sanottakoon, että You Tubesta löytyy hurja määrä englanninkielisiä klassikoita
äänikirjoina – tosiasia johon olen herännyt vasta aivan hiljattain. Voin
suositella! Lisäksi Anna-kirjat
löytää versioina, joissa kulkee koko ajan teksti mukana ruudulla,
mikä on suureksi avuksi ymmärtämisen kannalta.
Olen
lukenut Anna-kirjat ensi kertaa vasta
lukioiässä, ja kesästä alkaen olen lähtenyt uusintakierrokselle Annojen suhteen. Tykästyin sarjaan jo
ensi lukemalla, mutta erityisesti nyt uusintakierroksella minulle on syntynyt
hyvin läheinen ja lämmin suhde Anna-hahmoon. Olemmehan me kaimojakin! Annan
elämänmyönteinen, loputtoman optimistinen asenne, kyky nähdä kauneutta
kaikkialla sekä hänen lentävä mielikuvituksensa ovat vailla vertaa ja saavat
lukijan väkisinkin hyvälle tuulelle. Annan elämänfilosofiasta voi myös oppia
paljon itsekin. Jos olisin lääkäri, määräisin ehdottomasti kaikille
masentuneille Anna-kirjoja reseptillä!
Anne of the Island on Anna-sarjan kolmas osa, suomenkeliseltä nimeltään Annan unelmavuodet kertoo Vihervaaran
Annan opiskeluvuosista Redmond Collegessa. Se käsittää Annan elämästä ikävuodet
18–22. Kuten kirjan suomennos osoittaa, ovat nämä vuodet hyvin kaunis ja
onnellinen luku Annan elämässä. Anna nauttii opiskelusta sekä opiskelutovereiden
hyvästä seurasta.
Vanhoista
tutuista Annan seurassa Redmondissa opiskelee Gilbert Blythe, Priscilla Grant,
Stella Manyard ja Sharlie Sloane. Lisäksi Anna löytää uuden ystävän, turhamaisen
ja hupakkomaisen, mutta silti hyväsydämisen Philippa Gordonin, joka kantaa
koulun kaunottaren mainetta. Annasta, Priscillasta ja Philipasta muodostuu
ensimmäisen vuoden alkumetreillä kiinteä kolmikko. Toisen vuoden alkaessa
heidän seuraansa lyöttäytyy myös Stella ja tämä tyttönelikko muuttaa yhdessä
Patty´s Place-nimiseen taloon. Taloon, joka on vanhanaikaisessa
romanttisuudessaan Annan unelmien täyttymys.
Anne of the Island-kirjassa on hyvin keskeisellä
sijalla niin Annan kuin hänen ystäviensä orastava rakkauselämä. Anna saa
osakseen ainakin viisi, vai oliko peräti kuusi kosintaa (en valitettavasti
muista tarkkaa lukua). Annan vanhan ja uskollisen ihailijan Gilbertin kosinta ja
sen seuraamat rukkaset aiheuttavat suurta päänvaivaa Annalle ja nakertavat
Annan ja Gilbertin ystävyyttä. Vaikka Anna pitää Gilbertistä suuresti ystävänä,
ei Gilbert vastaa Annan jo varhain muodostamaa ja päähän pinttynyttä romanttista
haavekuvaa Herra Oikeasta, jonka on oltava melankolinen runoilijasielu. Juuri sellainen melankolinen runoilijasielu
astuu kuitenkin esiin myöhemmin Roy Gardnerin hahmossa ja tästä alkaa
pitkällinen seurustelusuhde. Mutta kas – kosinnan koittaessa, ennen niin
rakastunut Anna tajuaa, ettei välitäkään Roysta tarpeeksi mennäkseen naimisiin
hänen kanssaan. Haavekuva on siis pettänyt hänet. Lopulta, Gilbertin ollessa
sairasvuoteella kuolemankielissä, Anna kuitenkin tajuaa rakastavansa Gilbertiä
ja haluavansa mennä naimisiin hänen kanssaan. Pian tämän jälkeen Gilbertin
parannuttua pari kihlautuu.
Samanlaista
nuoruuden ideaalien särkymistä rakkaudessa on havaittavissa myös Philipan sekä
Diana Barryn lemmenasioissa. Rikas, kaunis ja turhamainen Philippa nai lopulta
köyhän ja ruman pappismiehen, vaikka on aiemmin vannonut rikkaiden sulhasten
nimeen. Diana puolestaan nai vihdoin ”tylsän” ja ”tavallisen” Fredin, vaikka
hän on aiemmin jakanut Annan haaveen melankolisesta runoilijasielusta. Jos
kirjasta pitäisi löytää jokin teema, olisi se mielestäni juuri se, että todellinen
Herra Oikea on harvoin haavekuvien Herra Oikea. Tai yleisemmin: se mitä ihminen
haaveilee, ei ole välttämättä se, mitä hän tarvitsee.
