lauantai 24. marraskuuta 2012

Ursula Jonesin ja Sarah Gibbin Kaunotar ja Hirviö - satumaailman ajatonta kauneutta



Ursula Jonesin ja Sarah Gibbin Kaunotar ja hirviö (2012) vie lukijan koskettavalle seikkailulle ajattoman kauniiseen satumaailmaan ja opettaa ikuisia elämän viisauksia.


Tämä kirja on oman hyllyni uusimpia tulokkailta ja olen kirjoittanut siitä jo hieman kirjoituksessani Satumaista postia Adlibriksestä . Vuoden alussa ostin samoilta tekijöiltä Prinsessa vailla valtakuntaa -kirjan, jonka satumaisen kauniiseen kuvitukseen rakastuneena halusin ehdottomasti hankkia myös tämän Kaunottaren ja hirviön, kun kuulin, että samat tekijät ovat sellaisen tehneet. Kirjan kuvitus on jälleen kerran upeaa ja siron kaunista, tyyliltään hyvin edeltäjänsä kaltaista. On kuitenkin mainittava, etten tykännyt näistä kuvituksista aivan yhtä mielipuolisen paljon –  vaikkakin melko lähelle kylläkin.

Olipa kerran rikas kauppias, jolla oli kolme tytärtä. Kaksi vanhinta oli hyvin sieviä, mutta nuorin oli lumoavan kaunis, joten kaikki sanoivat häntä Kaunottareksi. Se sai hänen sisarensa kateellisiksi.
Kaikki kaupungin nuorukaiset olisivat halunneet mennä naimisiin Kaunottaren sisarten kanssa, mutta sisaret olivat hyvin nirsoja aviomiestä valitessaan. Toinen sisarista odotti herttuaa ja toinen suostui vasta prinssin kosintaan. Useat kosijat pyysivät myös Kaunottaren kättä, mutta Kaunottaresta oli hauskempaa pysyä isänsä luona, lukea kirjojaan ja soittaa pianoa.
Tämä tarina on varmasti monille hyvin tuttu, eivätkä Ursula Jones ja Sarah Gibb ole sitä sen suuremmin muunnelleet, vaikka jotakin omaperäistäkin löytyy. (En nyt valitettavasti muista aivan tarkalleen muita sadun versioita, jotta voisin kovin pätevästi verrata.)  
Tarina siis alkaa siitä, että rikas kauppias menettää omaisuutensa ja perheen on muutettava pois kaupungista maaseudulle vaatimattomiin oloihin. Sitten eräänä päivänä kuullaan, että laiva, jonka luultiin hukkuneen ja jonka varassa kauppiaan omaisuus oli ollut, onkin saapunut satamaan. Äkkirikastunut isä lähtee matkalle kaupunkiin ja Kaunottaren sisarukset tekevät pitkän listan niistä kaikista kalliista turhamaisuuksista, jotka haluavat isän ostavan heille tuliaisiksi. Mutta mitä haluaa Kaunotar? Vain yhden ruusun.
Kaunottaren vähäpätöinen toive osoittautuu kuitenkin kohtalokkaaksi. Paluumatkalla väsynyt ja murheellinen isä, joka sittenkin oli menettänyt kaiken omaisuutensa, pysähtyy yöpymään lumottuun kartanoon. Kotiin lähtiessään näkee isä kartanon puutarhassa ruusupensaan ja muistaa Kaunottaren toiveen. Mutta kun hän taittaa pensaasta ruusun, ilmestyy suunniltaan oleva, vihainen Hirviö hänen eteensä: Sinä epäkiitollinen ihminen!” olento ärisi. ”Kaiken sen jälkeen, mitä olen sinulle antanut, sinä varastat ruusujani. Kuole!


No, Hirviölle kelpaisi kauppiaan hengen sijasta myös tyttären henki. Kaunotar toimitetaan Hirviön luokse, ja kuinkas käykään?


Hirviöhän rakastuu! Kaunotar ei suostu kuitenkaan kosintaan, vaikka oppii pitämään Hirviöstä ja huomaamaan, että Hirviöllä on oikeasti hyvä sydän – ei ennen kuin näkee, että Hirviö on kuolemassa ikävästä häneen. Silloin hän lausuu maagiset taikasanat:
"Ole kiltti äläkä kuole, minun rakas Hirviöni. Suostun menemään kanssasi naimisiin. Tulen vaimoksesi.”
Siinä samassa tuhannet ilotulitteet räjähtivät kukkimaan puutarhan ylle ja Kaunottaren vieressä seisoi komea prinssi – jolla tosin oli hyvin märät kasvot.
Hirviö olikin vain tyhmäksi ja rumaksi loitsittu prinssi. Loitsu oli määrätty raukeavaksi silloin, kun joku suostuu Hirviön vaimoksi.
”Toivottavasti haluat yhä vaimokseni, Kaunotar, vaikka en enää olekaan Hirviö.”
Kaunotar hymyili hänelle. ”Kyllä minä totun sinuun. Koko maailmassa ei ole minulle ketään muuta kuin sinä, prinssi Hirviö.”
Sadun ydin ja opetus:
Voiko satu tästä enää kauniimmaksi muuttua? Sadun opetus on todellakin hyvin suuri, syvällinen sekä ajaton: ulkoisella olemuksella ei ole väliä, vaan sisäinen kauneus ratkaisee. Kaunotar rakastuu Hirviöön, vaikka tämä onkin kovin ruma. Ja mitä tapahtuu rakastumisen hetkellä? Ruma Hirviö muuttuukin mitä komeimmaksi prinssiksi. Tämä voidaan käsittää allegoriaksi siitä, kuinka kuka tahansa ulkonäköön katsomatta voi näyttäytyä maailman komeimpana prinssinä tai kauneimpana prinsessana sen silmissä, joka häntä rakastaa. Prinsseys tai prinsessaus on piilevänä voimavarana jokaisessa ihmisessä – tarvitaan vain joku rakastunut sielu se löytämään! Loitsivia velhoja ei tosi elämästä sen sijaan löydy, mutta niiden  sijaan samaa virkaa toimittavat ennakkoluulot, jotka estävät näkemästä sitä kauneutta ja upeutta, joka toisissa ihmisissä piilee.
Satu puolustaa myös muilla tavoin sydämen kauneutta. Sadun sankaritar on Kaunotar, joka kuvataan hyväsydämiseksi ja nöyräksi. Siksi hän menestyy. Hänen kontrastikseen asettuvat ilkeät, kateelliset ja naurettavan turhamaisiksi kuvatut sisarukset, jotka saavat myös opetuksen turhamaisuudestaan ja kateudestaan. Kirjassa on kohtaus, jota en muista olleen muissa Kaunottaren ja Hirviön versioissa, jossa Kaunottaren ollessa kotonaan lomalla Hirviön kartanosta, alkavat sisarukset koetella Kaunottaren Hirviöltä saamia upeita vaatteita, joita kadehtivat:
mutta – PAM – sekunnin murto-osassa kauniit vaatteet muuttuivat naurettavannäköisiksi alushousuiksi, ja sisarten täytyi peittää itsensä lakanoilla.
Sisaret olivat raivoissaan, koska heidät oli saatu näyttämään naurettavilta heidän uusien aviomiestensä edessä, vaikkakin aviomiehet olivat yhtä tylsiä kuin tiskirätti. Toinen oli liian viisas ja toinen liian komea ollakseen totta.











Eikä liene myöskään sattumaa, että juuri hyväsydämisin sisaruksista on kuvattu kauneimmaksi Kaunottareksi. Sisäinen kauneus samaistetaan ulkoiseen kauneuteen.


Tyyli:
Ursula Jonesin ja Sarah Gibbin Kaunotar ja Hirviö on tyyliltään raikas ja tuore. Vakava-aiheisesta kirjasta löytyy sopivasti myös ripaus huumoria ja komiikkaa. Kieli on miellyttävää ja sujuvasti eteenpäin soljuvaa, kerrassaan mukavaa luettavaa.
Loppupäätelmät:
Aivan ihastuttava kirja, jota voi ehdottomasti suositella kaikille prinsessasatujen ystäville! Kirja tarjoaa sekä silmälle että sielulle mitä erinomaisinta ruokaa.  Tykkään tuhannesti!