Tämä on kiireisen kirjabloggaajan kirjabloggaus, mikä tarkoittaa, että se on tavanomaistani lyhyempi. Lyhyys sopiikin Tove Janssonin Kesäkirjan bloggaukseen hyvin, sillä se on kirja, josta ei ole paljoa sanottavaa. Se on niitä kirjoja, joita on vaikea kuvata, sillä kirja vain täytyy kokea.
Kesäkirja on nimensä mukaisesti kesäkirja. Kirja, johon on vangittu verkalleen lipuvien kesäpäivien leppoisaa, pysähtynyttä, mutta kaunista tunnelmaa. Kirjaa lukiessa tuntuu siltä, kuin kuuman kesäpäivän ilma seisoisi paikallaan ja aika pysähtyisi. Kirjassa ei paljoa tapahdu. Se on fragmentaarinen tunnelmaromaani, joka tarjoaa tuokiokuvia kesästä.
Kesäkirja kertoo eräällä (ilmeisesti Helsingin edustalla sijaitsevalla?) saarella asuvasta Sophiasta, hänen isoäidistään ja isästään. Saari on heidän ikiomansa, heidän pienen yksityisen maailmansa keskipiste. Isä on aika lailla taustahahmo, enemmän tämä on kertomus Sophiasta ja hänen isoäidistään sekä heidän välisestä herkästä ystävyydestään. He ovat molemmat riemastuttavia, omalaatuisia persoonia ja kirjassa on lämmintä ja vetikkamaista huumoria. Sophian ja isoäidin tarina kertoo, että iällä ei ole väliä. Ihmisyys on sama niin nuoressa kuin vanhassa, niin pienessä lapsessa kuin vanhuksessa.
Kirjassa on merinen ja kesäinen tunnelma. Janssonmaiseen tapaan luonto on lähellä ja ihminen elää sovussa sen keskellä, mikä on minusta ihanaa.
Menin itse pilaamaan kirjan syvimmän viehätyksen sillä, että yritin lukea sitä kiireesti elämäntilanteessa, jossa minun vaikea rauhottua ja keskittyä ja jossa lukeminen rikkoontui useammalle päivälle pieniin pätkiin. Suosittelen muille Kesäkirjaan tarttuville, että kirja kannattaa lukea rauhassa, mielellään yhteen menoon (pituutensa puolesta käy helposti, jos varaa vähän aikaa) pysähtyen sanojen äärelle nauttimaan kirjan kesäisen lempeän seisovasta tunnelmasta.
Menin itse pilaamaan kirjan syvimmän viehätyksen sillä, että yritin lukea sitä kiireesti elämäntilanteessa, jossa minun vaikea rauhottua ja keskittyä ja jossa lukeminen rikkoontui useammalle päivälle pieniin pätkiin. Suosittelen muille Kesäkirjaan tarttuville, että kirja kannattaa lukea rauhassa, mielellään yhteen menoon (pituutensa puolesta käy helposti, jos varaa vähän aikaa) pysähtyen sanojen äärelle nauttimaan kirjan kesäisen lempeän seisovasta tunnelmasta.
Pientä miinusta kirjalle aiheuttivat jotkin huonosti käännetyt ilmaukset, joista paistoi ruotsin kieli liian kirkuvasti läpi. Esimerkiksi "ota se rauhallisesti" (ta det lungt) tai "mitä siinä seisoo" (vad står det där). En tiedä, oliko näillä yritetty tavoittaa jotakin suomenruotsalaista tunnelmaa vai olivatko ihan tahattomia käännöskukkia.
Tove Jansson
Kesäkirja
(Sommarboken, 1972)
Suom. Kristiina Kivivuori
WSOY
135 s.
Tämä täällä nolona tunnustaa, että ei ole lukenut Kesäkirjaa. Aloitin sitä pari kesää sitten ja heti alussa kiinnitin huomiota juuri tuohon käännöksen ruotsinkieleltä kalskahtamiseen. Jotenkin Kesäkirjan lukeminen jäi kesken, mutta kyllä sen vielä joskus luen.
VastaaPoistaOn muuten komea jätskiannos.
Koita ihmeessä joskus uudestaan! Itse asiassa tämä oli minunkin toinen yritelmäni. Joskus juuri pari kesää sitten minäkin yritin, ja jostain tuntemattomasta syystä lukeminen tyssäsi alkumetreille. Kiinnostavaa tietää, että myös sinua häiritsi svetismit.
PoistaJa eikös vain olekin komea jätski! Ja sietää ollakin, sillä maksoin siitä useita satoja euroja, kun onnistuin näppärästi syöttämään oman pinkoodini hinnaksi kortinlukijalla. (Sain kyllä rahat myöhemmin takaisin tilille, kun huomasin asian :P )
Kesäkirja on yksi oma suosikkini Janssonilta, kuten varmaan aika monen muunkin. Jansson kuvaa hienosti kesää saaristossa, ja noh, se tuskin on vaikeaa, kun on itse siellä kesänsä viettänyt!
VastaaPoistaMinä en kiinnittänyt huomiota noihin käännöksiin, mutta olen kyllä suomenkielessäkin kuullut käytettävän "mitä siinä seisoo" samassa yhteydessä :)
Joo, olen kuullut Kesäkirjaa ylistettävän paljon kirjablogeissa. Ehkä sen takia olin ihan hivenen pettynyt teokseen, koska dotin ehkä liikaa. Mutta silti se oli miellyttävä lukukokemus, vaikkei aivan päätähuimaavan ihastuttava.
PoistaJoo, itsekin olen joskus kuullut myös suomeksi tuon "mitä siinä seisoo", mutta yleensä ehkä juuri ruotsinkielisten suusta. Mielestäni se on aika kamalaa kieltä sanoa suomeksi, enkä usko että minkään maailman kielenhuoltajan mielestä kovin suositeltavaa (?).
Täytyypä lisätä lukulistalle. Luen parhaillaan Tove Janssonin Muumien matkassa joka on myös hyvä kirja.
VastaaPoistaLisää ihmeessä! Ja kenties minun pitäisi lúkea Muumien matkassa. En ole varma, olenko koskaan aiemmin kuullut siitä. Kaikki ne muumiromaanit olen lukenut, ja mielestäni ne ovat aivan ihania!
PoistaMinä luin tämän lukumaratonin aikana ja pidin kovasti. Vähän tosin lukukokemusta haittasi se, että aloittaessani maratonia oli jäljellä enää 1h 20min ja päätin raivolla vetäistä kirjan siihen... Onnistuin, mutta kovin seesteinen lukukokemus ei ollut :D
VastaaPoistaHauskaa, että sinäkin olet juuri lukenut! Ja heh, tiedän niin tuon tunteen. Lukumaratoonailu on mukavaa, mutta valitettavasti siinä paineessa jotkut kirjat vähän kärsivät :D
PoistaHyvä vinkki lukea tämä kirja yhdeltä istumalta! Jos ajatuksesi harhailivatkin kirjaa lukiessa, niin ainakin lukueväät ovat kuvasta päätelleen olleet kohdallaan ;)
VastaaPoistaHaluaisin ainakin itse vielä joku toinen kerta (ei nyt tietenkään ihan heti, vaan ehkä muutaman vuoden päästä) lukea uudestaan tämä kirja yhdeltä istumalta. Kirja pääsisi oikeuksiinsa parhaiten siten. Joo, lukueväät olivat mainiot tuolla kertaa, tosin en tuon jäätelöannoksen vierellä kauaa ehtinyt lukea, sillä oli kiire työhaastatteluun :)
PoistaMinä luin tämän toissakesänä lukumaratonilla ja nautin kovasti. Kesäkirja on tosiaan _koettava_, ei niinkään luettava, ja siitä tuli minulle kovin rakas.
VastaaPoistaTämä sopii varmaan hyvin maratonkirjaksi lyhyytensä ansiosta, jos osaa ottaa maratonin rennosti eikä turhaa hoppuile :) Ihanaa kuulla, että kirja muodostui sinulle rakkaaksi. Minulle ei tullut kovin läheistä suhdettä teokseen tällä kertaa, vaikka kyllä pidin siitä, Voisin kuitenkin luulla ihastuvani siihen syvemmin, jos jossakin toisessa elämänvaiheessa lukisin sen uudestaan.
Poista