Näytetään tekstit, joissa on tunniste Annan nuoruusvuodet. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Annan nuoruusvuodet. Näytä kaikki tekstit

tiistai 29. lokakuuta 2013

4 x Anne of Green Gables / Annan nuoruusvuodet

Kirjahyllyni entiset Annat.

Blogissani on vallinut jo puolitoistaviikkoinen hiljaisuus, joten on aika rikkoa se kertomalla viime viikkoisista kirjahankinnoistani ja niihin johtaneista syistä.

L.M. Montgomeryn Anna-sarjan ensimmäinen osa Anne of Green Gables, suomeksi Annan nuoruusvuodet on lempikirjani, joten ei ihmekään, että hyllystäni löytyi aiemmin teos sekä alkuperäiskielellä enganniksi että suomenkielisenä käännöksenä. Molemmat ovat itsea asiassa verrattain tuoreita kirjahyllyni asukkaita, sillä Anne of Green Gables -romaanin sain viime jouluna joululahjaksi siskoltani paketissa, jossa oli koko Anna-sarja englanniksi pokkariversioina, Basam Books -kustantamon kustantamina.  Annan nuoruusvuodet tilasin puolestaan viime keväänä Adlibriksestä täydentämään hyllyäni. Minun oli tarkoitus nimittäin kirjoittaa keväällä proseminaarityötäni Anne of Green Gables -romaanista, ja ajattelin, että rinnalla olisi hyvä lukea suomenkielistä painosta, joten päätin ostaa hyllyyn oman kirjan, jota voi sotkea omilla merkinnöillä ja raapustuksilla niin paljon kuin haluaa. (Kirjallisuustieteessä primaarilähteen on oltava aina (mahdollisuuksien mukaan) alkukielinen teos.)
Proseminaarityöstäni ei kuitenkaan tullut valmista viime keväänä, ja tänä syksynä on menossa uusi yritys. Turhauduin kuitenkin hyllystäni löytyvään pokkariversioon tutkimusaineistona sen vuoksi, että se on kovin ankea kirja ahkeraan käyttöön ja merkintöjen tekemiseen. Sivut ovat ahdettu aivan täyteen tekstiä ja marginaalit ovat olemattomat. Paperi on ankean harmahtavan väristä (luultavasti jotakin tosi ekologista ja halpaa!), joten sitä pitkään tuijottaessa koko elämä alkaa näyttää harmaalta ja ankealta. Kaiken lisäksi pokkaria on mielestäni vähän hankala lukea, koska se ei pysy samalla tavalla auki kuin kovakantinen kirja. Jotta valitukseni olisi täydellinen, mainittakoon vielä, että pokkari on kulunut vähän reissussa rähjääntyneen näköiseksi, mikä ei tietystikään miellytä tarkkaa esteettistä silmääni.  Siispä päätin, että minun on saatava hyllyyni jokin toinen laitos Anne of Green Gables -teoksesta, joka olisi paitsi vähän esteettisempi, myös helppokäyttöisempi ja lisäksi ehdottomasti kovakantinen. Jos tämän tutkijan tuskan voi tehdä yhtään helpommaksi hankkimalla silmää miellyttävämpi ja käytännön tarpeita paremmin vastaava laitos tutkimuskohteesta, kannattaa toki mielestäni nähdä se vaiva!
Tältä näyttää pokkarin täyteen ahdetut sivut. Paperin ankea väri ei valitettavasti pääse oikeuksiinsa kuvassa.

Niinpä menin kantakirjakauppani Adlibriksen nettisivuille ja kirjoitin hakusanaksi Anne of Green Gables, ja menin suorastaan pökerryksiin siitä vaihtoehtojen moninaisuudesta! Kirjakaupasta löytyi Annoja aivan joka lähtöön, kymmenittäin saman teoksen erilaisia laitoksia eri kustantamoilta.
Kirjan ostaminen nettikirjakaupasta on vähän kuin ostaisi sian säkissä, etenkin jos pitää tärkeänä myös sitä, miltä kirja näyttää sisältä. Aluksi harkitisin jopa useampien kirjojen tilaamista ja sitä, että palauttaisin osan tarkistettuani kotona, miltä ne näyttävät. Lopulta, hyvin pitkällisen ja tuskallisen harkinnan tuloksena päädyin tilaamaan Tundra Books -kustantamon kovakantisen, kuvitetun laitoksen. Kuvitus on Laura Fernandezin ja Rick Jacobsonin käsialaa. Mutta nirppanokka kun olen, meinasin jättää aluksi tämän laitoksen ostamatta siksi, että kannen kuvassa oleva Anna ei näytä mielestäni Annalta: hän on aivan liian pyöreä kasvoiltaan ja ruumiinrakenteeltaan Annaksi. Kirjassa Anna nimittäin kuvataan hyvin laihaksi ja kapeakasvoiseksi. No kuitenkin, liian pyöreä tai ei, päädyin silti tilaamaan kirjan. Kuvitus näytti silti mielestäni hyvältä, vaikkei se vastannut kuvaani Annan ulkomuodosta.
Mutta ei siinä vielä kaikki. Adlibriksen valikoimia selatessani minua alkoi hieman lapsettaa. Sieltä löytyi nimittäin Anne of Green Gables Coloring Book. Sen nähtyäni hihkaisin innoissani, pakko, aivan pakko saada! Etenkin, kun hinta oli vain muutamia euroja. Kotona vasta huomasin, että kirja ei ole pelkästään värityskirja, vaan itse asiassa sisältää lyhennetyn, lasten version Anne of Green Gables -tarinasta. Onkin mielenkiintoista jossain vaiheessa lukea tarina, ja vertailla, mitä alkuperäisestä romaanista on jäljellä.  Tarinan lisäksi tästä löytyy paljon kuvia, jotka lukija saa itse värittää! Tuskin maltan odottaa, että pääsen värityspuuhiin! :)


Uudet Anne of Green Gables -hankintani.
Kuvitettu laitos koko Anne of Green Gables -teoksesta vastasi hyvin toiveitani, ja olen hankintaani hyvin tyytyväinen. Tätä teosta kelpaa lukea! Itse asiassa muissa teoksen kuvissa Anna ei näytä mielestäni niin epäannamaiselta kuin kannen kuvassa. Kuvitus on jotenkin hyvin elinvoimaisen ja aidon väristä, ja kuvissa on oikeaa Anna-tunnelmaa. Tässä pieniä näytteitä:
Niin sitä pitää! Rihvelitaululla Gilbertiä päähän!

Tätä alla olevaa kuvaa tosin vähän kauhistelin. Pitikö kuvittajan sitten ikuistaa myös Matthewin kuolema? Joku herkkähermo voisi saada noista kalpeista kasvoista traumat. Jollain hyvin sairaalla ja kierolla tavalla tämä kuva on mielestäni visuaalisesti kuitenkin hyvin, hyvin kaunis.


Nyt siis minulla löytyy sama tarina hyllystäni neljänä erilaisena versiona. Löytyykö teidän kirjahyllyistänne samaa kirjaa usealla eri kielellä tai useana eri painoksena?

maanantai 17. kesäkuuta 2013

Miksi rakastaa Vihervaaran Annaa?

L.M. Montgomery
Annan nuoruusvuodet
(Anne of Green Gables, 1908)
Hilja Vesalan uudistettu ja tarkistettu suomennos 1961
Wsoy
282 s.


Olen alkuvuodesta blogannut L. M. Montgomeryn Anne of Green Gables -teoksesta. Nyt olen lukenut saman teoksen eli Annan nuoruusvuodet suomeksi ja koska olen siis melko hiljattain blogannut kirjasta perinteisen bloggauksen, ajattelin nyt kokoeilla vähän epäperinteisempää.
 
Montgomeryn Anna-sarja on minun lempisarjani ja tämä sarjan ensimmäinen osa Annan nuoruusvuodet minun kaikkien aikojen lempikirjani. Monissa jatko-osissa on hieman väkisin kirjoitetun jatko-osan makua, mitä ne itse asiassa ovatkin. Silti niitäkin lukee erittäin mielellään, kun  on ensin rakastunut korviaan myöten Annaan ja haluaa tietää kaiken hänen myöhemmistä vaiheistaan.
 
Sulevi Riukulehto on kommentoinut sarjan jatko-osia näin artikkelissaan "Haaveilijoita ja intiaaneja" (Politiikkaa lastenkirjoissa):
 
Kaikki sarjan osat ovat kaavamaisia. Kustantaja halusi uusia seikkailuja mahdollisimman nopeasti. Haluttomanakin Montgomery teki vaaditut työt - ja oli tyytymätön lopputulokseen. Kustantaja ei valittanut: yleisö rakasti jokaista uutta Anna-kirjaa. Tarinahan oli jäänyt hieman auki - ainakaan se ei ollut saanut suuren lukijakunnan toivomaa ratkaisua. Ryhdikäs kieltäytyminen olisi varmasti ollut tarinan kannalta  - ja ehkä myös kirjailijan uran kannalta - parempi ratkaisu.
 
Sanomattakin lienee selvää, etten ole lainkaan samaa mieltä Riukulehdon viimeisen virkkeen kanssa. (Arvatkaas, miten vihaiseksi tulinkaan, kun ensi kertaa luin tämän artikkelin!) Silti myönnän, että monet jatko-osat ovat kaavamaisia, mutta olen kuitenkin Montgomerylle ikuisesti kiitollinen, että hän kirjoitti ne.
 
 
Sen sijaan Annan nuoruusvuodet on oikea kirjallinen helmi ja mielestäni ansainnut asemansa yhtenä kaikkien aikojen suurimpana tyttökirjaklassikkona. Siispä aion esitellä:

10 syytä, miksi rakastan Annaa ja Annan nuoruusvuosia
 
1. Annan nuoruusvuodet on hauska kirja! Siinä on paljon komiikkaa ja hauskoja tilanteita. Suurin syy tähän on se, että Anna on niin ihana hölösuu ja hänellä on suuri lahja joutua hankaliin tilanteisiin.
 
2. Kuitenkin: Annan nuoruusvuosissa näkyy myös elämän vakava puoli ja erittäin hienosti kuvattuna. Eräs tärkeä henkilö kuolee ja jättää syvän varjon Annan elämään. Kaikesta kuitenkin selvitään ja elämä jatkuu.
 
3. Annan nuoruusvuodet on kaunis kirja! Sekä kieleltään että sisällöltään.
 
4. Anna on inhimillisyydessään oivallinen tyttökirjasankari: hänessä on tarpeeksi ihannetta, jotta häntä voi pitää sankarina, mutta hän on persoonallinen ja kaukana täydellisyydestä. Annan viehätys rakentuukin mielestäni hänen inhimillisen epätäydellisyyden varaan.
 
5. Annan nuoruusvuodet tarjoaa unohtumattoman miljöökuvauksen Prinssi Edwardin saaren Avonelasta, luonnonläheisestä ja kauniista maaseutuympäristöstä. Luonto ja  luontokuvaus on keskeisellä sijalla teoksessa ja Montogomery osaa tehdä oikeutta luonnon kauneudelle.

6. Annan nuoruusvuodet tarjoaa mitä kauneimman ja herttaisimman kuvan tyttöjen välisestä ystävyydestä. Sukulaissielut Anna ja Diana ovat vailla vertaa!

Vannotko olevasi minun ystäväni aina ja ikuisesti? kysyi Anna innokkaasti.
Diana näytti kauhistuneelta.
- Vannominen on hirveän rumaa, hän sanoi moittivasti.
- Äh, ei - ei sellainen vannominen, jota minä tarkoitan. Vannomista voi olla kahta lajia, tiedäthän.
- Olen kuullut vain yhdestä lajista, vastasi Diana yhä epäluuloisena.
- Niin, näetkös, on toinenkin laji. Ja se ei ole ensinkään syntistä. Siinä annetaan vain juhlallinen lupaus. Se ei ole vaarallista.
- No sitten, sanoi Diana melkoisen keventyneenä. - Kuinka se tapahtuu?
- Ojennamme toisillemme kätemme, kas näin, sanoi Anna vakavasti. - Sen pitäisi oikeastaan tapahtua juoksevan veden yli. Kuvitellaan, että tämä hiekkakäytävä on juokseva vesi. Nyt minä sanelen valan. Minä lupaan ja vannon juhlallisesti olevani uskollinen parhaalle ystävälleni Diana Barrylle niin kauan kuin aurinko ja kuu kiertävät rataansa. Sano nyt sinä samoin ja pane minun nimeni omasi tilalle.
Diana toisti valan hihittäen aluksi ja lopuksi. Sitten hän sanoi:
- Sinä olet metka tyttö, Anna. Olin kyllä kuullut ennenkin, että sinä olet merkillinen. Mutta luulen, että tulen pitämään sinusta oikein paljon.

7. Annan nuoruusvuodet on optimistinen kirja. Sitä lukiessa tulee aina hyvälle mielelle ja tulee muistutetuksi siitä, kuinka paljon elämässä on kauniita ja ihania asioita, joista voi olla kiitollinen. Kiitos Annan hienon elämänasenteen, josta voi ottaa opiksi!
 
8. Annan nuoruusvuosissa on romantiikkaa.

9. Anna on minulle henkilökohtainen hahmo. Hänessä on paljon minua, joten pystyn samaistumaan häneen.

10. Anna on ihana!


 
 Mikä teitä lukijoitani viehättää Annassa ja Annan nuoruusvuosissa?