sunnuntai 29. kesäkuuta 2014

Astrid Lindgren: Kultasiskoni


Nytpä kerron salaisuuden, jota kukaan ei tiedä. Ettehän sano kenellekään! Ei edes äiti tiedä sitä, eikä isäkään. Sillä kun sisko ja minä synnyimme kauan sitten, siitä on seitsemän vuotta, heti sillään sisareni juoksi ulos ja meni piiloon sen suuren ruusupensaan alle, joka kasva kaukana puutarhan kulmassa. Ajatelkaa sitä siskoa! Jaksoi juosta semmoisen matkan, vaikka oli ihan juuri syntynyt!


Kultasiskoni on Astrid Lindgrenin kuvasatukirja, jossa lumoavinta ja kauneinta on mielestäni nimenomaan kuvat. Tarinakaan ei missään nimessä ole huono, mutta omaan sydämeeni upposivat erityisesti kuvat – jotka tosin ammennatavat lumonsa ja kauneutensa taitelijansa taitojen lisäksi myös pitkälti sadunhohtoisesta tarinasta.


Tässä tarinassa on ripaus Salaisen puutarhan henkeä ja sitäkin suurempi hyppysellinen L. M. Montgomeryn Marigoldin lumottua maailmaa, jonka luin juuri viime viikolla pidetyn Blogistanian lukumaraton III:n yhteydessä ja josta en valitettavasti vielä ole erikseen ehtinyt bloggaamaan. 

Liisalla on salainen kaksoissisko, josta kukaan muu kuin hän itse ei tiedä mitään. Siskon nimi on Ylva-Ii ja hän kutsuu kaksoissiskoaan aina kultasiskokseen. Ylva-Iii asuu ruusupensaan takana – ruusupensaan, jota kaksoisiskot ovat päättäneet kutsua Salikoniksi. Ylva-Iiin luokse päästään menemällä Salikonin alla olevasta aukosta sisään, kapuamalla pitkiä tikkaita alaspäin ja kulkemalla pitkin pitkää käytävää, joka johtaa kultaiseen saliin. Siellä, kultaisessa salissa on Ylva-Iii kuningattarena.

Se kaunis sadun ja fantasian maailma, jonka tarina piirtää esiin, on upea. Ja upeiten se piirtyykin esiin Hans Arnoldin ihastuttavassa kuvituksessa. Kuvat vangitsivat minut täysin ja saivat minut jopa tuntemaan pientä kipua sydänalassani: haluaisin niin hypätä kuvien sisään ja kokea "oikeasti" sen kaiken kauneuden ja lumon, joka kuvista välittyy.

Tarinan loppu jätti minut hämmennyksen valtaan ja epätietoisuuteen sen suhteen, mikä oikeastaan oli tarinan sanoma? Mitä satu haluaa sanoa? Tuntuu, että itse satu ja sen sanoma kätkeytyvät samanlaiseen salaperäisyyden ja hämärän hohteen peittoon, joka myös kuvituksessa etäisesti tulee esiin.

En kerro enempää – jos kiinnostuit, lue ja ihastele ihmeessä!





Astrid Lindgren
Kultasiskoni
(Allrakäraste syster, 1949)
Suom. L. Aro
Kuv. Hans Arnold (1973)
27 s.

10 kommenttia:

  1. Täytyypä lukea tämä jossain vaiheessa.
    Rakastan Astrid Lindgrenin satuja olen lukenut niitä paljon.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suosittelen, Jussi! Astrid Lindgrenin sadut ovat tosiaan lumoavia... Minulla odottelee hyllyssä vielä Ronja Ryövärintytär, jonka lainasin samalla kirjastoreissulla kuin tämänkin. :)

      Poista
  2. Tästä kirjasta en ole kuullutkaan aiemmin. Kuvat vaikuttavat todella upeilta. Tähän voisi tutustuakin, jos jostain tulisi vastaan, vaikka muuten en niin Astrid LIndgren-fani olekaan (mitä nyt Saariston lapsista tykkään ja Pepistäkin, ainakin tv-sarjana.)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kannattaa tutustua! Jos ei nyt itse tarinasta innostuisi, niin kuvat ovat ainakin katselemisen arvoiset! :)

      Poista
  3. Tämä on ihana ja minulle niin tärkeä, että olen pariin kertaan kirjoittanut tästä blogiinikin. Ensimmäinen kerran silloin, kun minulla oli tämä "vain" Lindgrenin Satuja-kokoelmassa Ilon Wiklandin kuvin ja toisen kerran heti, kun tämä Arnoldin kuvittama julkaisiin uudelleen - ihan vaan siitä ilosta, että sain vihdoin lapsuudestani tutun kirjan omakseni. Kuvitus on upeaa. Satu aukeaa minulle aika hyvin myös loppunsa osalta, mutta kahdeksanvuotias esikoiseni kokee kirjan hyvin surulliseksi, vaikka onneksi pitääkin tarinasta.

    Ihanaa, että kirjoitit tästä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi, mukavaa löytää kunnon Kultasiskoni-fani! :) Minulla on hämärä mielikuva, että olisin joskus lukenut tästä sinun blogistasi?En ole kuitenkaan aivan varma.

      Kun olen vähän ehtinyt miettiä loppua, luulen että ehkä jo ymmärrän, mistä siinä on kyse. Loppu on kuitenkin mielestäni silti aika yllättävä ja hämmentävä.

      Poista
  4. Tämä on ihana ja kaunis kirja - satujen salaperäistä utua täynnä!

    VastaaPoista
  5. En ole tätä koskaan lukenut, mutta vaikuttaa ihanalta!

    VastaaPoista