L.M. Montgomery
Anne of Ingleside, 1939
Bantam books
274 s.
October was a
very happy month at Ingleside that year, full of days when you just had to run
and sing and whistle. Mother was about again, refusing to be treated as a
convalescent any longer, making garden plans, laughing again … Jem always
thought Mother had such a beautiful, joyous laugh… Answering innumerable questions. “Mummy, how
far is it from here to the sunset? ... Mummy, why can´t we gather up the
spilled moonlight? ... Mummy, do the souls of dead people really come back on
Hallowe`en? … Mummy, what causes the
cause? ... Mummy, wouldn’t you rather be killed by a rattlesnake than a tiger,
because the tiger would mess you up and eat you? ... Mummy, what is a cubby? ...
Mummy, is a widow really a woman whose dreams have come true? ... Wally Tailor
said she was… Mummy, what do little birds do when it rains hard? … Mummy, are
we really a too romantic family?”
Minun Anna-urakka jatkuu. Anne of Ingelside on L.M. Montgomeryn Anna-sarjan kuudes osa.
Täytyy myöntää, että kirjan alku oli todella suuri pettymys. Kirjan edeltävä
osa Anne´s House of Dreams jää
tilanteeseen, jossa Anna ja Gilbert jättävän taakseen ensimmäisen yhteisen
kotinsa House of Dreamsin, mukanaan ainokainen pienokaisensa James, ja
suuntaavaat kohti uutta, suurempaa kotia. Tämä suurempi koti on kirjan Anne of Inglesiden nimessä esiintyvä Ingleside.
Edeltävä kirja oli tunnelmaltaan
hyvin lumoava ja vangitseva. Minun oli vaikea laskea sitä käsistäni sen
loppuessa. Olisin kaivannut suoraa jatkoa edeltävälle osalle, mutta Anne´s House of Dreams- ja Anne of Ingleside –kirjojen välissä
onkin monen vuoden aukko, joka olisi mielestäni kaivannut täyttöä.
Tässä kirjojen välisessä aukossa Annan
ja Gilbertin ainokainen vauva onkin monistunut viideksi vilkkaaksi lapseksi.
Kuudes lapsi, Marilla eli lyhyesti Rilla syntyy tämän teoksen aikana. Aiempiin
kirjoihin verrattuna tämä ei olekaan niin paljon kertomus Annasta, vaan
kerronta keskittyy melko paljon Annan lasten pikku seikkailuihin. Anna on toki
vahvasti läsnä lasten äitinä.
Kun olin päässyt eroon kirjan
alun tuottamasta pettymyksestä, pidin kirjasta siinä missä muistakin Annoista. Oli
mielestäni mielenkiintoista seurata, millainen äiti Annasta on kehittynyt. Anna
on ihana äiti! Hän jaksaa aina kuunnella ja vastata lasten kysymyksiin. Hän ei
ikinä naura, jos lapsi on vakavissaan jonkin hänelle todellisen, mutta
aikuisten silmissä huvittavan ongelman kanssa.
Montgomery kuvaakin ihastuttavan hellyttävästi
ja viisaasti näitä lasten pieniä, mutta suuria ongelmia. Esimerkiksi, kuinka
Rillan mielestä on mitä suurin häpeä joutua kantamaan julkisesti koko kylän
läpi kirkon myyjäisiin kakku, jonka hänen äitinsä on luvannut sinne lahjoittaa.
Tai kuinka erään toisen pienen Annan kullannupun elämän onni särkyy, kun hän
kuulee valheelliselta kaveriltaan, että hänet on syntyessään vaihdettu erään
toisen perheen lapsen kanssa. Kaikki nämä lasten ongelmat Anna kohtaa suurella ja
ymmärtävällä sydämellä. Voi kunpa kaikilla lapsilla voisi olla sellainen äiti
kuin Anna!
Minusta Anna-kirjat ja
erityisesti tämä kirja olisi hyvää luettavaa jokaiselle tulevalle äidille! Niissä
kuvataan syvällä ymmärryksellä lapsen maailmaa lapsen näkökulmasta. Anna on
ihanneäti, joka osaa aivan uskomattoman hienosti asettua lapsen asemaan ja
ymmärtää, miltä maailma näyttää lapsen viattomin ja ymmärtämättömin silmin. Jos minä saisin olla päättämässä, mistä
koostuu äityspaketti, laittaisin ehdottomasti pakettiin jokaisen äidin
luettavaksi tämän kirjan.
Mutta vastauksena pikku Jemin
alun lainauksessa esittämään kysymykseen täytyy todeta, että ehkäpä Annan perhe
on really
a little too romantic family.
Huom. edellisessä bloggauksessani Anne of Avonlea
–kirjasta keskityin osittain
myös samaan kasvatusasiaan Annan opettajan työn kautta.
Kritiikkiä takakannesta
Anne is the mother of five, with never a dull moment in her
lively home. And now, with a new baby on the way and insufferable Aunt Mary Maria visiting – and wearing out her
welcome – Anne´s life is full to bursting.
Still, Mrs. Doctor can´t think of any place she´d rather be than her own
beloved Ingleside. Until the day she begins to worry that her beloved Gilbert doesn’t
love her anymore. How could that be? She may be a little older, but she´s still
the same irrepressible, irreplaceable redhead – the wonderful Anne of Green Gables,
all gorwn up. She´s ready to make her cherished husband fall in love with her
all over again!
Näin kuuluu Anne of Inglesiden
takakansi, mikä olikin huonoin kohta koko teoksessa. Takakansi antaa mielestäni
kuvan, että tämä olisi jokin avioliittodraamaromaani, jossa koko juonellinen
jännitys kietoutuu Annan ja Gilbertin aviollisen onnen uudelleen herättämiseen.
Koko teoksen ajan odottelin kärsimättömästi, koska tämä takakannen kuvaama
avioliittotragedia puhkeaa esiin, kunnes lopulta luulin, ettei se tulekaan
ikinä ja että takakannen kirjoittaja ei ole edes vaivautunut lukemaan koko
teosta.
Näin huonosti ei kuitenkaan ollut asia. Avioliittotragedia tosiaan
puhkesi, mutta vasta kolmanneksi viimeisessä luvussa, joka oli
järjestysluvultaan 39. luku. Tragedia ratkeaa viimeisen eli 41. luvun alkupolla
eikä lainkaan sillä tavalla, miten takakansi kuvaa. Aika
harhaanjohtavasti kirjoitettu takakansi! Sitä ennen, eli 38 luvun ja 252 sivun
ajan Annan elämä on nimittäin ollut yhtä auvoa.
Mutta eipä anneta
huonon takakannen pilata olennaisinta! Ihana kirja, ihana Anna, ihanat lapset ja
ihana Montgomery!