sunnuntai 28. kesäkuuta 2015

Tove Janssonin merentuoksuinen Kesäkirja

Tämä on kiireisen kirjabloggaajan kirjabloggaus, mikä tarkoittaa, että se on tavanomaistani lyhyempi. Lyhyys sopiikin Tove Janssonin Kesäkirjan bloggaukseen hyvin, sillä se on kirja, josta ei ole paljoa sanottavaa. Se on niitä kirjoja, joita on vaikea kuvata, sillä kirja vain täytyy kokea.

Kesäkirja on nimensä mukaisesti kesäkirja. Kirja, johon on vangittu verkalleen lipuvien kesäpäivien leppoisaa, pysähtynyttä, mutta kaunista tunnelmaa. Kirjaa lukiessa tuntuu siltä, kuin kuuman kesäpäivän ilma seisoisi paikallaan ja aika pysähtyisi. Kirjassa ei paljoa tapahdu. Se on fragmentaarinen tunnelmaromaani, joka tarjoaa tuokiokuvia kesästä.

Kesäkirja kertoo eräällä (ilmeisesti Helsingin edustalla sijaitsevalla?) saarella asuvasta Sophiasta, hänen isoäidistään ja isästään. Saari on heidän ikiomansa, heidän pienen yksityisen maailmansa keskipiste. Isä on aika lailla taustahahmo, enemmän tämä on kertomus Sophiasta ja hänen isoäidistään sekä heidän välisestä herkästä ystävyydestään. He ovat molemmat riemastuttavia, omalaatuisia persoonia ja kirjassa on lämmintä ja vetikkamaista huumoria. Sophian ja isoäidin tarina kertoo, että iällä ei ole väliä. Ihmisyys on sama niin nuoressa kuin vanhassa, niin pienessä lapsessa kuin vanhuksessa.

Kirjassa on merinen ja kesäinen tunnelma. Janssonmaiseen tapaan luonto on lähellä ja ihminen elää sovussa sen keskellä, mikä on minusta ihanaa.

Menin itse pilaamaan kirjan syvimmän viehätyksen sillä, että yritin lukea sitä kiireesti elämäntilanteessa, jossa minun vaikea rauhottua ja keskittyä ja jossa lukeminen rikkoontui useammalle päivälle pieniin pätkiin. Suosittelen muille Kesäkirjaan tarttuville, että kirja kannattaa lukea rauhassa, mielellään yhteen menoon (pituutensa puolesta käy helposti, jos varaa vähän aikaa) pysähtyen sanojen äärelle nauttimaan kirjan kesäisen lempeän seisovasta tunnelmasta.


Pientä miinusta kirjalle aiheuttivat jotkin huonosti käännetyt ilmaukset, joista paistoi ruotsin kieli liian kirkuvasti läpi. Esimerkiksi "ota se rauhallisesti" (ta det lungt) tai "mitä siinä seisoo" (vad står det där). En tiedä, oliko näillä yritetty tavoittaa jotakin suomenruotsalaista tunnelmaa vai olivatko ihan tahattomia käännöskukkia. 

Tove Jansson
Kesäkirja
(Sommarboken, 1972)
Suom. Kristiina Kivivuori
WSOY
135 s.