perjantai 23. syyskuuta 2016

Videobloggaus: huvilaterveiset Hangosta!


Minulla on kirja, pipari ja huvila! <3 Mitä muuta sitä ihminen tarvitsee?

Täällä sitä jälleen ollaan - ihanassa, ihanassa Hangossa! Kesällä ekalla Hangon lomallani tein ihka ensimmäisen videobloggaukseni lomatunnelmistani.  Nyt jälleen lähetän lomaterveiset ihanasta huvilastani, Villa Maijasta - sekä perinteisin että elävin kuvin!

Tämä 1800-luvun lopussa rakennettu huvila tuoksuu ihanasti menneisyydeltä, unelmilta ja kaikelta kauniilta. Tämä on kuin luotu tunnelmallisten, menneisyyteen sijoittuvien kirjojen lukemiseen ja sitä aionkin ennen kaikkea täällä tehdä. Katso lisää lomatunnelmiani videolta!


 Villasukkieni, päiväpeittoni ja pipareideni värit sointuvat kauniisti yhteen! (Yritin näyttää sukkia videolla päiväpeiton kanssa samaan aikaan, mutta en onnistunut!)

keskiviikko 21. syyskuuta 2016

Iik & apua! Merihenkisiä (tai muita ihania) lukuvinkkejä kaivataan KIIREELLISESTI!


Kunpa
elämä ois
ikuinen huvilaloma
Hangossa
meren ja tuulen kaupungissa.

Kunpa
elämä ois
suurromaanin loppumaton lukukokemus
pitsihuvilani parvekkeella.

Kunpa
elämä ois
koko illan loikoilu
rantakalliolla auringon laskussa.

Mutta elämä on
paljon muutakin.


Unettomia öitä,
aikaisia aamuherätyksiä,
punakynällä huitomista,
liidulla raapimista
sekä kaikenlaista arkista aherrusta.

Tällaisen runon rustasin kesällä päiväkirjaani kotiuduttuani ihanalta Hangon huvilalomaltani, joka sujui pitkälti kirjoja lukien kauniin romanttisessa miljöössä. Kotiin tultuani huomasin, että pala sieluani oli jäänyt Hankoon, ihanan pitsihuvilani Villa Maijan parvekkeelle lukemaan. Olin kuitenkin onneksi varautunut siihen ja varannut jo Hangossa ollessani yhden hotelliyön syyskuulle samasta huvilasta. Nyt tuo yö on jo aivan oven takana, jo tulevana viikonloppuna! Liidulla on tullut jo raavittua ja punakynällä huidottua sen verran tänä syksynä, että jo on aikakin irtioton!

Tänä vuonna nimittäin minulla on ennenkuulumaton määrä ylityötunteja, ja olen kehitellyt sen varalle erinäisiä selviytymisstrategioita, jotta en pala loppuun. Yksi niistä on se, että silloin tällöin tarvitsen pienen hotelliloman, jonne suuntaan aivan yksin, vain kasa kirjoja seuranani. (Miten muutenkaan äidinkielen ja kirjallisuuden lehtori rentoutuisi?)

Vaikka olen odottanut yötä kuin kuuta nousevaa koko alkusyksyn (ja kesänkin!), on eräs olennainen osa matkavalmisteluja jäänyt kuitenkin viime tippaan. Nimittäin lukusuunnitelmat! Ennen kesäistä Hangon matkaani olin vaikka miten monta viikkoa aiemmin lainannut kirjoja, joiden ajattelin soveltuvan matkaani. Nyt on enää muutama päivä aikaa ja kirjat ovat yhä kirjastossa! Siksipä nyt on hyvät neuvot tarpeen, sillä pääni lyö tyhjää, kun yritän ajatella, mitä haluan lukea Hangossa.


Eli auta avutonta! Ehdota kommentissa kirjaa, joka täyttää jotkin seuraavista kriteereistä:

1) Ennen kaikkea haluaisin lukea jotakin merihenkistä, merelliseen miljööseen sijoittuvaa kirjaa
2) plussaa on ihanuus ja viehättävyys
3) tunnelmallisuus ja hidastempoisuus
4) Sijoittuu menneisyyteen, mieluiten esim. 1800-luvun loppuun tai 1900-luvun alkuun
5) jollakin muulla tavalla annamainen
6) ei kovin viihteellinen tai pinnallinen
7) lyhyt ja/tai helppolukuinen

Kaikkien kriteereiden ei tarvitse täyttyä. Ykköskohta on kuitenkin siinä mielessä tärkein, että haluaisin mukaani ainakin jonkin merikirjan, mutta mahdollisesti voin ottaa sen lisäksi myös jonkin muun. Muumipappa ja meri olisi sinänsä kyllä aivan täydellinen, mutta haluaisin kirjan, jota en ole ennen lukenut.

Ehdotuksia otetaan vastaan ainakin to klo 22.9. klo 14 asti, viime tipan vinkkejä voi mahdollisesti myös laittaa pe 23.9. klo 10 asti, sillä hätätapauksessa voin käväistä kirjastossa vielä samalla, kun lähden reissuun.

Vinkeistä valitsen ainakin yhden tai muutaman matkaseuraksi Hankoon - jos vain saan kirjan tähän hätään käsiini kirjastosta.

tiistai 20. syyskuuta 2016

Kesä ja kirjat - koonti lukukesästä!



Kesäloma tuli, oli ja meni ja syksy on jo saapunut. Opetustyö on taas jälleen imaissut minut syövereihinsä, mutta täältä opettajan elämän syvistä syövereistä on kuitenkin kiva katsahtaa taakseen ja miettiä mennyttä kesää. (Tai kivempi olisi ollut, jos sen olisi ehtinyt tehdä jo ajat sitten!) Kesä ja kirjat kuuluvat ehdottomasti ja erottamattomasti yhteen, ja aina kesäloman alkaessa niin minun kuin varmasti monen muunkin kirjabloggaajan ja lukuharrastajan pää on poksahtaa kaikista ihanista lukusuunnitelmista. Varsinkin minä olin rakennellut suuria tuulentupia mielessäni kesäloman lumoavista kirjahetkistä. Mennyt loma oli nimittäin ensimmäinen opettajan kesälomani ja olin päättänyt ottaa siitä ilon irti ja kerätä lukuenergiaa varastoon tulevaa ja ylitöidentäyteistä lukuvuotta varten.



Kesäloman alussa julkaisin bloggauksen kesäloman lukusuunnitelmista. Tältä näytti silloinen ihana ja huojuva inspiraatiopinoni:



Kuten aina käy suunnitelmien kohdalla, eivät tämänkään kesän lukusuunnitelmat täysin toteutuneet. Mutta itse asiassa suurimmaksi osaksi kuitenkin toteutuivat. Pinosta jäi lukematta muutamia kirjoja kokonaan, mutta pinon ohi tuli myös luettua vähän.
Tässä lista kesälomalla luetuista kirjoista:


Lisäksi aloitin kesälomalla:

Edith Wharton: Viattomuuden aika
J. R. R. Tolkien: Tom Bombadilin seikkailut
Katariina Eskola ja Satu Koskimies: 50-luvun tytöt

Lukukesäni oli monipuolinen. Vanhaa ja uutta, aikuistenkirjaa ja vähän lastenkin. Klassikkoa ja kevyttä. Lähinnä proosaa, mutta myös hieman runoutta. Olisi ollut ihanaa ehtiä lukemaan enemmänkin, mutta toisaalta täydellinen kesäloma vaatii myös vähän muutakin kuin kirjoja!

Klassikkohaastetta varten lukemaani Waltarin Sinuhea voidaan pitää suurimpana kesäloman kirjallisena saavutuksenani. Tiiliskivessä riitti kahlattavaa lähes koko heinäkuuksi. Lukukokemus oli kesän upein, vaikka valtaisassa teoksessa oli myös omat tylsät ja jumittavat hetkensä. Haastoin itseni lomalla myös avartamaan omaa lukumakuani arpomalla opiskelijoiden ehdotuksista itselleni kesäkirjan. Arpa osui Katherine Pancolin Krokotiilin keltaisiin silmiin, joka oli sekin aika tiiliskivi.

Mitä kesäloman saavutuksiin tulee, täytynee tässä kohtaa mainita hieman aiheen vierestä, että yksi iso kesälomaprojektini oli käytetyn kirjahyllyn hankkiminen, sen maalaaminen ja hiominen. Saanen ylpeydellä esitellä lopputuloksen! Nyt minulla on enemmän tilaa kirjoilleni, sillä ennen kaikki kaunokirjani olivat eräässä matalammassa hyllyssä, joka pursui täysin yli. Nyt on kirjoilla tilavampi koti ja tilaa on jonkin verran myös tuleville kirja-asukkaille! Parasta hyllyssä on kuitenkin, että se on ihanan villin sininen ja koukeroisen romanttisen muotoinen.

Kesälomalla panostin lukutunnelmiin. Etsin täydellisiä lukuhetkiä rantakallioilta, laiturilta, kahviloista ja puistoista. Tein jopa pieniä retkiä toisiin kaupunkeihin osittain ihan etsiäkseni uusi lukumiljöitä. (Tämä oli ensimmäinen ajokortillinen kesäni, mikä motivoi lukumatkailuun.) Tietysti luin myös ja itse asiassa varmaan eniten kotoisasti omalla sohvallani, sängylläni tai parvekkeellani.  Lukemisessa on kyse minulle muustakin kuin itse kirjasta ja tarinasta. Siinä on kyse rauhoittumisesta oman itsensä äärelle sekä hiljaisuudesta ja hetkestä nauttimisesta. Siksi minulle on hieman vanhemmiten muodostunut äärettömän tärkeäksi se, missä ja miten lukee.

Kävin myös Naantalissa lukemassa ja ihastelemassa kesäkaupunkia!

Toteutin kesällä myös pitkäaikaisen haaveeni yksinäisestä ja lukupainotteisesta hotellilomasta ja matkustin kirjoineni Hankoon hotellilomalle vanhaan 1800-luvulla rakennettuun villaan kahdeksi yöksi. Hangon kirjallinen huvilalomani oli kuin unelma. Kuvia matkastani löytyy täältä ja huvilatunnelmistani olen kertonut myös ensimmäisellä videobloggauksellani täällä. En malta odottaa, että itse asiassa vain kolmen yön päästä pääsen samaan ihanaan, ihanaan huvilaan yöksi - ja jälleen kirjojeni kera!



Vaikka lukuvuosi on pyörähtänyt käyntiin ja opetustyö vie suuren osan ajastani, yritän pitää kynsin ja hampain kiinni myös lukemisesta.  Se on torjunta-aseeni työuupumusta vastaan. Aion tänä lukuvuonna myös haastaa itseni laajentamaan kirjallista sivistystäni suorittamalla lukiomme kirjallisuusdiplomin. Diplomiprojektista kirjoittanen lisää blogissani lähitulevaisuudessa.

torstai 15. syyskuuta 2016

Khaleid Hosseinin Tuhat loistavaa on ennen kaikkea - mitäs muutakaan kuin loistava!


Vihdoin ja viimein bloggaan viimeisimmänkin kesälomakirjani, Khaleid Hosseinin Tuhat loistavaa aurinkoa. Lukukokemus oli niin loistava ja ajatuksia herättävä, että kirjasta riittäisi sanottavaa ja pohdittavaa hyvin pitkään ja perusteelliseenkin bloggaukseen. Yritän kuitenkin kiireideni vuoksi hieman tiivistää.

Kesäloman laiturilukuhetki loistavien aurinkojen parissa

Tuhat loistavaa aurinkoa sijoittuu Afganistaniin ja kuvaa maan poliittista tilannetta Taliban-hallituksen aikana naisnäkökulmasta kahden naispäähenkilön avulla. Ensin lähdetään liikkeelle Mariam-nimisen tytön tarinasta. Mariam asuu maaseudulla köyhissä oloissa kahden äitinsä kanssa. Isä Jalil asuu kaupungissa kolmen vaimonsa kanssa, mutta Mariamilla ei ole asiaa hänen luokseen, sillä hän on äpärä ja siten tahra Jalilin maineessa. Vartuttuaan ja erään onnettomuuden satuttua Mariamin on pakko kuitenkin muuttaa isänsä luokse - mutta vain lyhyeksi aikaa, sillä isä naittaa hänet vastoin tytön tahtoa eräälle keski-ikäiselle suutarille, joka osoittautuu varsinaiseksi ällöttävyydeksi ja inhottavuudeksi. Vaihtoehtoja ei kuitenkaan ole. Mariam muuttaa tuntemattoman miehen - aviomiehensä - mukana kauas, kauas Kabuliin vieraiden ihmisten keskelle.

Vuosien saatossa Mariamin kohtalo kietoutuu yhteen Laila-nimisen tytön kanssa. Heistä nimittäin tulee saman miehen vaimoja. Laila on kotoisin hyvin erilaisista oloista kuin Mariam. Hän vapaamielisestä perheestä. Hänet on kasvatettu uskomaan siihen, että nainen voi kouluttautua, nainen voi tehdä työtä ja nainen voi mennä naimisiin rakastamansa miehen kanssa. Sellaista tulevaisuutta kohti hän on menossa, kunnes sota järisyttää hänen elämänsä perustuksia. Enää ei ole vaihtoehtoja, vaan hän olosuhteiden pakosta päätyy Mariamin miehen toiseksi vaimoksi. Kun Talibanit ottaa vallan Kabulista ja tekevät Afganistanista islamilaisen, ankaraan islamilaiseen lakiin nojautuvan valtion, ei ole enää jäljellä muruakaan siitä mahdollisuuksien maailmasta, jossa Laila lapsuutensa eli.

Teoksen tärkeimpiä teemoja ovat sota ja naisen asema. Minulle naisena Tuhat loistavaa aurinkoa oli koskettava ja järisyttävä kirja. On sekä järkyttävää että aivan uskomatonta ajatella, että naisen asema voi yhä jossakin päin maailmaa olla niin huono. Afganistanissa toki tilanne on jonkin verran parantunut Taliban-hallinnon kaaduttua, vaikkei siinä taida olla juuri hurraamista nykyäänkään. Wikipedia kertoo naisen asemasta Taliban-hallinnon aikana esimerkiksi näin:

Naisten asemaa Afganistanissa pidettiin erityisen huonona, naisten työssäkäynti kodin ulkopuolella (lukuun ottamatta terveydenhuoltoa) oli kielletty, ja monet perheet, joiden miehet olivat kuolleet sodassa, menettivät toimeentulonsa. Kasvojen paljastaminen ulkopuolisille tiesi ruoskintaa, ja talojen ikkunat oli peitettävä, jotta ulkopuoliset eivät nähneet sisään. Tytöt eivät saaneet käydä koulua täytettyään kahdeksan vuotta, minkä jälkeen he saivat opiskella ainoastaan Koraania.[4] Toisaalta koska ennen Talibanin valtaan­tuloa enemmistö opettajista oli ollut naisia mutta he eivät saaneet jatkaa toimessaan, jäi myös suuri joukko poikia vaille kouluopetusta.[3]

Naiset eivät myöskään saaneet kulkea julkisilla paikoilla ilman aviomiestään. Naisten tuli aina käyttää burkaa.[3] Kaikki kosmetiikka ja länsimaiset muotivaatteet olivat myös kielletyt, eikä kaupoissa saanut olla näkyvillä muotilehtiä.[3]

Miehille ja naisille oli terveydenhuolto järjestetty kokonaan erikseen. Naisia oli työssä lääkäreinä ja sairaan­hoitajina, mitkä olivatkin ainoat sallitut työt, koska mies­lääkärit eivät saaneet tutkia nais­potilaita. Uskonnollisella poliisilla oli milloin hyvänsä oikeus käydä sairaaloissa tarkistamassa, että määräyksiä noudatettiin.

Monet näistä asioista tulivat esille myös Hosseinin teoksessa. (Mainittakoon kuitenkin tähän väliin, ettei miestenkään osa ollut aivan helppo, sillä sama Wikipedia-artikkeli kertoo esimerkiksi, että Taliban-hallituksen aikana mies, joka oli erehtynyt leikkaamaan partansa liian lyhyeksi, joutui vangituksi, kunnes parta oli kasvanut tarpeeksi.) Tuhat loistavaa aurinkoa -teoksen kuvaamat puutteet naisen asemassa eivät kuitenkaan rajoitu vain Talibanin järjettömiin ja järkyttäviin lakeihin, vaan myös naisen sosiaalinen todellisuus on hyvin karu. Lapsi- ja pakkoavioliitot ovat arkipäivää tietyn kansanosan keskuudessa. Mies voi olla vaimoaan kohtaan aivan järkyttävän väkivaltainen ja kohdella häntä muutenkin hyvin alentavasti ja halveksivasti,  kuten erityisesti Mariamin, mutta myös Lailan tapauksessa. Kuvaus Mariamin väkivaltaisesta neitsyyden menettämisestä ei ollut kaunista luettavaa eikä vastaa millään tavalla kuvaa siitä, kuinka naiset yleensä haluaisivat menettää neitsyytensä. Mariamin halulla ja toiveilla ei ole kuitenkaan mitään väliä, sillä aviomies saa tehdä vaimolleen, mitä haluaa.




Luin teoksen kätevänkokoisena pikkupokkarina

Lyhyesti sanottuna Tuhat loistavaa aurinkoa oli vaikuttava ja hieno lukukokemus, vaikka sen lukemisesta tuli kaikkea muuta kuin hyvä mieli. Tämä oli jälleen niitä kirjoja, jota lukiessani ystävystyin päähenkilöiden kanssa ja jonka viimeisen sivun käännettyäni ja kannen suljettuani jäin kaipaamaan aivan pohjattomasti uusia kirjallisia ystäviäni.

Khaleid Hosseini
Tuhat loistavaa aurinkoa
(A Thousand Splendid Suns, 2007)
Suom. Kristiina Savikurki
Otava
771 s.

tiistai 6. syyskuuta 2016

Lukuhelmihaasteen koonti ja arvontavoittajan julistus

Toukokuussa lukiessani  Täällä Pohjantähden alla -teosta kohtasin lukuhelmen - pienen helmenarvoisen kohdan, joka pysäytti minut. Siitä sai alkunsa lukuhelmihaaste. (Tarkemmin omasta lukuhelmestäni edellä olevan linkin takaa)  Lainaan tähän alkuperäisessä haastepostauksessani olevaa kuvausta haasteen ideasta:

Usein kirjabloggaajien kirja-arvioissa yksityiskohdat hukkuvat kokonaisuuden alle - mikä onkin yksi kirjoittamisen peruslaeista. Kun käsiteltävänä on laaja romaaniteos, ei välttämättä teoksen pienille yksityiskohdille ja niiden käsittelylle jää tilaa. Kirja-arvioissa keskitytään suurten linjojen ja kokonaisuuden käsittelyyn. Kuitenkin monesti juuri pienet yksityiskohdat teoksissa voivat olla niitä helmimpiä


hetkiä lukukokemuksessa, jotka jäävät elämään mieleen.  Joskus voi olla kyse ihan vain yksittäisestä sanavalinnasta. Tai sitten yhdestä tai muutamasta lauseesta tai pienestä kohtauksesta. Jostakin sellaisesta helmenkokoisesta ja helmenarvoisesta pienestä jutusta, joka nousee teosta lukiessa muun teoksen yläpuolelle ja pysäyttää lukijan sen äärelle. Helmen siitä voi tehdä niin hauskuus, koskettavuus, kauneus kuin jokin muukin suuri tunnereaktio. Tai vain se, että sanat ovat niin osuvat, että ne menevät lukijan luihin ja ytimiin.

Lukuhelmihaasteessa piti kirjallisuussitaatin kera avata jotakin omaa lukuhelmeään omassa blogissaan. Haaste päättyi viime viikolla, elokuun lopussa, joten on aika tehdä lyhyt koonti haasteesta sekä arpoa haastevoittaja!

Lukuhelmihaaste ei ottanut loppujen lopuksi kovin paljoa tuulta alleen, vaan haasteeseen osallistui vain neljä bloggaajaa.  Haasteajan viime metreillä moni harmitteli minulle, että olisi ollut hauska osallistua haasteeseen, mutta jotenkin haaste vain jäi. Saattaa olla, että haaste oli ikään kuin liiankin helposti toteutettava. Lukuhelmi kun voi vaania ihan minkä tahansa teoksen syövereissä ja tulla vastaan vaarallisesti ja ennalta arvaamatta ihan milloin vain, joten voi olla, että joillakin oli vaikea pitää haastetta mielessään. Luulisin, että jokainen teos kätkee sisäänsä ainakin jonkin lukuhelmen, jos lukija vain osaa olla valpas ja etsiä helmeään.

Niin tai näin, kiitän suuresti niitä, jotka osallistuivat haasteeseen. Helmiänne oli ilo lukea! Muutamat bloggaajat sanoivat, että olisi hauskaa kirjoittaa lukuhelmiä vielä haasteajan päättymisenkin jälkeen. Haasteideaa saa omasta puolestani vapaamuotoisesti toki toteuttaa vieläkin, vaikka enää ei voikaan päästä arvontavoittojen apajille. Itsekin haluaisin joskus postailla lisää omia lukuhelmiäni blogiini!

Linkitän tähän kaikkien haasteosallistujien lukuhelmipostaukset, joiden hohtoa voi käydä ihastelemassa:

Unelmien aika/ Katriina: Anne Frankin päiväkirja
Oksan hyllyltä / Marika Oksa: Fred Vargasin Painu tiehesi ja pysy poissa
Hannan kirjokansi / Hanna: Inkeri Markkulan Kaksi ihmistä minuutissa
Katri Ruanjoen Jonain keväänä herään

Mutta sitten siihen tämän bloggauksen pääasiaan ja siihen seikkaan, joka varmasti eniten kutkuttaa haasteeseen osallistujia. Nimittäin arvontavoittaja! Alkuperäisessä haastepostauksessa lupasin arpoa osallistujien kesken "jonkin kirjarakkaan sydäntä hivelevän lahjakortin", ja tuo lahjakortti, jonka kävin viime perjantaina ostamassa, on tarkemmin sanottuna Suomalaisen kirjakaupan lahjakortti. (Lisäksi lupasin arpoa myös "ehkä jotakin muutakin", mutta päätin jättää ehkä tuon jonkin muun pois siitä syystä, että osallistujia oli niin vähän.)

Mutta kukas saa siis lahjakortin omakseen? Laitoin osallistujien nimet pienille muistilapuille, laput pieneen kulhoon. Suljin silmäni ja hämmensin ja hämmensin ja sekoitin lappuja. Ja sitten... taruin yhteen lappuun.


Ja mitä siinä lapussa luki? Siinä luki näin:

Siispä ihan helmesti onnea voittajalle!


tiistai 30. elokuuta 2016

Muistutus lukuhelmihaasteesta, joka päättyy huomenna!

Hei ja hoi kirjabloggaajat, muistutus huomenna päättyvästä haasteesta! Julkaisin toukokuussa lukuhelmihaasteen, jossa on ideana kertoa omassa blogissaan jostakin pienestä helmenarvoisesta yksityiskohdasta lukemassaan kirjassa, joka on lukiessa jollakin tavalla pysäyttänyt ja jäänyt erityisesti mieleen. Kyseessä voi olla vaikka muutama sana, yksi lause tai hieman laajempi kokonaisuus. Se voi olla ehkä yksinkertaisesti vain jotakin kaunista tai sitten vaikkapa ihanaa, älykästä, hauskaa, koskettavaa tai muuta mahtavaa. Jokin pieni yksityiskohta, joka lukiessa nousee esiin ja saa lukijan pysähtymään. Tarkemmat ohjeet haasteeseen löytyy yllä olevasta linkistä.

Haasteaika päättyy huomenna 31.8., ja osallistujien kesken arvon kirjakaupan lahjakortin. Tällä hetkellä voittomahdollisuudet ovat melko mainiot, sillä tähän mennessä vain kaksi henkilöä on osallistunut.

Siispä hopi hopi osallistumaan, jos mieleesi tulee jokin lukuhelmi, josta voisit kertoa!

Haaste sai alkunsa Väinö Linnan teoksen ääreltä

sunnuntai 21. elokuuta 2016

Eka kirjavloggaukseni: Dylan Thomasin Rakkaus on viimeinen valo jota puhutaan

Tässä ensimmäinen varsinainen kirjavloggaukseni, olkaa hyvä!

Videon sisältöä olisi voinut kyllä reippaasti tiivistää - toistan itseäni (ja sitä ihanaa tota-sanaa) ärsyttävästi, mutta koittakaahan kestää. Meinasin jo poistaa videon ja tehdä uuden, mutta ajattelin, että äh, en jaksa nyt alkaa tavoittelemaan täydellisyyttä, sillä minulla on niin paljon muutakin puuhaa ja ideana oli vain saada nopsaa videon avulla blogattua jo kauan sitten luettu kirja. Ihan muistutukseksi  kuitenkin itselleni: seuraavan kirjavloggaukseni suunnittelen paremmin etukäteen, mielellään ihan muistiinpanojen avulla, enkä vain ala höpöttämään kameralle kuten nyt tein. No, siinä suhteessa tämä video edustaa kyllä aidointa minääni - tässä siis sensuroimatonta tajunnanvirtaani Dylan Thomasin runoudesta. Tajunnanvirtahan sopii hyvin modernismin henkeen, eikö totta?

Tässä eteisen seinälle tekemäni pieni runotaulu Thomasin runosta, joka inspiroi minua



Dylan Thomas
Rakkaus on viimeinen valo jota puhutaan(Valikoima runoilijan tuotannon eri vaiheilta)
Suomennos ja esipuhe: Marja-Leena Mikkola
Otava
58 s.