Joulun henkeä etsimässä Dickensin maailmasta: Saiturin joulu

 

 

Löysin aattona kuusen juurelta itse itselleni ostamasta joulukääröstä Charles Dickensin Saiturn joulun (A Cristmas Carol) ja voin sanoa, että se oli hartaimmin odottamani joululahja. En ole kirjaa aiemmin lukenut, mutta haaveillut sen lukemisesta siitä asti, kun vuoden 2009 joulun alla olin siskoni kanssa katsomassa siitä tehtyä 3D animaatiota, joka oli mielestäni niin ihana elokuva kuin kuvitella saattaa.  Ahmin kirjan tietysti yhdeltä istumalta heti aaton jälkeisenä yönä, ja kokemus oli aivan yhtä upea kuin olin etukäteen sen kuvitellut ja haaveillut olevan.

 

 

Sisältö

 

 

Olen pyrkinyt tällä aavetarinalla manaamaan esiin erään aatteen hengen, joka ei saa suututtaa lukijoitani sen enempää itseensä, toisiinsa, jouluun kuin minuunkaan. Kummitelkoon se lempeästi heidän kotonaan, älkäänkö kukaan sitä karkoittako.

Uskollinen ystävänne ja palvelijanne,

C.D.

 

Näin kauniilla johdantotekstillä alkaa Saiturin joulu. Se aatteen henki, johon kirjalija tässä viittaa, tarkoittaa juuri joulun aatetta. Sitä sanomaa, mistä joulussa on pohimmiltaan kyse. Hyvästä tahdosta, jota ihmisten olisi jouluna tarkoitus toisilleen jakaa.

 

Saiturin joulu on tarina pihiäkin saidammasta herra Scrooge -nimisestä vanhasta miehestä, joka on omistanut koko elämänsä liiketoimilleen sekä penninvenyttämiselle. Hän on perin ilkeä ja inhottava mies eikä kukaan pidä hänestä. Hänen lempihuudahduksensa on Humpuukia!, mihin tiivistyy hyvin se koko ylpeys ja halveksunta, jota hän kaikille kanssaihimisilleen osoittaa. Hän myös sanoo joulun olevan humpuukia ja ainoa asia, mikä on vielä humpuukimpaa kuin joulu, on rakastuminen.

"Höh!" Scrooge sanoi. Humpuukia!"
Scroogen sisarenpoika oli lämmennyt sumussa ja pakkasessa kävelystä niin, että tuntui oikein hohtavan; kauniit kasvot rusottivat, silmät loistivat ja hengitys höyrysi.
"Jouluko humpuukia, eno!"  Scroogen sisarenpoika sanoi. "Ette kai ole tosissanne?"
"Olen kyllä", Scrooge sanoi. "Iloista joulua! Mitä oikeutta sinulla on iloon? Sinähän olet köyhä."
"Sanokaapa sitten", sisarenpoika vastasi iloisesti, "mitä oikeutta teillä on synkkyyteen? Mitä syytä teillä on alakuloon? Tehän olette rikas."
Koska Scrooge ei keksinyt parempaakaan vastausta, hän sanoi jälleen "Höh!" ja täydensi näkemystään jatkaen: "Humpuukia!" 

Jouluyönä tapahtuu kuitenkin kummia! Scroogen edesmennyt liikekumppani Marley tulee vierailulle tuonpuoleisesta aaveena, ja kertoo, kuinka kamalat kahleet painavat ja vaivaavat tuonpuoleisessa niitä, jotka ovat käyttäneet elämänsä väärin. Tämän jälkeen seuraa Scroogen seikkailut kolmen eri hengen seurassa menneissä jouluissa, nykyisissä jouluissa sekä mahdollisessa tulevaisuudessa. Henget haluavat näyillä näyttää, mihin johtaa Scroogen kitsas elämä ja kuinka kaunista ja ihanaa joulu voisi olla. Kun aaveiden yö on ohi, on Scroogesta kuoriutunut mitä hyväntahtoisin ja hyväsydämisin olento, joka ei muuta haluakaan kuin levittää iloa ympärilleen. Saiturille on tullut joulu!

 

"Olen kevyt kuin höyhen, olen onnellinen kuin enkeli, olen iloinen kuin koulupoika. Olen hiprakassa kuin juoppo. Iloista joulua kaikille! Hyvää uutta vuotta koko maailmalle! Hei siellä! Huhuu! Hei vaan!"

 

Arvioni

 

Kuten jo sanoin, pidin tästä aivan suunnattomasti! Dickensin kieli ja tyyli ovat vain niin vailla vertaa, ettei niitä voi kuin ihastella. Kirjan dickensmäinen huumori on mielestäni ensiluokkaista ja soveltuu erittäin hyvin omiin huumorimieltymyksiini. Humpuukia! ja sen alkuperäiskielinen vastine Humbug!muodostuivat meillä tämän joulun sanoiksi, jota toistelimme siskojeni kanssa joka välissä vastauksena kaikenlaisiin toteamuksiin :D

Tässä pienoisromaanissa dickensmäiset piirteet vieläpä tiivistyvät kauniisti pieneen tilaan niin, että tulos on kuin pieni ja kaunis jalokivi, jossa on kiteytyneenä kaikki se, mitä rakastan Dickensissä.

 

Ainoa pettymys, jonka koin kirjan suhteen, tapahtui jo ostovaiheessa. Kirja on suomennettu myös nimellä Joululaulu (mutta myös monilla muilla nimillä!), ja olisin ehdottomasti mielummin halunnut ostaa sen Joululauluna. En kuitenkaan onnistunut löytämään mistään Joululaulua, joten minun oli tyydyttävä Saiturin jouluun.
 

Teoksen nimen suomennos on mielestäni hyvin merkityksellinen tässä kirjassa, sillä englanninkielisen alkuperäisteoksen nimi A Cristmas Carol nimenomaan tarkoittaa joululaulua ja siinä nimessä piilee koko kirjan sanoma ja viesti. Teos on joululaulu, sillä se julistaa joulun sanomaa lukijalle yhtä kauniisti ja lempeästi kuin musiikki. Se on ylistyslaulu joululle ja joulun hengelle. Myös kirjan luvut ovat nimetty lukujen sijaan säkeistoiksi tähän tyyliin: Ensimmäinen säkeistö, Toinen säkeistö, Kolmas säkeistö jne. Ihmetten siis kovin teoksen nimen suomennosta Saiturin jouluna, sillä se pistää teoksen nimeen käteytyvät runollisen kauneuden ja tärkeän merkityksen totaalisen matalaksi.
 

 

Mutta kyseisessä painoksessa on se ilahduttava puoli, että siellä oli myös kuvia! Ja hyvin ilahduttavan erikoisia, moderneja ja persoonallisia kuvia! Ei kylläkään kovin montaa, mutta kuvia kuitenkin! :)
 

Marleyn aave ilmestyy Scroogelle

 

Pidin Saiturn joulusta kovasti sen vuoksi, että se on niin kritsillinen ja opettavainen ja jakaa lukijalle riemastuttavaa, hyvää (joulu)mieltä. Kirjan luettua haluaa laulaa Dickensin joululaulua koko maailmalle. Kirjan alun pienessä tietoiskusivussa todetaan Dickensin joulutarinoiden saaneen aikaan samanlaisen efektin myös Tohtori Jekyllin ja herra Hyden kirjoittajassa Robert Louis Stevensonissa, joka totesi Dickensin tarinat niin onnistuneiksi, että niiden antaman hyvänolontunteen voimin hän sanoi haluavansa itsekin tehdä hyvää, lohduttaa jotakuta.

 

Haluan lopettaa tämän arvion Saiturin joulun ihaniin loppusanoihin:

 

Hän ei sen koommin ollut tekemisissä henkien kanssa vaan eli loppuelämänsä nuhteettomasti, ja sanottiin, että hän jos kuka osasi viettää joulua. Toivottavasti meistä, kaikista meistä, voidaan sanoa samoin! Kuten pikku Tim totesi, Jumalan siunausta meille kaikille, ihan jokaiselle!

 

Hyvää joulun aikaa teille kaikille, ihan jokaiselle! :) Nauttikaa siitä vielä kun voi!

 

 

 

 

Charles Dickens

Saiturin joulu

(A Christmas Carol, 1843)

Basam books, 2012

Suomentanut: Tero Valkonen

Kuvittanut: Minna Alanko
111 s.