Meidän kesämme oli ohi. Se oli ollut kaunis. Me olimme tunteneet yhteisten, yksinkertaisten ilojen suloisuuden, päivänkoittojen mielihyvän, keskipäivien unelman ja lumouksen ja huolettomien iltojen pitkän, purppuranhohtoisen rauhan. Me olimme iloinneet lintujen laulusta, hopeisesta, vihreille pelloille lankeavasta sateesta, puiden välissä riehuvasta myrskystä, kukkivista niityistä ja kuiskailevien lehtien keskustelusta. Lähimmäisiimme olivat kuuluneet tuuli ja tähdet, kirjat ja tarinat sekä syksyn nuotiotulet, Meidän olivat olleet pienet ja mukavat arkiset askareet, hilpeä toveruus, jaetut ajatukset ja seikkailut. Meitä olivat rikastuttaneet muistot noista tuhlailevan runsaista kuukausista, jotka olimme jättäneet taaksemme. - olimme rikkaampia kuin tiesimme tai arvasimmekaan. Ja edessämme oli unelma keväästä. On aina turvallista uneksia keväästä. Sillä on varmaa, että se tulee. Ja jos se ei ole aivan sellainen kuin olemme kuvitelleet, se tulee olemaan äärettömän paljon ihastuttavampi.
Näihin sanoihin päättyy L. M. Montgomeryn Sara, tarinatyttö -teos, kaksiosaisen Tarinatyttö-sarjan ensimmäinen osa. Nämä sanat tiivistävät hyvin teoksen tunnelman ja sisällön. Tämä romaani johdattaa lukijan erään kaukaisen, kultaisen ja ikimuistoisen lapsuuskesän nostalgisiin tunnelmiin. Samalla aikuinen lukija voi löytää oman lapsuutensa kesien kullan. Tässä romaanissa on lumoa ja ripaus keijupölyä!
Tämä teos eroaa Montgomeryn muusta tuotannosta ensinnäkin sillä perusteella että siinä on harvinaista kyllä minä-kertoja. Tyttökirjaksi teoksessa erikoista on se, että tämä minä-kertoja on kaiken lisäksi nuori poika. Minä-kertojaksi kertoja on puolestaan hyvin epätavallinen siinä suhteessa, ettei hän ole kuitenkaan teoksen päähenkilö. Päähenkilöksi nousee jo teoksen nimessä esiin tuleva Sara, tarinatyttö. Sara on minä-kertojan serkku ja kuuluisa luomoavasta kyvystään kertoa tarinoita ja vangita kuulijansa kertojanlahjoillaan. Minä-kertoja on tarinaansa kertoessaan jo aikuinen aikamies, mutta palaa muistoissaan vuosikymmenten taakse ikimuistoiseen lapsuuskesäänsä.
Minä-kertoja ja hänen veljensä asuvat Torontossa, Kanadan mannermaalla, mutta koska heidän isänsä on lähtenyt työasioissa pitkäksi ajaksi ulkomaille, matkustavat pojat kesäksi Prinssi Edwardin saarelle isänsä lapsuudenkotiin, jossa eivät ole aiemmin käyneet. Siellä he viettävät kesänsä sukulaisten huomassa. Veljekset Beverley ja Felix viettävät rattoisan kesän isänsä lapsuudenmaisemissa, joista he ovat kuulleet paljon tarinoita ja jotka he ovat toivoneet vielä jonakin päivänä näkevänsä.
Kesä on täynnä toveruuden ja ystävyyden iloja sekä pieniä seikkailuja: veljekset muodostavat tiiviin porukan neljän serkkunsa sekä kahden muun lähipiiriin kuuluvan lapsen kanssa. Kaiken keskellä säkenöi tarinatyttö kertojanlahjoineen. Hänen persoonansa on valovoimainen ja hänen olemuksessaan on jotakin mystistä tenhoa, joka ylittää ymmärryksen rajat. Monet teoksen luvuista koostuvat tarinatytön kertomista kiehtovista tarinoista. Näiden tarinoiden lukemisesta nautin kovin!
Ihmettelen, että olen odottanut näin kauan lukeakseni tämän lempikirjailijani, L. M. Montgomeryn, teoksen. Teoksen lukemisesta saan kiittää loppuvuodesta blogissani julkaisemaani Montgomery-haastetta, jossa omana henkilökohtaisena tavoitteenani on ollut lukea ainakin kaikki ne harvat Montgomeryn kirjat, joita en ole aiemmin lukenut. Lukukokemukseni Sara, tarinatyttö -teoksesta voi tiivistää siihen, että kirja on ihana ja lumoava kuten kaikki muutkin Montgomeryn teokset!
Jos joku teistä blogini lukijoista mielii sukeltaa myös Montgomeryn lumoavien teosten maailmaan, niin kannustan liittymään mukaan Montgomery-haasteeseeni, jossa on lukuaikaa vielä marraskuun loppuun. Itse luin tämän Tarinatyttö-teoksen jo muutamia kuukausia sitten lumen ollessa vielä maassa, mutta tässäpä olisi erinomainen lukuvinkki juuri tähän vuodenaikaan, kesän kynnykselle. Sara, tarinatyttö on kaikille tyttökirjojen ystäville takuuvarma kesätunnelman nostattaja!
Tarinatyttöä nautin jo muutama kuukausi sitten tällaisen kakun seurassa
L. M. Montgomery
Sara, tarinatyttö
(The Story Girl, 1911)
Suom. Sisko Ylimartimo
Minerva
320 s.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti