjoitettua teosta, jota voidaan pitää
Raamattuallegoriana tai joka sisältää muutoin runsaan määrän Raamattuun
viittaavia alluusioita. Saturaamatun sanoma perustuu Raamatun
ideologiaan, vaikkei tätä suoraan ilmaistakaan.
Juuri tällainen teos on
mielestäni Pikku Prinssi. Ei sanakaan tosin Jumalasta tai Jeesuksesta, mutta teoksen
idea rakentuu aika pitkälle saman idean varaan kuin Uusi testamentti.
Päähenkilönä taivaasta (lue asteroidilta) maahan tipahtanut olento, Pikku
Prinssi, jolla on kuninkaallinen arvonimi kuten Jeesuksella. Ja tällä olennolla on
selkeä tehtävä maan päällä: jakaa elämänviisauksia ihmisille. Nämä
elämänviisaudet jäävät elämään jälkeensä tämän taivaallista alkuperää olevan
olennon palattua takaisin sinne mistä tulikin, eli asteroidilleen.
Nämä pikku prinssin viisaudet
jäävät elämään nimenomaan tässä kirjassa, saturaamatussa – kuten Jeesuksen
elämänviisaudet jäivät elämään Raamatun kautta. Raamatun sanotaan olevan
maailman luetuin ja käännetyin kirja, ja Wikipedian mukaan Pikku Prinssi on
puolestaan luetuin ja käännetyin ranskalainen kirja.
Keskeinen punainen lanka Pikku
Prinssin ideologiassa on vastakkain asettelu isojen ihmisten eli aikuisten sekä lasten
välillä. Pikku prinssi itse on nimenomaan lapsi ja siksi hän on niin viisas. Lapsen
ajatus- ja arvomaailma asettuu ihanteeksi vääristynyttä isojen ihmisten
maailmaa kohtaan. Lapsi tai lapsimainen aikuinen pääsee käsiksi totuuteen. Hän
näkee norsun boa-käärmeen sisällä. Hän tietää, että tärkeitä asioita ei näe
silmillä, vaan sydämellä.
Näinhän on myös Raamatussa, jossa
lapsi ja lapsen usko on ihanne. Herkkäuskoisuutensa ja viattomuutensa kautta
lapsi on järkeilevää aikuista alttiimpi ottamaan vastaan Jeesuksen. Niin Jeesus sanoi: "Antakaa lasten
olla, älkääkä estäkö heitä tulemasta minun tyköni, sillä senkaltaisten on taivasten valtakunta". (Matt.
19: 14)
Oma lukunsa on myös baobab-puut, jotka ovat vaarallisia puita. Ne
edustavat pahuutta ja niitä tulee varoa.
Sanon: ”Lapset, varokaa
baobabeja!”
Mieleen tulee Raamatun hyvän ja pahan tiedon puu, joka myös on myös
kaiken pahan alku ja juuri. Sivuhuomautuksena mainittakoon, että Wikipedian
mukaan baobabien esikuvaa on haettu myös natseista. Eri vaihtoehdot eivät kuitenkaan
ole tosiaan poissulkevia. Tässä piileekin Pikku Prinssin hienous ja kenties
myös suosion salaisuus: kirjan monitasoisuus mahdollistaa monet rinnakkaiset
tulkinnat.
Kirjan lopussa esiintyy myös viekas ja paha käärme – kuten myös Raamatun
käärme, joka viekoittelee Eevan maistamaan kiellettyä hedelmää, on paha tai
oikeastaan itse pahuus.
Tulkitsin ajatuksen sydämellään näkemisestä teoksen johtomotiiviksi.
Ajatus ”Vain sydämellään näkee hyvin,
tärkeitä asioita ei näe silmillä.” voisi olla ajatuksena kuin suoraan
Jeesuksen suusta, vaikkei asia aivan tässä muodossa ja näin tiivisti esitettynä
Raamatussa käsittääkseni esiinnykään.
Lopuksi
Siirryn vielä aivan maallisiin asioihin.
Haluan jakaa tämän ihastuttavan lainauksen, johon on todella kauniilla ja
riemastuttavalla tavalla tiivistetty hankalien ja turhamaisten naisten olemus:
Mutta tuo yksi kukka oli versonut eräänä päivänä siemenestä, joka oli
tullut Luoja ties´mistä, ja pikku prinssi oli hoitanut alusta alkaen hyvin
tarkasti pientä tainta, joka oli aivan erilainen kuin muut. Sehän saattoi olla
vaikka jokin uusi baobab-laji. Mutta taimi lakkasi pian kasvamasta ja alkoi
valmistaa kukkaa. Pikku prinssi, joka seurasi suuren nupun kehittymistä,
aavisti, että sieltä puhkeaisi jokin aivan ihmeellinen ilmestys. Mutta kukkanen
antoi hänen odottaa kauan. Se laittoi itseään kauniiksi vihreän kammionsa
suojissa. Se valitsi tarkoin ja huolellisesti värinsä. Se pukeutui hitaasti,
ripustaen terälehtensä yksitelleen paikoilleen. Se ei halunnut näyttäytyä
ryppyisenä kuin unikonkukat. Se halusi tulla näkyviin vasta, kun se oli
kauneimmillaan. Niinpä niin! se oli hyvin turhamainen! Sen salaperäinen
valmistautuminen kesti useita päiviä. Ja sitten vihdoin eräänä aamuna, juuri
auringonnousun aikaan, se näyttäytyi.
Ja kukka, joka oli niin
huolellisesti valmistautunut, sanoi haukotellen:
-
Hooh! herään
juuri… Pyydän anteeksi… Olen vielä aivan pörröpäinen…
Pikku Prinssi ei voinut silloin pidättää
ihastustaan:
-
Olettepa
te kaunis!
Perinpohjainen ylistys klassikkolle :)
VastaaPoista(Olen lukenut tämän ja kirjan sen tekoprosessista :)
Niinpä. Ajattelinkin, että tällainen kirja on aika perinpohjaisen ylistyksen ansainnutkin! :)
VastaaPoistaEnpä tiennytkään, että kirjanteosta on tehty myös kirja! Se olisikin mielenkiintoista vielä joskus lukea :D
Ihastuin tuohon sanaan "saturaamattu", mutta se viittasi minusta ihan jo siihenkin, että on kyse satujen klassikosta. Sinä olit löytänyt siitä paljon yhteyksiä Raamattuun - noita yhteyksiä en ollut tullut ajatelleeksikaan, mutta kyllähän yhteyksiä on kovastikin, nyt kun nostit niitä esiin.
VastaaPoistaMuistan lukeneeni tämän kirjan juurikin 10-12-vuotiaana kymmeniä kertoja. Jokin siinä kiehtoi minua silloin, sillä vaikka osasin sen lähes ulkoa ja itkin lopussa joka kerta, minun piti palata siihen uudestaan ja uudestaan. En toki kaikkia filosofioita ymmärtänyt. Nyt on kulunut taas pitkä aika siitä, kun kirjan viimeksi luin. Mutta taidanpa kaapata tämän kainalooni pikapuoliin. Kiitos postauksesta!
Kiitos Elina kommentista! Aika hyvä oivallus, että saturaamattu voisi tarkoittaa myö sitä, että hyvin myyty ja suosittu satuklassikko!
PoistaTäytyy sanoa, että sinä olit kyllä fiksu lapsi, kun osasit tuossa iässä arvostaa tällaisia klassikkoja! Minä taisin vasta yliopiston aloitettuani alkaa arvostamaan "hyviä kirjoja".
Ja aika jännä, ettet sinäkään ollut tullut ajatelleeksi useista lukukerroista huolimatta näitä Raamattuviittauksia. Olin todella yllättynyt, kun kirjan luettuani tein googlehakuja ja yritin katsoa, lukiko jossakin muualla mitään siitä aiheesta, mutta en löytänyt mitään. Itselle tämä tulkinta vaikutti jotenkin niin selkeältä heti kirjan alusta alkaen... Se taitaa olla ihan ikioma tulkintani :)
Tätä postausta en ollutkaan huomannut! Ihanaa, että löysit mieleiset ostokset <3 Molemmat kirjat olen itsekin lukenut!
VastaaPoistaNo hyvä kun huomasit nyt ja kiitokset tulivat perille! :)
PoistaPikku Prinssi löytyy hyllystäni, mutta en ole vielä sitä lukenut. Olen kyllä nähnyt tv.stä yhden elokuvan, joka sai kyyneleet silmiin. Olen pitänyt Pikku Prinssiä hieman vaikeatajuisena, mutta nyt avasit silmäni jo alkuunsa. Olen samaa mieltä kanssasi, että tässä on allegorisia juttuja, joita täytyy vähän mietiskellä, että ne avautuisivat ja kukin lukee tätä satua tietysti omin silmin, toiselle se avautuu toisin, toiselle ehkä toisin.
VastaaPoistaKannattaapa ihmesssä lukea, etenkin jos omasta hyllystä löytyy. Kirja on niin pieni, että sen lukee yhdessä hujauksessa. Tietysti sisältö on sellaista, että joskus tekee hyvää pysähtyä miettimään. Allegorisia juttuja löytyy todella paljon kirjasta, itse nyt käsittelin vain sitä puolta, joka ensimmäisena osui silmääni eli Raamattuallegorioita. Uskon, että tämä on kirja, josta voi joka lukukerralla löytää jotakin uutta ja haluaisinkin joku kerta lukea tämän uudestaan.
PoistaKiva, jos onnistuin avaamaan silmiäsi! :)
P.s en muuten tiennytkään, että tästä on myös elokuva. Olisi kyllä kiva tutustua!
Parasta kirjassa on kettu.
VastaaPoista