Minna Canth: Työmiehen vaimo

Olen pitänyt kolmisen viikkoa taukoa Suomen kirjallisuushistorian kurssin lukemistosta, sillä Vänrikki Stoolin tarinat saivat tylsyysmittarini toviksi täyteen ja suurromaani Anna Karenina on vaatinut ajallisesti veronsa. 

Nyt  kuitenkin palasin takaisin Suomen kirjallisuuden pariin Minna Canthin Työmiehen vaimon muodossa, joka muuten oli ensimmäinen Canthini (!).  Ja mitenköhän tämän nyt muotoilisi...  Perin kurja ja ikävä näytelmä, jolla kuitenkin tärkeä sanoma. Tylsää tuli, mutta onneksi tylsyydessä ei tarvinnut kovin kauaa rypeä, sillä näytelmän lyhyys ja helppolukuisuus oli pelastukseni. Siispä jokseenkin siedettävä teos Suomen kirjallisuushistorian kurssin mittakaavassa, ja myönnetään: siinä oli jotakin kiinnostavaa ja koskettavaakin.

Työmiehen vaimo kertoo Johanna-nimisestä nuoresta naisesta, ja näytelmä alkaa hänen ja Risto-nimisen miehen häistä. Häät eivät suju Johannalle hyvissä merkeissä, sillä selviää, että Risto on pettänyt ja jättänyt erään Homsantuuksi kutsutun naisen. Pettyneenä sulhaseensa haluaisi Johanna karata häistään ja jättää vastavihityn miehensä. Ystävät kuitenkin saavat käännettyä hänen päänsä ja jäämään sen kohtalon kouriin, jonka Jumala on hänelle suonut. Ensi metreillä jo lukijalle selviää, että Risto on varsinainen heittiö mieheksi ja häät ovat Johannalle lopun alkua. Tässä tarinassa käy varsin ikävästi, ja kaikki lukeutuu sen syyksi, että naisen asema on niin onneton ja miehet (erityisesti Risto) ovat idiootteja.

Minna Canth tunnetaan feministisenä kirjailijana, ja feministisyys näkyi aika vahvasti myös tässä Työmiehen vaimossa. Siksi minun oli vähän vaikea päättää, mitä ajatella kirjasta - oma suhteeni feminismiin on aika kaksijakoinen kristillisen vakaumukseni vuoksi. Raamattu ei todellakaan julista mitään tasa-arvon ja feminismin ilosanomaa, vaan sitä, että miehellä ja naisella on tietyt, eriävät roolinsa. 

Canth esittää asiansa varsin radikaalilla, härnäävällä tavalla, joka pisti silmääni. Esipuheessa kerrotaan, että "Canthia syytettiin vihan lietsomisesta sukupuolten välille, siitä ei voi seurata mitään hyvää." Minulla heräsi ehkä hieman samanlaisia syytöksiä Canthia kohtaan tätä lukiessani, sillä Canthin maailmassa kaikki miehet näyttävät olevan idiootteja ja naiset enkeleitä (tai jos he eivät ole enkeleitä, siitä voi vain syyttää miehiä.)

Toisaalta näen, että naisasialiike ja feminismi nousi juuri siitä ongelmasta, että miehet lukivat Raamatusta harvinaisen tarkkaan kaikki ne kohdat, joissa käsitellään sitä, että mies on perheen pää ja naisen on oltava alamainen miehelleen. Nämä kohdat ilmeisesti sattuivat erityisesti miellyttämään monia hunsvottimiehiä, jotka tapakristillisessä yhteiskunnassa halusivat käyttää Raamatun sanaa vain omien etujensa ja tarpeidensa tyydyttämiseen. Sen sijaan he eivät lukeneet yhtä suurella innolla ja tarkkuudella niitä kohtia Raamatusta, joissa puhutaan siitä, kuinka rakkaudellisesti miehen on vaimoaan kohdeltava ja kuinka tärkeää se on. Itselle esimerkiksi seuraava 1. Pietarin kirjeen 3. luvun 7. jae on erityisen läheinen, koska siinä tulee esiin se, kuinka kauniisti ja hellästi naisia on kohdeltava ja kuinka äärimmäisen tärkeää se on; muuten Jumala ei edes kuule miehen rukouksia.

"Samoin te, miehet, eläkää taidollisesti kukin vaimonne kanssa, niinkuin heikomman astian kanssa, ja osoittakaa heille kunnioitusta, koska he ovat elämän armon perillisiä niinkuin tekin; etteivät teidän rukouksenne estyisi." 

Nyt meni pahasti saarnaamisen puolelle (anteeksi, se ei ollut itse tarkoitus), mutta näitä asioita pyörittelin mielessäni aika vahvasti Työmiehen vaimoa lukiessani. Teoksessa korostetaan hyvin vahvasti nimenomaan sitä, että mies on perheen pää ja tämä johtaa teoksessa naisten sortoon, itse asiassa myös päähenkilön suoranaiseen tuhoon. Miehet eivät kanna vastuutaan perheen päänä, vaan tulkitsevat perheen pään aseman tarkoittavan sitä, että mies voi tehdä mitä haluaa - vaikka sitten naisen ja lasten kärsimysten kustannuksella.  Uskontoa käytetään aseena, jolla alistetaan naiset sorron alaisiksi. 

Tämä oli mielestäni äärimmäisen surullista, sillä tiedän, että näin ei ollut ainoastaan tässä tarinassa, vaan tämä on ollut monen naisen kohtalo historian kuluessa ja on vieläkin, vaikkei enää niin suuressa määrin ainakaan kristityssä maailmassa. Tähän perustui Työmiehen vaimon riipaisevuus tarinana. Kuitenkin uskon vakaasti, että on mahdollista, että mies voi olla perheen pää Raamatun osoittamalla tavalla siten, että hän käyttää valtaansa koko perheen hyvinvoinnin edistämiseksi - jos vain muistetaan sen käskyistä suurin eli rakkaus.

Minna Canth

Työmiehen vaimo

Teoksessa: Työmiehen vaimo - Kovan onnen lapsia

WSOY

 (n. 97 s./ 210s)