Naistenpäivän kunniaksi: elämäni tärkeimmät naiskirjailijat

Tänään 8.3 vietetään kansainvälistä naistenpäivää. Ennen kuin päivä taittuu yöhönsä, haluan muistaa naistenpäivää ja naisia kirjablogistille sopivalla tavalla listaamalla muutamia elämäni tärkeimpiä naiskirjailijoita.

Jos mietin minulle tärkeitä kirjallisia naisia, nousee heti mielen kolme ylitse muiden. Nämä kaikki kolme kirjalijatarta kuuluvat kauas historian hämärään, mikä sopiikin naistenpäivään liittyvään tasa-arvon teemaan: nämä kaikki kolme naista ovat joutuneet kovalla työllä ja uurastuksella raivaamaan tiensä kirjalijoina maailmassa, jossa kaikki naisen kirjoittama on lähtökohtaisesti huonompaa kuin miesten kirjoittama. Siksipä yksi heistä jopa turvautui miespuolisen pseudonyymin käyttöön, jotta voisi tulla otetuksi vakavasti miesten luomassa maailmassa, ja yksi heistä on saavuttanut suurimman maineensa vasta jälkimaailmassa.

Minulle kolme tärkeintä ja läheisintä naiskirjalijaa ovat:

1) L. M. Montgomery

Kanadalaisen Lucy Maud Montgomeryn (1874-1942) Anne of Green Gables eli Annan nuoruusvuodet ja myös Anna-sarjan muut osat ovat minulle tärkeimpiä ja rakkaimpia kirjoja koko maailmassa, minkä vuoksi Montgomery ansaitsee tulla mainituksi ensimmäisenä listallani. Vuonna 1908 ilmestyneellä esikoisromaanillaan Annan nuoruusvuodet Montgomery saavutti heti suuren maailmanmaineen ja teki samalla itsensä tunnetuksi tyttökirjailijana. Montgomery kirjoitti tytöistä tytöille, mutta hänen ikimuistoiset tyttökirjansa ovat lämmittäneet myös monen miehen sydäntä. Esimerkiksi maailmankuulu kirjailija ja Montgomeryn aikalainen Mark Twain totesi aikoinaan Annan olevan "dearest and most moving and delightful child since the immortal Alice". 

Montgomeryn ikimuistoiset tyttökirjasankarit Vihervaaran Anna ja Uuden Kuun Emilia ovat tarjonneet monelle tytölle hyviä esikuvia, joita seurata ja joiden perässä raivata oma paikkansa maailmassa.

Lempikirjailijani päiväkirjat ovat tällä hetkellä lukemisen alla.

2) Charlotte Brontë

Englantilaisen Charlotte Brontën (1816-1855) tunnetuin teos Kotiopettajattaren romaani (1847) on yksi vaikuttavimpia kirjoja, joita olen koskaan lukenut. Currer Bellin salanimellä julkaistu teos herätti jo aikalaisissaan suurta ihailua ja arvostusta, mutta toisaalta myös rohkeudessaan kummastusta ja paheksuntaa. Kotiopettajattaren romaani arvostelee ankarasti naisen ahdasta asemaa huikaisevan rakkaustarinansa alla. Päähenkilö, kotiopettajatar Jane Eyre, julistautuu tasavertaiseksi ihmiseksi miehiin nähden. Se, kuinka suoraan teos kuvaa naispäähenkilönsä tunteita minä-kertojansa kautta, oli myös liikaa monille aikalaisille. Naisella ei nähty olevan oikeutta tuoda tunteitaan julki tai edes ylipäätänsä oikeutta kokea voimakasta intohimoa.

Myös moni muu Charlotten teos on minulle tuttu, ja esimerkiksi Syrjästäkatsojan tarina on myös upea klassikko.

3)  Jane Austen

Englantilainen Jane Austen (1775-1817) on kirjailija, joka tuskin kauheasti esittelyjä kaipaa. Erityisesti ikuisesta rakkaustarinastaan, Ylpeydestä ja ennakkoluulosta, tuttu romaanikirjailija on saavuttanut todellisen arvonsa vasta jälkimaailman silmissä. Aikalaisille Jane Austen ei ollut niin suuri juttu kuin mitä hän on tänä päivänä. Romaaneissaan Jane Austen ruotii rakkausavioliiton merkitystä maailmassa, jossa se ei ollut läheskään itsestäänselvyys, ja koskettelee samalla monia muitakin yhteiskunnallisesti tärkeitä aiheita. Austen sekä viihdyttää, liikuttaa että naurattaa lukijaansa. Hänen pureva satiirinsa on vertaansa vailla ja terävöittää hauskasti rakkausromaanien romantiikkaa.

Ylpeys ja ennakkoluulo on yksi ainaisia suursuosikkejani, mutta toisaalta goottilaisia kauhuromaaneja satirisoiva  Neito vanhanssa linnassa on purevassa ironiassaan ehkä Austenin kynän viihdyttävin ja nauruhermoja kutkuttavin tuotos.

 

Kunnianosoitus kaikille näille kolmelle upealle kirjalijanaiselle ja naistenpäivähurraus kaikille muillekin naisille!

P.s. Kunnianosoitus myös Minna Canthille, suomalaisen kirjallisuuden suurnaiselle, joka kirjallisella tuotannollaan otti vahvasti kantaa naisen asemaan ja sai sitä myös parannettua. Esimerkiksi Työmiehen vaimoa saamme kiittää siitä, että naiset saivat omistusoikeuden omaan omaisuuteen.