keskiviikko 30. maaliskuuta 2016

Kiherryttävä komedia kaukaa historian pölyistä: Molièren Saituri


Molièren Saituri on kiherryttävä komedia, joka tuntuu tuoreelta ja ajankohtaiselta vielä vuonna 2000-luvulla, vaikka se onkin kirjoitettu vuosisatoja sitten, jo vuonna 1668. Harvoja kirjallisia teoksia lukiessani olen saanut nauraa niin kuin Saiturin parissa. Tosin opiskelijani, jotka myös joutuivat lukemaan näytelmän lukion ÄI3-kurssia (Kirjallisuuden keinoja ja tulkintaa) -kurssia varten, eivät olleet aivan täysin samaa mieltä.

Molièren on tunnettu ihmisten heikkouksien kuvaajana sekä tyypitellystä ihmiskuvauksesta. Nämä molemmat piirteet pätevät myös Saituriin. Saiturin päähenkilö, mutta samalla myös antagonisti, on vanha itara mies nimeltään Harpagon, jonka elämän rakkaimpana tehtävänä on vaalia ja haalia rikkauksiaan. Yllättävää kyllä, vanha kanttura mies rakastuu nuoreen Mariane-nimiseen neitoon, jonka suvusta ja omaisuudesta ei ole paljoa tietoa. Mutta kuten arvata saattaa, Mariane ei erityisemmin välitä vanhasta kitupiikistä, vaan on sen sijaan rakastunut Harpagonin poikaan Cléanteen, joka puolestaan myös on rakastunut Marianeen. Tämän kolmiodraaman – tai oikeastaan kolmiokomedian – rinnalla seurataan toistakin rakkaustarinaa. Nimittäin Harpagonin tytär Élise on rakastunut Valère-nimiseen nuorukaiseen, jonka kanssa haluaisi mennä naimisiin. Suhde on kuitenkin toistaiseksi pidettävä salassa, sillä isä tuskin hyväksyisi tyhjätaskuista, mutta herttaista miestä. Asioita hieman mutkistaa se, että isä yrittää pakkonaittaa tyttärensä eräälle toiselle miehelle, jonka lompakon paksuus miellyttää häntä enemmän.

Näytelmän huumori perustuu hupaisiin sattumiin, vääriymmärryksiin, hahmojen nokkeluuteen ja ennen kaikkea päähenkilön naurettavaan rahanrakkauteen ja sen liioitteluun. Huvittavuuden alta löytyy kuitenkin vakavampiakin teemoja, jotka voivat puhutella lukijaa. Näytelmä saa miettimään, mikä elämässä on tärkeää ja mihin asioihin oma onni kannattaa perustaa. Kun rakastavaiset
saavat lopussa toisensa, jää Harpagon onnessaan kilisyttelemään kolikoitaan. Näytelmä perustuu ikivanhaan rahan ja rakkauden vastakkaiasetteluun, vaikkakin hieman toisessa muodossa kuin esimerkiksi Ylpeys ja ennakkoluulo tai moni muu romanttinen klassikko.

Molière
Saituri
Suom. Lauri Hirvensalo
WSOY
123 s.


tiistai 8. maaliskuuta 2016

Naistenpäivän kunniaksi: elämäni tärkeimmät naiskirjailijat

Tänään 8.3 vietetään kansainvälistä naistenpäivää. Ennen kuin päivä taittuu yöhönsä, haluan muistaa naistenpäivää ja naisia kirjablogistille sopivalla tavalla listaamalla muutamia elämäni tärkeimpiä naiskirjailijoita.

Jos mietin minulle tärkeitä kirjallisia naisia, nousee heti mielen kolme ylitse muiden. Nämä kaikki kolme kirjalijatarta kuuluvat kauas historian hämärään, mikä sopiikin naistenpäivään liittyvään tasa-arvon teemaan: nämä kaikki kolme naista ovat joutuneet kovalla työllä ja uurastuksella raivaamaan tiensä kirjalijoina maailmassa, jossa kaikki naisen kirjoittama on lähtökohtaisesti huonompaa kuin miesten kirjoittama. Siksipä yksi heistä jopa turvautui miespuolisen pseudonyymin käyttöön, jotta voisi tulla otetuksi vakavasti miesten luomassa maailmassa, ja yksi heistä on saavuttanut suurimman maineensa vasta jälkimaailmassa.

Minulle kolme tärkeintä ja läheisintä naiskirjalijaa ovat:

1) L. M. Montgomery

Kanadalaisen Lucy Maud Montgomeryn (1874-1942) Anne of Green Gables eli Annan nuoruusvuodet ja myös Anna-sarjan muut osat ovat minulle tärkeimpiä ja rakkaimpia kirjoja koko maailmassa, minkä vuoksi Montgomery ansaitsee tulla mainituksi ensimmäisenä listallani. Vuonna 1908 ilmestyneellä esikoisromaanillaan Annan nuoruusvuodet Montgomery saavutti heti suuren maailmanmaineen ja teki samalla itsensä tunnetuksi tyttökirjailijana. Montgomery kirjoitti tytöistä tytöille, mutta hänen ikimuistoiset tyttökirjansa ovat lämmittäneet myös monen miehen sydäntä. Esimerkiksi maailmankuulu kirjailija ja Montgomeryn aikalainen Mark Twain totesi aikoinaan Annan olevan "dearest and most moving and delightful child since the immortal Alice". 

Montgomeryn ikimuistoiset tyttökirjasankarit Vihervaaran Anna ja Uuden Kuun Emilia ovat tarjonneet monelle tytölle hyviä esikuvia, joita seurata ja joiden perässä raivata oma paikkansa maailmassa.
Lempikirjailijani päiväkirjat ovat tällä hetkellä lukemisen alla.

2) Charlotte Brontë

Englantilaisen Charlotte Brontën (1816-1855) tunnetuin teos Kotiopettajattaren romaani (1847) on yksi vaikuttavimpia kirjoja, joita olen koskaan lukenut. Currer Bellin salanimellä julkaistu teos herätti jo aikalaisissaan suurta ihailua ja arvostusta, mutta toisaalta myös rohkeudessaan kummastusta ja paheksuntaa. Kotiopettajattaren romaani arvostelee ankarasti naisen ahdasta asemaa huikaisevan rakkaustarinansa alla. Päähenkilö, kotiopettajatar Jane Eyre, julistautuu tasavertaiseksi ihmiseksi miehiin nähden. Se, kuinka suoraan teos kuvaa naispäähenkilönsä tunteita minä-kertojansa kautta, oli myös liikaa monille aikalaisille. Naisella ei nähty olevan oikeutta tuoda tunteitaan julki tai edes ylipäätänsä oikeutta kokea voimakasta intohimoa.

Myös moni muu Charlotten teos on minulle tuttu, ja esimerkiksi Syrjästäkatsojan tarina on myös upea klassikko.


3)  Jane Austen

Englantilainen Jane Austen (1775-1817) on kirjailija, joka tuskin kauheasti esittelyjä kaipaa. Erityisesti ikuisesta rakkaustarinastaan, Ylpeydestä ja ennakkoluulosta, tuttu romaanikirjailija on saavuttanut todellisen arvonsa vasta jälkimaailman silmissä. Aikalaisille Jane Austen ei ollut niin suuri juttu kuin mitä hän on tänä päivänä. Romaaneissaan Jane Austen ruotii rakkausavioliiton merkitystä maailmassa, jossa se ei ollut läheskään itsestäänselvyys, ja koskettelee samalla monia muitakin yhteiskunnallisesti tärkeitä aiheita. Austen sekä viihdyttää, liikuttaa että naurattaa lukijaansa. Hänen pureva satiirinsa on vertaansa vailla ja terävöittää hauskasti rakkausromaanien romantiikkaa.

Ylpeys ja ennakkoluulo on yksi ainaisia suursuosikkejani, mutta toisaalta goottilaisia kauhuromaaneja satirisoiva  Neito vanhanssa linnassa on purevassa ironiassaan ehkä Austenin kynän viihdyttävin ja nauruhermoja kutkuttavin tuotos.

 
Kunnianosoitus kaikille näille kolmelle upealle kirjalijanaiselle ja naistenpäivähurraus kaikille muillekin naisille!

P.s. Kunnianosoitus myös Minna Canthille, suomalaisen kirjallisuuden suurnaiselle, joka kirjallisella tuotannollaan otti vahvasti kantaa naisen asemaan ja sai sitä myös parannettua. Esimerkiksi Työmiehen vaimoa saamme kiittää siitä, että naiset saivat omistusoikeuden omaan omaisuuteen.



sunnuntai 6. maaliskuuta 2016

Rakkauteni Greengate (ja mitä sillä on tekemistä blogini ja kirjojen kanssa)



 Minulla on elämässäni kaksi suurta rakkautta:

1) kirjat

2) Greengate


  Blogini Facebook-sivun uutta profiilikuvaa varten ottama kuva. Kuvassa uusimmat Greengateni: teekannu, lautanen ja liina. Muki Arabian Kokoa.

Ensimmäistä rakkautta tuskin tarvitsee selittää, mutta jälkimmäisestä selvitettäköön, että Greengate on tanskalainen, erityisesti astioiden valmistamiseen keskittyvä merkki. Astioiden lisäksi Greengate myy kaikenlaisia koditekstiilejä ja jotakin muuta sisustamiseen ja kotiin liittyvää ihanaa. Greengate on tuttu romanttisesta tyylistään: hempeistä sävyistä ja herkän kauniista, usein kukka-aiheita sisältävistä kuvioista. Myös pallokuvio kuuluu Greengaten klassikoihin. Toisaalta Greengateen kuuluu myös monia harmaata ja valkoista yhdistäviä tyylikkään harmonisia, hillittyyn tyyliin sopivia mallistoja.

Greengate on uniikki, pienen piirin suosiossa oleva merkki, jota saa vain hyvin, hyvin harvoista pienistä sisustusliikkeistä. Asiat Esimerkiksi Turussa Greengatea myy vain Stellina ja White Maison, jotka ovat molemmat tulleet minulle tutuiksi. Kesällä Saloon muutettuani olin innoissani, kun  löysin täältä Greengatea myyvän Kuisman.

 Tämä ihana kerrostarjotin on suurimpia (ja kalleimpia) Greengate-aarteitani.

Oma rakkauteni Greengateen alkoi reilu puolitoista vuotta sitten kesällä 2014, kun löysin ensimmäistä kertaa Greengatea Turun Stellinasta. Se oli rakkautta ensisilmäyksellä! Siitä asti aloin hiljakseen keräämään omaa astiakokoelmaani mahdollista omaan kotiin muuttoa varten. Greengaten romanttinen ja hempeä tyyli tuntui kuin minua varten luodulta. Alkuun keskityin vain vaaleanpunaiseen ja -siniseen pallokuvioon. Myöhemmin ovat myös kukkakuosit tulleet mukaan. Viime kesänä vihdoinkin muutin omaan asuntoon, minkä myötä Greengateni ovat päässeet tositoimiin eli käyttöön ja kokoelmani on karttunut entisestään.

Siitä asti, kun otin Greengateni viime kesänä käyttöön, on myös blogini monia kirjabloggauksia koristaneet Greengaten astiat. Erityisesti Simone white -nimiset ihanat teemukini (joiden kaverina minulla on myös samaan sarjaan kuuluva kannu) ovat seikkaileet postauksissani niin useaan kertaan, että se on alkanut viime aikoina jopa itseäni kyllästyttämään. (Vaihtelu virkistäisi!) Alla muutama esimerkki Simone-mukieni seikkailuista blogissani.



Miksi sitten Greengate on mukana myös blogissani? Ensinnäkin Greengaten hempeä värimaailma sopii mielestäni hyvin yhteen blogini ulkoasun kanssa. Toiseksi, kun otan kirjoista kuvia, yritän usein saada niihin jonkin kivan visuaalisen jutun, ettei kuvassa tylsästi nököttäisi pelkkä kirja. Monesti yritän saada "sen jutun" siitä, että otan kuvan tilanteesta, jossa kirjaa olen lukenut. Ja yllätys, yllätys: Greengate on ollut mukana monessa lukuhetkessäni, sillä hörpin teetä ja/tai syön jotakin usein samalla, kun luen. Toivon, että voisin tulevaisuudessa kartuttaa Greengate-kokoelmiani ja sulostuttaa blogiani entistä enemmän - ja tietoisemmin Greengaten avulla.

Koska Greengaten astiat ovat minusta myös todella kauniita ja ihania, ovat ne usein myös lukuhetkissäni niitä pieniä ja tärkeitä elementtejä, jotka nostavat lukukokemukseni arvoa ja tekevät lukuilosta vieläkin iloisempaa ja ihanampaa. Vasta aivan hiljattain tutustuin Greengaten filosofiaan, joka Greengaten omistajilla, Jesper ja Mona B. Christiansenilla, on tuotteidensa takana. He kertovat nettisivuillaan tuotefilosofiastaan näin:

We believe the simple, everyday moments in life can be the most memorable and cherished

With less time in a complex world, we aim to help “slow down time” - enriching and giving more meaning to each of these small moments shared. Each of our products is based on this philosophy, and how we make them is by taking this philosophy to heart. As Mona says: “You can’t make something that inspires love and sharing, unless it has been made with love and sharing in the first place”.

Tätä lukiessani koin suuren ahaa-elämyksen. Juuri tätähän Greengate on tuonut elämääni! Tehnyt pienistä hetkistä merkittävämpiä, nostanut arkiset hetket juhlaksi. Saanut hidastamaan tahtia, keskittymään hetkeen ja nauttimaan siitä. Tuonut selkeyttä kaaokseen, kauneutta arkiseen.

Näillä kahdella elämäni suurimmalla rakkaudella, kirjoilla ja Greengatella, on vielä eräs toinenkin yhteys. Kaikki minun blogini vakiseuraajat tietävät, että lempikirjani on L. M. Montgomeryn Anne of Green Gables eli suomeksi Annan nuoruusvuodet. Green Gables ja Greengates - melkeinhän sama asia! Lempikirjani ja Greengaten yhtäläisyydet eivät kuitenkaan lopu äänteelliseen samankaltaisuuteen: kaimani Anne of Green Gables eli Vihervaaran Anna on tuonut elämääni sitä samaa kuin Greengate: opettanut nauttimaan pienistä ja kauniista asioista. Vaikkei Greengatea ollut vielä olemassa Vihervaaran Annan aikoihin, voin sieluni silmin nähdä kaimani siemailemassa teetä Greengaten astioista ja saavan niistä samanlaista elämän- ja kauneudeniloa kuin minäkin.

Mielestäni tarina Greengaten synnyn takana on kiehtova - ja mikä kiehtovinta: Greengatella on kirjalliset juuret! FineNordicin sivuilla kerrotaan, että Greengate sai alkunsa vuonna 1993, kun Jesper B. Cristensen sai käsiinsä kirjakokoelman eräältä pölyiseltä ullakolta Italian Comosta. Nämä kirjat sisälsivat 15 000 käsintehtyä kukka-aiheista kuviota. Kuviot olivat peräisin Pierre Boussacilta, joka käytti niitä aikoinaan omiin Diorille suunnittelemiinsa tuotteisiin vuosina 1880-1920. Nämä kirjat ja niiden sisältämät kuviot toimivat edelleen Greengaten inspiraationa. Siksipä Greengaten romantiikkaa henkivissä tuotteissa voi aistia menneen maailman henkeä ja kaikuja juuri siitä maailmasta, jonne myös Vihervaaran Anna kuuluu.

(Loppuun huomautettakoon, että tämä bloggaus on kirjoitettu puhtaasta ja pyytettömästä rakkaudesta Greengatea kohtaan. Mikään taho ei ole lahjonut minua tai maksanut minulle mitään "mainostamisesta".)

 Lautanen, piirakkavuoka ja taustalla oleva sokerikko Greengatea.
Laura Ingalls Wilderin Pieni talo preerialla -kirjat inspiroivat minut syksyllä leipomaan kurpitsapiirakkaa - Greengaten vuokaan tietenkin! 
Koko tähänastinen Greengate-astiakokoelmani 

 
Linkkejä:
Greengaten uusinta kevät/kesä 2016 -verkkokatalogia voi ihastella  täällä  
 Maailman ihanin sisustusblogi, jossa myös Greengate kukkii on Elämää Villa Honkasalossa