Blogistania valmistautuu huomiseen yhteislukumaratoniin, joka on Blogistanian V kesälukumaraton. Osa onkin jo aloittanut, ja minunkin oli alun perin tarkoitus aloittaa tänä iltana oma lukumaratonini kotiuduttuani iltavuorosta ja jatkaa sitä huomiseen. (Ihan täyttä maratoonia en olisi ehtinytkään, sillä huomenna on myös iltavuoro.) Kävin jo lainaamassa tiistaina kirjastosta vähän maratonlukemista, vaikka kotonakin oli jo aikamoiset kesäkirjapinot odottamassa. Kirjastoreissun jälkeen suuntasin kuitenkin elämäni ensimmäiseen opettajatyöhaastatteluun (aiemmat kunnon opetustyöni olen saanut onnellisesti suhteilla entisestä lukiostani), minkä jälkeen elämäni on heittänyt aikamoista häränpyllyä ja pääni täyttynyt kaikenlaisilla muilla suunnitelmilla kuin lukemisella.
Ensimmäinen opettajatyöhaastatteluni päättyi hyvin, nimittäin ensi syksynä minua odottaa kolmen jakson mittainen hoitovapaan sijaisuus lukion äidinkielen ja kirjallisuuden opettajana. Se tuntuu aikamoiselta, sillä tätä ennen olen opettanut vain kaksi päivää lukiossa äidinkieltä sijaisena ja siihenkin sijaisuuteen sisältyi jokunen filosofian tunti. Tuntuu hyvin hassulta (mutta ihanalta!) ajatella olevansa äidinkielenopettaja. Olen sisäistänyt niin identiteettini ruotsinopettajana, että äidinkielenopettajuus tuntuu kuin syntyisi uudeksi ihmiseksi (se tunne, kun rehtori esittelee minut koulusihteerille sanoin "tässä on meidän uusi äidinkielenopettaja"!). Vaikka toisaalta on sanottava, että luulen olevani sielultani loppujen lopuksi paljon enemmän juuri äidinkielenopettaja kuin ruotsinopettaja. Heti haastattelua seuraavana päivänä eli eilen kävin hakemassa yliopistolta paperin, joka todistaa kaiken lisäksi minun olevan pätevä opettamaan äidinkieltä, joten pakko kai se on itsekin uskoa, että minä tosiaan olen äidinkielenopettaja. Samalla sain haettua myös kansitetun kirjallisuustieteen sivuaineen tutkielmani, joka käsittelee lempikirjaani eli Montgomeryn Anne of Green Gables -teosta (Annan nuoruusvuodet). Tämän paperin ja tutkielman eteen olen uurastanut koko kulueen lukuvuoden kaiken muun ohella, joten olo on senkin suhteen aika onnellinen ja helpottunut.
Koska tuleva työpaikkani sijaistee noin 50 kilometrin päässä ja koska mielessäni on ollut muutenkin muuttaa vihdoin omaan kotiin(!), niin aloin heti etsiä asuntoa samalta paikkakunnalta. Jo heti eilen allekirjoitin elämäni ensimmäisen vuokrasopimuksen! Ensi viikolla saan avaimet. Uusi työpaikka ja asunto ovat pitäneet minut hyvin hektisenä nämä muutamat päivät. On ollut yhtä ja toista järjestettävää ja tietysti asunnon etsiminen oli aika kova projekti. Nyt kun asunto on löytynyt, niin seuraava juttu olisikin saada asunto kuntoon. Koska kyseessä on tosiaan ensimmäinen oma asuntoni, on minulla yhtä ja toista hankittavaa. Tämä päivä on kaiken muun säädön ja mansikanmyynnin ohella kulunut aika paljon Ikean nettikatalogia selaten. Huomenna suuntaan siskoni kanssa Ikeaan ja sitten aikon shopata, kunnes droppaan (tai kunnes menen myymään mansikoita). Lukumaratonini vaihtuukin siis shoppausmaratoniin. Ensimmäinen huonekaluni ensimmäistä asuntoani varten on kuitenkin jo tilattu, eikä se ole sohva sen paremmin kuin sänkykään, vaan se on tietysti balettitanko! Olen jo kauan sitten päättänyt, että sitten kun muutan omilleni, hankin heti sellaisen!
Koska tuleva työpaikkani sijaistee noin 50 kilometrin päässä ja koska mielessäni on ollut muutenkin muuttaa vihdoin omaan kotiin(!), niin aloin heti etsiä asuntoa samalta paikkakunnalta. Jo heti eilen allekirjoitin elämäni ensimmäisen vuokrasopimuksen! Ensi viikolla saan avaimet. Uusi työpaikka ja asunto ovat pitäneet minut hyvin hektisenä nämä muutamat päivät. On ollut yhtä ja toista järjestettävää ja tietysti asunnon etsiminen oli aika kova projekti. Nyt kun asunto on löytynyt, niin seuraava juttu olisikin saada asunto kuntoon. Koska kyseessä on tosiaan ensimmäinen oma asuntoni, on minulla yhtä ja toista hankittavaa. Tämä päivä on kaiken muun säädön ja mansikanmyynnin ohella kulunut aika paljon Ikean nettikatalogia selaten. Huomenna suuntaan siskoni kanssa Ikeaan ja sitten aikon shopata, kunnes droppaan (tai kunnes menen myymään mansikoita). Lukumaratonini vaihtuukin siis shoppausmaratoniin. Ensimmäinen huonekaluni ensimmäistä asuntoani varten on kuitenkin jo tilattu, eikä se ole sohva sen paremmin kuin sänkykään, vaan se on tietysti balettitanko! Olen jo kauan sitten päättänyt, että sitten kun muutan omilleni, hankin heti sellaisen!
Kohti uusia tuulia
Luulen, että valmistautuminen uuteen työhöni, asuntoni sisustaminen ja huonekalujen maalaaminen autokoulun ohella pitävät minut loppukesän sen verran kiireisenä, että lukupuolella voi tulla vähän hiljaista. Koitan kuitenkin olla unohtamatta kokonaan lukuharrastusta ja ihanaa blogiani ja vaikka postailla toisinaan vähän sisutuspostauksia, jos kirjoista ei ole mitään sanottavaa!
Toivotan teille kaikille muille oikein ihanaa ja antoisaa lukumaratonia! :)
Paljon onnea uuteen kotiin ja äidinkielenopettajalle! Ihania uutisia, iloista kesää! :)
VastaaPoistaKiitokset, Kirjaneito ja ihanaa kesää myös sinulle! :)
PoistaOnnea äikänmaikalle!
VastaaPoistaKiitos, Helmi-Maaria! :)
PoistaPaljon onnea äikänope! :-) Itselläni ei ole vielä tietoa syksyn työkuvioista, mutta tapani mukaan uskon siihen, että aina lopulta ennemmin tai myöhemmin jonkun pätkän saa. Nyt vain nautitaan kesästä. :-)
VastaaPoistaKiitos! Pidän peukut pystyssä myös sinun työnhakusi suhteen! Se on hyvä, että voi olla kuitenkin luottavaisin mielin ja nauttia kesästä! :)
PoistaPaljon onnea uudesta työpaikasta äikänopena. :) Ihanat, jännittävät ja varmasti myös hyvällä tavalla haastavat ajat odottavat siis sinua! Uuteen kotiin onnea tietysti myös.
VastaaPoistaKiitos, Kia! :) Haastetta kyllä riittää, mutta onneksi enemmän sillä positiivisella tavalla!:)
PoistaIhania muutoksentuulia puhaltelee. Onnea uuteen työhön ja kotiin. Olet muuten ihan ensimmäinen, joka on kertonut, että ensihankinta omaan kotiin on balettitanko. :)
VastaaPoistaKiitos, Omppu! Heh, ei se balettitanko varmaan ole mikään perusekahankinta omaan asuntoon :P
PoistaPaljon onnea uuteen kotiin ja työhön! :) Muistan aina sen omaan kotiin muuttamisen jännityksen, odotuksen ja innostuksen, vaikka en kauas muuttanutkaan lapsuudenkodistani. Se oli ihanaa aikaa silloin melkein neljä vuotta sitten :-)
VastaaPoistaPaljon kiitoksia, Jonna! Hauskaa kuulla, että sinulla on lämpimiä muistoja siltä ajalta! Toivon, että tämä voisi olla minullekin sellainen hieno kokemus, jota voi nostalgian kaipuisesti ja lämmöllä joskus katsoa taaksepäin :)
Poista