maanantai 8. lokakuuta 2012

L.M. Montgomery: Anne of the Island





Kuuntelin kirjan englanniksi äänikirjana You Tubesta sairaslomapäiväni iloksi. Sivuhuomautuksena
sanottakoon, että You Tubesta löytyy hurja määrä englanninkielisiä klassikoita äänikirjoina – tosiasia johon olen herännyt vasta aivan hiljattain. Voin suositella! Lisäksi Anna-kirjat löytää versioina, joissa kulkee koko ajan teksti mukana ruudulla, mikä on suureksi avuksi ymmärtämisen kannalta.

Olen lukenut Anna-kirjat ensi kertaa vasta lukioiässä, ja kesästä alkaen olen lähtenyt uusintakierrokselle Annojen suhteen. Tykästyin sarjaan jo ensi lukemalla, mutta erityisesti nyt uusintakierroksella minulle on syntynyt hyvin läheinen ja lämmin suhde Anna-hahmoon. Olemmehan me kaimojakin! Annan elämänmyönteinen, loputtoman optimistinen asenne, kyky nähdä kauneutta kaikkialla sekä hänen lentävä mielikuvituksensa ovat vailla vertaa ja saavat lukijan väkisinkin hyvälle tuulelle. Annan elämänfilosofiasta voi myös oppia paljon itsekin. Jos olisin lääkäri, määräisin ehdottomasti kaikille masentuneille Anna-kirjoja reseptillä!

Anne of the Island on Anna-sarjan kolmas osa, suomenkeliseltä nimeltään Annan unelmavuodet kertoo Vihervaaran Annan opiskeluvuosista Redmond Collegessa. Se käsittää Annan elämästä ikävuodet 18–22. Kuten kirjan suomennos osoittaa, ovat nämä vuodet hyvin kaunis ja onnellinen luku Annan elämässä. Anna nauttii opiskelusta sekä opiskelutovereiden hyvästä seurasta.

Vanhoista tutuista Annan seurassa Redmondissa opiskelee Gilbert Blythe, Priscilla Grant, Stella Manyard ja Sharlie Sloane. Lisäksi Anna löytää uuden ystävän, turhamaisen ja hupakkomaisen, mutta silti hyväsydämisen Philippa Gordonin, joka kantaa koulun kaunottaren mainetta. Annasta, Priscillasta ja Philipasta muodostuu ensimmäisen vuoden alkumetreillä kiinteä kolmikko. Toisen vuoden alkaessa heidän seuraansa lyöttäytyy myös Stella ja tämä tyttönelikko muuttaa yhdessä Patty´s Place-nimiseen taloon. Taloon, joka on vanhanaikaisessa romanttisuudessaan Annan unelmien täyttymys.

Anne of the Island-kirjassa on hyvin keskeisellä sijalla niin Annan kuin hänen ystäviensä orastava rakkauselämä. Anna saa osakseen ainakin viisi, vai oliko peräti kuusi kosintaa (en valitettavasti muista tarkkaa lukua). Annan vanhan ja uskollisen ihailijan Gilbertin kosinta ja sen seuraamat rukkaset aiheuttavat suurta päänvaivaa Annalle ja nakertavat Annan ja Gilbertin ystävyyttä. Vaikka Anna pitää Gilbertistä suuresti ystävänä, ei Gilbert vastaa Annan jo varhain muodostamaa ja päähän pinttynyttä romanttista haavekuvaa Herra Oikeasta, jonka on oltava melankolinen runoilijasielu.  Juuri sellainen melankolinen runoilijasielu astuu kuitenkin esiin myöhemmin Roy Gardnerin hahmossa ja tästä alkaa pitkällinen seurustelusuhde. Mutta kas – kosinnan koittaessa, ennen niin rakastunut Anna tajuaa, ettei välitäkään Roysta tarpeeksi mennäkseen naimisiin hänen kanssaan. Haavekuva on siis pettänyt hänet. Lopulta, Gilbertin ollessa sairasvuoteella kuolemankielissä, Anna kuitenkin tajuaa rakastavansa Gilbertiä ja haluavansa mennä naimisiin hänen kanssaan. Pian tämän jälkeen Gilbertin parannuttua pari kihlautuu.

Samanlaista nuoruuden ideaalien särkymistä rakkaudessa on havaittavissa myös Philipan sekä Diana Barryn lemmenasioissa. Rikas, kaunis ja turhamainen Philippa nai lopulta köyhän ja ruman pappismiehen, vaikka on aiemmin vannonut rikkaiden sulhasten nimeen. Diana puolestaan nai vihdoin ”tylsän” ja ”tavallisen” Fredin, vaikka hän on aiemmin jakanut Annan haaveen melankolisesta runoilijasielusta. Jos kirjasta pitäisi löytää jokin teema, olisi se mielestäni juuri se, että todellinen Herra Oikea on harvoin haavekuvien Herra Oikea. Tai yleisemmin: se mitä ihminen haaveilee, ei ole välttämättä se, mitä hän tarvitsee.