Elämän voimaa etsimässä Burnettin Salaisesta puutarhasta

Kun Mary syntyi, äiti oli luovuttanut lapsen ayan huostaan. Hoitajan oli annettu ymmärtää, että mikäli hän halusi miellyttää rouva sahibia, lapsi olisi pidettävä mahdollisimman paljon poissa näkyvistä. Niinpä Marya piiloteltiin tämän ollessa sairaalloinen kiukkuinen vauva, ja häntä piiloteltiin yhä, kun hänestä kasvoi sairaalloinen kiukkuinen taapero. Hän ei koskaan muistanut nähneensä muita suopeita kasvoja kuin ayan ja muiden intialaispalvelijoiden kasvot. Palvelijat tottelivat Marya ja tekivät hänen tahtonsa mukaan joka asiassa, ettei hänen itkunsa vain kantautuisi rouva sahibin korviin ja suututtaisi tätä. Siksi Mary oli kuuden vuoden ikäisenä itsekkäin ja tyrannimaisin lapsi, mitä kuvitella saattoi. Häntä kasvattamaan tullut nuori englantilainen opettaja inhosi Marya niin paljon, että erosi jo kolmen kuukauden kuluttua. Kukaan hänen jälkeensä tulleista opettajista ei jaksanut niinkään pitkään.

Frances Hodgson Burnettin lasten klassikko Salainen puutarha on tarina englatilaisesta, Intiassa asuneesta Mary –tytöstä, josta on kasvanut hyvin ilkeä, inhottava ja uppiniskainen tyttö, sillä hän ei ole saanut elämässään osakseen rakkautta keneltäkään eikä kukaan ole asettanut hänelle mitään rajoja. 9-vuotiaana hänen elämänsä muuttuu, kun hänen vanhempansa kuolevat koleraan, mikä ei edes suruta itsekästä tyttöä. Tyttö lähetetään Englantiin omituisen ja synkän, kyttyräseläksi sanotun setänsä luokse, joka asuu suuressa kartanossa, johon kuuluu lukuisia puutarhoja.

Yksi puutarha kätkee sisäänsä kuitenkin synkän salaisuuden ja se on ollut suljettuna jo kymmenen vuotta. Kukaan ei tiedä, missä edes sen portti sijaitsee, ja kartanon isäntä on haudannut portin avaimen jonnekin salaiseen paikkaan kymmenen vuotta sitten. Kenelläkään ei ole lupa mennä puutarhaan. Tietysti Marya alkaa kiehtoa kovasti lukitun puutarhan salaisuus ja teoksen juoni kietoutuukin juuri tämän salaisen puutarhan ympärille.

Puutarha on avain elämään, ystävyyteen ja onneen. Se on elämänjanon sytyttäjä, joka voi pelastaa vaikkapa kuolemalta!

Salainen puutarha on mielestäni kaunis ja vaikuttava kasvutarina siitä, kuinka oikeanlaisissa olosuhteissa. oikeanlaisten ihmisten ympäröimänä, onnettoman suunnan saanut elämä voi kääntyä vielä täysin vastakkaiseen suuntaan.  Hieno ajatus on mielestäni myös se, kuinka ihmisen elämä ja elämänhalu voi olla kiinni siitä elämänvoimasta, joka luonnon kasveista kumpuaa. Kuinka kevät tullessaan ja herättäessään luonnon kukkaan, herättää myös ihmisen kukkaan.

Kirjassa puhutaan myös luonnon kuuntelemisesta ja siitä, kuinka ihminen voi saavuttaa onnen sopeutumalla ympäröivään luontoon ja kuuntelemaan sitä herkällä korvalla. Maryn uusi ystävä Dickon on elänyt elämänsä nummilla ja oppinut kommunikoimaan jopa eläinten kanssa. Hän saa myös perunat ja muut hyötykasvit kasvamaan paremmin kuin äitinsä, sillä hän osaa kuunnella luontoa. Dickon ja hänen elämäntyylinsä asettuvat teoksessa ihanteeksi. .

Sain Salaisen puutarhan itseltäni joululahjaksi Dickensin Saiturin joulun ohella. Olen haaveillut kirjan lukemisesta jo tovin, sillä olen kuullut siitä ainoastaan hyvää ja tullut kuulemani perusteella siihen tulokseen, että se on aivan minun kirjani. Lukukokemuksen jälkeen olen edelleen samaa mieltä. Salainen puutarha on ihana kirja! Ainakin minun Salainen puutarhani, sillä siinä on kaiken lisäksi runsaasti kauniita, ihania värikuvia, jotka huokuvat puutarhan vihreää voimaa ja romanttista mystisyyttä!

Kuviin on onnistuttu vangitsemaan hyvin se englantilaisten puutarhojen viehättävyys, joka on minua aina kiehtonut.

 

F. H. Burnett

Salainen puutarha

(The Secret Garden, 1911)

Suomentanut: Emilia Numminen

Kuvittanut: Inga Moore, 2007

Kirjalito

279 s.