Pikku Prinssi - saturaamattu

Antoine de Saint-Exupéry

Pikku Prinssi (Le Petit Prince), 1946

Suomentanut: Irma Packalén

Editions Gallimard, 1999

 

Voitin Ajatuksia kirjamaasta -blogin arvonnassa 20 euron lahjakortin Suomalaiseen kirjakauppaan. Heti seuraavana päivänä suuntaisin innosta hihkuen Suomalaiseen. Oli niin hauskaa saada valita lahjakortilla itselleen mieluisia kirjoja, ja vain kirjoja! Eikä tarvinnut tuntea lainkaan syyllisyyttä siitä, että voisi sijoittaa pienet opiskelijan killinkinsä johonkin järkevämpäänkin.   

Pitkän kiertelyn, kaartelun, pohdinnan ja mietinnän jälkeen mukaani lähtivät Antoine de Saint-Exupéryn Pikku Prinssi sekä J.M. Barrien Peter Pan. Voi ihanuutta, näistä kirjoista olen haaveillut pitkään! Kiitos Annille, arvonnan järjestäjälle!

Pikku prinssin muistan lukeneeni joskus ala-asteella ja pidin sitä silloin perin omituisena ja tylsänä kirjana. Enkä yhtään ihmettele – kirjan filosofinen hienous tuskin avautuu monellekaan tuon ikäiselle.  Viime kesänä hankin Suomalaisen kirjakaupan kanta-asiakaskortin, jossa on Pikku Prinssin kuva sekä sitaatti kirjasta: ”Vain sydämellään näkee hyvin. Tärkeitä asioita ei näe silmillä”. Nämä suloisesti muotoillut, mutta suuren elämänviisauksen sisältävät sanat upposivat sydämeeni niin, että siitä asti olen haaveillut Pikku Prinssin lukemisesta ja ollut vakuuttunut siitä, että pitäisin kirjasta.

Oikeassa olin. Paitsi että pitää on aivan liian lievä ilmaus. Minä rakastan Pikku Prinssiä! Niin hauska, mutta niin surullinen. Niin kevyt pinnalta, mutta niin syvä sisältä! Täynnä suuria viisauksia, joista voimme jokainen ottaa opiksemme. Muistakaa: sydämen silmä, tärkein silmä!

Juoni

Kirjan minä-kertoja, jonka voidaan ajatella samaistuvan kirjoittajaan, on pudonnut lentokoneellaan keskelle aavikkoa. Aavikolla hänelle ilmestyy pieni kultakutrinen poika, joka on kotoisin asteroidi B 612:lta.

Tämä Pikku Prinssi pyytää kirjoittajaa piirtämään hänelle lampaan. Hän joutuu piirtämään useita lampaita, sillä aina lampaissa on jotakin vikaa. Lopuksi kirjoittaja turhautuu ja piirtää laatikon, ja sanoo lampaan olevan laatikon sisällä. Nyt on prinssi tyytyväinen!

-          Tuo on liian vanha. Minä haluan sellaisen lampaan, joka elää kauan.

Silloin kärsivällisyyteni loppui, ja kun minulla oli kiire moottoria korjaamaan, tekaisin seuraavan piirustuksen:

Ja huomautin:

       -     Se on laatikko. Lammas on sen sisällä.

Mutta hämmästyin tavattomasti nähtyäni nuoren arvostelijani silmien kirkastuvan:

-          Se on juuri sellainen kuin halusin. Luuletko, että se tarvitsee paljon ruohoa?

Niinpä kirjoittaja huomaa, että tämä pieni prinssi on hyvin fiksu. Hän ei tuijota vain siihen, mitä silmillä näkee kuten isot ihmiset tekevät. Tästä alkaa ystävyys ison miehen, jolla on lapsen sydän sekä pikku prinssin välillä. Prinssi kertoo omasta kotitähdestään sekä kiertomatkastaan muilla tähdillä. Hän kertoo vierailuistaan mm. Turhamaisen, Juopon, Kuninkaan ja Liikemiehen tähdillä. Nämä ovat varoittavia kertomuksia merkityksettömästä elämästä.

Loppu on kuitenkin haikea. Pikku prinssin on lähdettävä takaisin kotiinsa hoitamaan lasikuvussa asuvaa kukkaansa, joka on oikullinen, mutta silti rakastettava.

Saturaamattu

Lanseeraan täten suomen kieleen aivan uuden sanan, saturaamatun. Ai miksikö?

No siksi, että Pikku Prinssi on mielestäni saturaamattu, enkä ilman tätä sanaa voi kirjaa kuvailla siltä kannalta, jolta haluaisin. Toki on mainittava, että Pikku Prinssi kaikessa filosofisessa syvällisyydessään on hyvin monitasoinen kirja ja se on paljon muutakin kuin saturaamattu. Tämä saturaamatun taso oli kuitenkin se, johon ensimmäisenä kiinnitin huomioni kirjaa lukiessa.

Kun on lanseerannut uuden termin, on se tietysti määriteltävä asianmukaisesti:

Saturaamattu tarkoittaa sadunomaiseen muotoon kirjoitettua teosta, jota voidaan pitää Raamattuallegoriana tai joka sisältää muutoin runsaan määrän Raamattuun viittaavia alluusioita. Saturaamatun sanoma perustuu Raamatun ideologiaan, vaikkei tätä suoraan ilmaistakaan.

Juuri tällainen teos on mielestäni Pikku Prinssi. Ei sanakaan tosin Jumalasta tai Jeesuksesta, mutta teoksen idea rakentuu aika pitkälle saman idean varaan kuin Uusi testamentti. Päähenkilönä taivaasta (lue asteroidilta) maahan tipahtanut olento, Pikku Prinssi, jolla on kuninkaallinen arvonimi kuten Jeesuksella. Ja tällä olennolla on selkeä tehtävä maan päällä: jakaa elämänviisauksia ihmisille. Nämä elämänviisaudet jäävät elämään jälkeensä tämän taivaallista alkuperää olevan olennon palattua takaisin sinne mistä tulikin, eli asteroidilleen.

Nämä pikku prinssin viisaudet jäävät elämään nimenomaan tässä kirjassa, saturaamatussa – kuten Jeesuksen elämänviisaudet jäivät elämään Raamatun kautta. Raamatun sanotaan olevan maailman luetuin ja käännetyin kirja, ja Wikipedian mukaan Pikku Prinssi on puolestaan luetuin ja käännetyin ranskalainen kirja.

Keskeinen punainen lanka Pikku Prinssin ideologiassa on vastakkain asettelu isojen ihmisten eli aikuisten sekä lasten välillä. Pikku prinssi itse on nimenomaan lapsi ja siksi hän on niin viisas. Lapsen ajatus- ja arvomaailma asettuu ihanteeksi vääristynyttä isojen ihmisten maailmaa kohtaan. Lapsi tai lapsimainen aikuinen pääsee käsiksi totuuteen. Hän näkee norsun boa-käärmeen sisällä. Hän tietää, että tärkeitä asioita ei näe silmillä, vaan sydämellä.

Näinhän on myös Raamatussa, jossa lapsi ja lapsen usko on ihanne. Herkkäuskoisuutensa ja viattomuutensa kautta lapsi on järkeilevää aikuista alttiimpi ottamaan vastaan Jeesuksen. Niin Jeesus sanoi: "Antakaa lasten olla, älkääkä estäkö heitä tulemasta minun tyköni, sillä senkaltaisten on taivasten valtakunta". (Matt. 19: 14)

Oma lukunsa on myös baobab-puut, jotka ovat vaarallisia puita. Ne edustavat pahuutta ja niitä tulee varoa.

Sanon: ”Lapset, varokaa baobabeja!”

Mieleen tulee Raamatun hyvän ja pahan tiedon puu, joka myös on myös kaiken pahan alku ja juuri. Sivuhuomautuksena mainittakoon, että Wikipedian mukaan baobabien esikuvaa on haettu myös natseista. Eri vaihtoehdot eivät kuitenkaan ole tosiaan poissulkevia. Tässä piileekin Pikku Prinssin hienous ja kenties myös suosion salaisuus: kirjan monitasoisuus mahdollistaa monet rinnakkaiset tulkinnat.

Kirjan lopussa esiintyy myös viekas ja paha käärme – kuten myös Raamatun käärme, joka viekoittelee Eevan maistamaan kiellettyä hedelmää, on paha tai oikeastaan itse pahuus.

Tulkitsin ajatuksen sydämellään näkemisestä teoksen johtomotiiviksi. Ajatus ”Vain sydämellään näkee hyvin, tärkeitä asioita ei näe silmillä.” voisi olla ajatuksena kuin suoraan Jeesuksen suusta, vaikkei asia aivan tässä muodossa ja näin tiivisti esitettynä Raamatussa käsittääkseni esiinnykään.

Lopuksi

 Siirryn vielä aivan maallisiin asioihin. Haluan jakaa tämän ihastuttavan lainauksen, johon on todella kauniilla ja riemastuttavalla tavalla tiivistetty hankalien ja turhamaisten naisten olemus:

Mutta tuo yksi kukka oli versonut eräänä päivänä siemenestä, joka oli tullut Luoja ties´mistä, ja pikku prinssi oli hoitanut alusta alkaen hyvin tarkasti pientä tainta, joka oli aivan erilainen kuin muut. Sehän saattoi olla vaikka jokin uusi baobab-laji. Mutta taimi lakkasi pian kasvamasta ja alkoi valmistaa kukkaa. Pikku prinssi, joka seurasi suuren nupun kehittymistä, aavisti, että sieltä puhkeaisi jokin aivan ihmeellinen ilmestys. Mutta kukkanen antoi hänen odottaa kauan. Se laittoi itseään kauniiksi vihreän kammionsa suojissa. Se valitsi tarkoin ja huolellisesti värinsä. Se pukeutui hitaasti, ripustaen terälehtensä yksitelleen paikoilleen. Se ei halunnut näyttäytyä ryppyisenä kuin unikonkukat. Se halusi tulla näkyviin vasta, kun se oli kauneimmillaan. Niinpä niin! se oli hyvin turhamainen! Sen salaperäinen valmistautuminen kesti useita päiviä. Ja sitten vihdoin eräänä aamuna, juuri auringonnousun aikaan, se näyttäytyi.

Ja kukka, joka oli niin huolellisesti valmistautunut, sanoi haukotellen:

-          Hooh! herään juuri… Pyydän anteeksi… Olen vielä aivan pörröpäinen…

Pikku Prinssi ei voinut silloin pidättää ihastustaan:

-          Olettepa te kaunis!

Millaisia ajatuksia ja tunteita Pikku Prinssi herättää teissä, rakkaat lukijani? Mitkä ovat kirjan parhaimmat palat?