Nyt on tapahtumassa jotakin sellaista, on pakko rikkoa kirjablogini pitkä hiljaisuus ja jakaa uutiset myös täällä:
Tällä viikolla ilmestyy toinen kirjani Metsien kaukainen sini!
Viralliseksi ilmestymispäiväksi on kustantamoni Avaimen katalogiin merkitty 5.9.2024, mutta kirjan julkkareita vietetään lauantaina 7.9. Vielä en ole nähnyt kirjaani, mutta suuren kirjalaatikon pitäisi saapua luokseni tällä viikolla.
Julkkarit järjestää Kangasniemen kirjasto ja niihin ovat muuten kaikki tervetulleita - myös blogini lukijat. Tapahtumasta voi lukea tarkemmin Kangasniemen kunnan sivuilta. Luvassa ohjelman lisäksi myös kakkukahvit, ja tarjolla totta kai Metsien kaukainen sini -nimistä kakkua, jonka resepti löytyy esikoiskirjastani Kakkuja salaisesta puutarhasta. Kangasniemi sijaitsee Jyväskylän ja Mikkelin välissä, ja tiedän, että julkkareihin on tulossa väkeä vähän kauempaakin: Helsingistä ja jopa Rovaniemeltä. Julkkarit alkavat klo 14 ja kestävät ehkä noin puolitoista tuntia.
Ohessa näkyy kirjan kansikuva, jonka on suunnitellut taitava Laura Noponen, jonka kansitaidetta olen aiemminkin ihaillut monien kuuluisienkin kirjailijoiden kansissa. Olen täydellisen tyytyväinen kansikuvaan - se on hurmaava ja kutsuva. Eikö olekin?
Metsien kaukainen sini on omaelämäkerrallinen päiväkirjateos, joka käsittelee elämääni reilu vuoden ajanjaksolta erityisesti luontosuhteen, puutarhan ja mielenterveysongelmien näkökulmasta. Nämä kolme teemaa ovat sellaisia oman elämäni suuria asioita, joiden arvelin voivan kiinnostaa myös suurempaa lukijakuntaa. Tämä ajatus johdatti näkökulmiini.
Kirjan runollisen nimen olen lainannut Anni Swanilta. Metsien kaukainen sini oli sekä hänelle itselleen että hänen kirjalliselle alter egolleen Pikkupappilan Ullalle tärkeä käsite, joka merkitsee sekä konkreettista maisemaa että voimafraasia. Metsien kaukainen sini on tullut tärkeäksi käsitteeksi myös minulle sen jälkeen, kun muutin Etelä-Savoon Kangasniemelle, jossa Anni Swan vietti kaikki avioliittonsa kesät ja jossa maisemaa määrittävät korkeat mäet ja niiltä avautuvat horisonttiin piirtyvät kaukaisten metsien sininauhat. Oman kirjani aloitan Pikkupappilassa-sitaatilla, mutta kirjani tuo metsien kaukaisen sinen käsitteeseen myös ihan omia lisämerkityksiä.
Kirjan takakansiteksti kuuluu näin:
Niin kauan kuin on kauneutta, jaksan elää.
Metsien kaukainen sini on päiväkirjateos, joka koskettaa syvältä. Lukija kutsutaan pienen punaisen puutalon puutarhaan, kantarellimetsiin ja arjen haaveisiin. Elämää ja unelmia reunustaa myös upottava tummuus: kaksisuuntainen mielialahäiriö, jopa psykoosit.
Kirja muistuttaa elämän kauneudesta, luonnon hoivasta ja kirjoittamisen voimasta sekä tarjoaa vertaistukea elämän raskaisiin hetkiin,
Anna Pölkki on opettaja, toimittaja ja kirjailija sekä savolaistunut turkulainen. Hänen esikoisteoksensa Kakkuja salaisesta puutarhasta on tietokirja rakkaista kirjoista ja niiden inspiroimista kakuista.
Kirja on siis hyvin henkilökohtainen, ja minulla oli aiemmin myös hetkiä, jolloin mietin, haluanko sittenkään yrittää saada kustannussopimusta kirjalleni - haluanko todella julkaista? Matka tämän kirjan parissa on ollut pitkä, se on ollut pitkä myös henkisesti. Pikkuhiljaa olen kasvanut tämän kirjan kirjailijaksi. Kun tammikuussa allekirjoitin sopimuksen, minua aluksi jännitti edes kertoa muille kirjasta. Nyt julkaisun kynnyksellä koen olevani valmis: olen valmis astumaan esiin tarinani kanssa. Odotan vain lähinnä ilolla ja innolla sitä, että saan toisen kirjalapsen syliini.
Aluksi suhtauduin myös hieman ristiriitaisesti medioihin, jotka halusivat haastatella minua kirjani teemoista, nyt suhtaudun jo melko neutraalisti. Ensimmäiset haastattelut tehtiin jo keväällä, mutta ne tulevat/ovat tulleet ulos vasta nyt kirjan julkaisun kynnyksellä. Kotvinkki oli ensimmäinen media, joka julkaisi aiheesta 14.8.2024 (löytyy myös E-kirjastosta). Tällä viikolla pitäisi ilmestyä Askel-lehden juttu.
Pienellä jännityksellä odotan, miten kirja otetaan vastaan, miten se löytää tiensä lukijoiden hyllyihin ja sydämiin. Päiväkirjamuotoisessa tekstissä on sellainen erityinen piirre, että se on väkisinkin paikoitellen hyvin arkista, myös itseään toistavaa: päiväkirjassa tietyt asiat toistuvat, sillä sellaista on arki. Eniten jännitän lukijavastaanotossa sitä, onko teksti joidenkin mielestä välillä tylsää. Ehkä joitakin kiinnostaa mielenterveys, mutta ei sittenkään luontokuvaukset ja -kokemukset, joita on paljon.
Toisaalta uskon, että jossakin ovat ne ihmiset, jotka tulevat rakastamaan kirjaani ja joille kirja voi olla merkittävä valon ja lohdun lähde. Toivon, että kirja löytää juuri oikeiden lukijoiden luokse. Vaikka mukana on melko synkkiäkin teemoja, uskon, että tekstin rivien välistä viistää kuitenkin vahvasti valo, ennen kaikkea kiitollisuus elämän ja luonnon kauneudesta.
Kirjani motoksi olen lainannut päiväkirjasitaatin lempikirjailijaltani L. M. Montgomeryltä:
Onnea ja iloa oikein paljon <3
VastaaPoistaOnnittelut! Haluan kyllä lukea tämänkin kirjasi.
VastaaPoista