sunnuntai 9. kesäkuuta 2019

Paluu Prinssi Edwardin saarelle: L. M. Montgomeryn Sara ja kultainen tie

Sillä tiellä me kuulimme aamutähtien laulun. Me juovuimme tuoksuvasta ilmasta, joka oli suloista kuin toukokuun usva: rikkauttamme olivat seitinohuet kuvitelmat ja sateenkaarta tavoittelevat toiveet. Sydämemme etsivät unelmiemme lahjaa ja löysivät sen; vuodet odottivat jossakin kaukana hyvin keveinä. Elämä oli ystävä, joka pudotteli purppuraisia kukkia sormistaan.

Me olemme saattaneet jättää tuon kultaisen tien taaksemme, mutta sen muistot ovat kalleinta, mitä meillä milloinkaan voi olla. Ja he, jotka vaalivat niitä hellästi, saattavat mahdollisesti iloita tämän kirjan sivuista, joita kansoittavat toivioretkeläiset nuoruuden kultaisella tiellä.


L. M. Montgomeryn Sara ja kultainen tie on jatkoa Sara, tarinatyttö -teokselle. Siinä edellisestä teoksesta tuttu serkusten ja kaverusten parvi on palannut taas yhteen, ja he viettävät ikimuistoisia ja kultaisia nuoruutensa päiviä yhdessä Prinssi Edwardin saarella. Teos on kuin ylistyslaulu nuoruudelle, sen huolettomuudelle ja kultaisuudelle. Suurin kullan hohde kuitenkin syntyy siitä nostalgiasta, joka välittyy jo aikuisen minä-kertojan, Beverley Kingin kautta, joka muistelee aikuisen näkökulmasta nuoruutensa kultaisia päiviä saarella.

Kaiken keskiössä on jälleen minä-kertojan serkku Sara, jota kutsutaan tarinatytöksi suurten kertojanlahjojensa ansiosta. Pieneksi pettymyksekseni tässä kirjassa ei ollut niin paljon Saran kertomia tarinoita. Saran tarinankertojantaidot eivät ole kadonneet minnekään, mutta kertoja ei tässä sarjan toisessa osassa välitä Saran kertomia tarinoita lukijoille yhtä paljon tai ne kuitataan paljon nopeammin.

Sen pettymyksen, minkä tarinoiden puute aiheutti, korvasi kuitenkin Ujon miehen huoneen salaisuuden selviäminen. Sarjan ensimmäisessä osassa Sara kertoo kuulopuheisiin perustuvan tarinan Ujoksi mieheksi kutsutun vanhanpojan salaisesta huoneesta. Huone on aina lukittu, eikä edes talon palvelusväkeä päästetä sinne. Erään kerran talon isännän ollessa poissa kotoa palvelija huomaa oven jääneen auki ja kurkistaa sisään - ja hämmästyy suunnattomasti. Talossa, jota ei asuta kukaan muu kuin yksinäinen vanhapoika, löytyy hyvin kauniisti ja aistikkaasti sisustettu huone, jossa on myös upea naisen leninki. Huoneessa lukee myös erään naisen nimi, mutta kukaan ei tunne sen nimistä naista. 

Ensimmäisessä osassa minua jäi suorastaan häiritsemään, kun näin kutkuttavalle tarinalle ei löytynyt selitystä. Toinen osa kuitenkin tyydytti uteliaisuuteni. Ujon miehen huone ja sen salaisuus muodostavat hyvin merkittävän juonenkäänteen Sara ja kultainen tie -teoksessa. Ja kuten arvata saattaa, tähän juonenkäänteeseen liittyy romantiikkaa!

Sara ja kultainen tie tarjosi minulle jälleen kerran ihania lukuhetkiä lempikirjailijani tutussa maailmassa. Teoksen avulla pääsin taas yhden askeleen eteenpäin Montgomery-haasteessani.


L. M. Montgomery
Sara ja kultainen tie
(The Golden Road, 1913)
Suom. Sisko Ylimartimo
Minerva
263 s.