torstai 19. syyskuuta 2013

Eino Leino: Helkavirsiä I

Eino Leinon Helkavirsiä I oli Suomen kirjallisuushistorian kurssin yksi pelätyimmistä koettelemuksista. Mutta nyt luettuani sen, en edes tohtisi sitä koettelemukseksi kutsua. Minut pelasti ensinnäkin teoksen lyhyys. (Enhän aluksi edes tajunnut, että kirjastosta lainaamassani painoksessa oli sekä Helkavirisä I että II samassa. joten ei tarvinnut koko kirjaa lukea!)

Toiseksi olivathan nämä sisällöllisestikin hienoja runoja monet, vaikka kaikille en suinkaan lämmennyt. (Joidenkin runojen kohdalla tämä johtui ainakin osittain siitä, etten aina oikein varsinaisesti tajunnut mitä runossa tapahtuu! - Kieli on nimittäin kovin kiemuiraista ja hankalaa!)

Leinon Helkavirsiä on kalevalanmittaan kirjoitettu runoteos, joka koostuu erilaista myyttisistä henkilöistä kertovista runoista. Runojen sankarit (tai antisankarit) eivät ole kuitenkaan kansanrunouteen kuuluvia tunnettuja hahmoja, vaan Leinon mielikuvituksen tuotetta, kirjailijan oma mytologia.  Runojen maailma mukailee kuitenkin kansanrunouden maailmaa siten, että henkilöhahmojen voisi luulla nousevan ikivanhasta kansanrunoperinteestä.

Runot eivät liity millään tavoin juonellisesti yhteen kuten esimerkiksi Kalevalassa, mutta yhdessä ne piirtävät laajan henkilögallerian, joiden taustalla oleva myyttinen maailma on yhtenäinen. Maailma, jossa kristinuskon elementit yhdistyvät miltei pakanallisella tavalla vanhoihin kansanuskomuksiin ja perinteisiin. Maailma, jossa haltijat, sinipiiat, monet muut henkiolennot sekä itse Herra Kiesus mahtuvat sulassa sovussa saman maailmankuvan sisälle.


Helkavirsiä I -teoksen viimeinen runo "Tumma" oli ainoa runo näistä, joka oli minulle entuudestaan jo hyvin tuttu. Opetusharjoittelussa jouduin läpikäymään tämän runon tulkintaa ja sen keinoja yhdessä 9-luokkalaisten kanssa. Osittain ehkä tästä perusteellisesta ja mieleenpainuneesta runon pilkkomisesta ja märehtimisestä johtuen, tämä runo tuntui rakkaimmalta ja koskettavimmalta. Ja itse asiassa tuo runo iski jo minuun silloin opetusharjoittelussa sen perusteella, että luin "Tummasta" oman elämäntarinani. Runo alkaa näilla sanoilla, jotka jo niin hyvin osaan ulkoa:

Tuo oli tumma maammon marja
syntymässä säikähtänyt,
näki kauhut kaikkialla,
haltiat pahat havaitsi,
ei hyviä ensinkänä.

Tumma on säikky olento, joka kokee sopeutumisvaikeuksia elämäänsä ylivertaisen herkkyytensä ansiosta. Tumma koettaa toimittaa monia eri asioita, monia eri elannonhankintakeinoja, mutta mistään ei tule mitään. Hän näkee "kauhut kaikkialla". Ilmeisesti Tumma ei ole tätä elämää varten, joten hän lähtee "kuolon kuusikkohon, vainajien varvikkohon." Kuitenkin runo saa onnellisen lopun. Tumma ei jääkään Tuonelaan, vaan saatuaan neuvoa esi-isiltä, palaa hän muuttuneena miehenä takaisin elämään, opittuaan paremman tavan elää; hän omaksuu eräänlaisen stoalaista mielentyyneyttä muistuttavan elämänasenteen:

Poika Tuonelta palasi, 
tuli miesnä hiljaisena,
istui tuttuhun tupahan;
kohenti  takassa tulta,
talon töitä toimitteli,
hymysuin hyreksi joskus
sinipiioista saloilla,
vellamoista veen selillä,
meni merelle, metsähänkin,
vei verkon, asetti ansan,
niin eli ikänsä kaiken,
ei iloiten eikä surren,
pannen päivät päälletyksin.

Mitä ovat ne nykyajan Tummat? Tuskin niitä, jotka näkevät pahoja haltijoita ja sinipiikoja saloilla, maasta kohoavia maahisia tai kankahalla hirnuvia hiisiä kuten Leinon Tumma. Sen sijaan he ovat kenties arkajalkaisia Annoja, jotka näkevät seinälle itse maalaamansa pirut, joita kukaan muu ei näe. Annoja, jotka loihtivat mielikuvituksensa uumenista mitä erikoisempia kauhukuvia, joita kukaan muu ei tule ajatelleeksikaan. Monet Leinon luomista henkilöhahmoista ovatkin yleisiä ihmistyyppejä, joista kenties jokainen voi löytää omansa. 

Mikä on sinun helkavirtesi?


Eino Leino
Helkavirsiä, ensimmäinen sarja (1903)
Teoksessa: Helkavirsiä
Otava
104 / 206 s.

9 kommenttia:

  1. Runoista ei pääse eroon jos haluaa kirjallisuutta opiskella - minä kun en tajua niitä juuri ollenkaan. Kalevalamittaiset runot ovat kuitenkin kaikista helpoiten ymmärrettävissä, tai ainakin siltä tuntuu. Yritin tuota esimerkkirunoa lukea, heikoin tuloksin. Ehkä kirjallisuuden opiskelu auttaa minua vähän, ehkä joskus runoja ymmärtää paremmin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuolta minustakin Reta usein tuntuu - ei mitään hajua, mitä runo haluaa sanoa, mutta hienolta saattaa silti kuulostaa! Täytyy sanoa, että on kirjallisuuden opiskelu vähän avannut minulle runojen maailmaa, mutta aika mysteeriltä se kuitenkin usein vieläkin vaikuttaa. Tuota Tummaa tuskin olisin minäkään juuri ilman apua osannut tulkita (ekan kerran yksin sen luettuani oli sitä mieltä, että se on täyttä hepreaa!), mutta opetusharjoittelun ohjaaja avasi minulle runoa ja helkavirsiä ylipäätänsä todella kiitettävästi. Oppikirjassa tai opeoppaassa taisi olla muistaakseni myös jokin "sanasto" runon sisältämistä vanhoista sanoista, jotka eivät välttämättä nykylukijalle aukea.

      Poista
  2. Tykkäsin kovasti tästä tekstistä! Tuo neljännen kappaleen kuvailu on kiehtova.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva aina kuulla, jos joku tykkää erityisesti jostakin tekstisäni! Kiitos! :)

      Poista
  3. Hauskaa seurata näitä kirjallisuuden opintoihin liittyviä postauksiasi. Tulevat omat ajat mieleen. Aika lailla samat teokset on tullut siellä läpi luettua osasta nauttien, osan pakkopullana niellen :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heh, klassikot pysyy klassikoina, vuodesta, vuosikymmenestä ja jopa vuosisadasta toiseen! Kivaa, että tämä minun melkoinen tuskien taival näiden kirjojen parissa tuotta hauskuutta jollekulle! :D

      Poista
  4. Eino Leino on yksi suomen suurimpia runoilijoita, Helkavirsiä olen vähempi lukenut, mutta tuo Tumma on minullekin niistä tutuin. Voisiko se kuvata Leinoa itseään? Se on aika surullinen runo kuitenkin, varmaankin on nykyäänkin paljon niitä, jotka pelkäävät elämää ja hakevat rohkeutta "tyytyä kohtaloonsa",
    Leinon runoissa on paljon syvyyttä ja pohdittavaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eino Leino on kyllä maineensa veroinen! Tämä on ainoa kokonainen teos, jonka olen Leinolta lukenut, mutta yksittäisiä runoja olen monia. Esimerkiksi lauluna tuttu Lapin kesä on upea! Olisi intoa kyllä jatkaa eteenpäin Leinon parissa.

      Enpä tullut ajatelleeksikaan, että Tumma voisi olla myös Leinon omakuva? Kenties? Syvyyttä ja pohdittavaa Leinon runoissa kyllä riittää.

      Poista
  5. Nyt syksyllähän julkaistaan Eino Leinon Helkavirsiä sarjakuvasovituksena. Itse en malta odottaa, tarinat on tosiaan tekstinä välillä hieman vaikeaselkoisia, hienoa että suomalaisiakin klassikoita saadaan sarjakuvaversiona. Tekijöinäkin on Suomen huippupiirtäjät, mm. Petri Hiltunen ja Kristian Huitula, joka on tehnyt myös Kalevalan ja Kafkan Linnan sarjakuvaversiona.

    VastaaPoista