perjantai 17. marraskuuta 2017

Kuulumisia työuupumuksesta kihlausuutisiin ja pohdintoja blogin tulevaisuudesta

Syksyinen Hanko

Työuupumus. Mitä se on? Varmaankin vaikka mitä, mutta esimerkiksi sitä, että pitkään ihmettelet, miksi aina väsyttää. Joskus ehkä epäilet, onko sinulla esimerkiksi jokin kamala ja kalvava tauti, kuten syöpä, joka hiljakseen vie voimasi. Nukkui sitten hyvin tai huonosti - tuntuu, että aina vain väsyttää. Menet lääkäriin ja valitat väsymystä ja sinulle määrätään muutamia verikokeita - mutta kaikki on ihan ok ja jatkat vain eteenpäin. Joskus myöhemmin uudestaan lääkärissä valitat samoja asioita ja saat samat verikokeet - ja kaikki on edelleen ok, mutta lääkäri käskee syömään D-vitamiinia. Työt kuitenkin jotenkin hoituvat stessihormonin voimalla, vaikka viikonloppuisin ja lomalla tuntuu siltä, että voisi vain jäädä sänkyyn koko päiväksi ja vajota patjansa uumeniin. Sitten jossain vaiheessa tuntuu, että työt alkavat kasautua, kun sinulla ei ole voimia ja energiaa hoitaa niitä. Alkaa ahdistaa. Öisin ei saa kunnolla nukuttua. Olet vielä väsyneempi ja työt kasaantuvat vielä pahemmin. Ahdistaa vielä enemmän. Tekemättä jääneet työt ovat muodostaneet sellaisen vuoren, että tuntuu, että tuuperrut jo vuoren juurelle, kun edes katsot kohti huippua.  Jossain vaiheessa et pysty juuri ollenkaan enää nukkumaan. Sitten eräänä päivänä tajuat, että on aika mennä lääkäriin, myöntää itsellesi, ettet pysty enää.

Tuntuu vaikealta uskoa, että minulle kävi näin juuri nyt. Raskas, todella ylitöiden täyteinen lukuvuosi oli jo kunnialla ohi, pitkä kesäloma välissä ja uusi, vähän helpompi lukuvuosi aluillaan - joka tosin alkoi vuoden rankimmalla jaksolla ja yli 60 prosentin ylituntimäärällä.  Vieläkin vaikeammalta tuntuu uskoa, että yhä noin 8 viikon sairausloman jälkeen olen vieläkin sänkyni pohjalla. Ensimmäisen 12 päivän sairauslomatodistuksen käteeni saatuani olin huojentunut ja iloinen: nythän tekisin sellaista kaikkea ihanaa ja mukavaa, mitä en ole kunnolla ylitöiden ja muiden kiireiden vuoksi ehtinyt ja jaksanut tehdä. Lukisin, lenkkeilisin, kävisin balettitunneilla, tapaisin ystäviä, kirjoittaisin... Ensin vain vähän nukkuisin univelkoja ja sitten reippaana tekisin kaikkea mukavaa, mikä saisi minut henkisesti palautumaan. Pian kuitenkin huomasin, että hyvänenaika, enhän minä jaksa tehdä mitään - edes niitä kivoja ja rentoja juttuja! Se, miten uupuminen voi olla niin totaalista, on jotakin, mitä minun on ollut vaikea käsittää.



Mutta onneksi on kirjallisuus! Lukeminen on ollut suuri pelastukseni. Jossain vaiheessa en kyllä vielä edes kyennyt lukemaan, mutta sen verran voimani ovat palautuneet, että olen pystynyt löytämään suuren ilon lukemisesta. Sairauslomalla mieleeni tuli, että nyt täytyisi erityisesti lukea tyttökirjoja! Tyttökirjojen iloinen ja huoleton maailma olisi juuri sitä, mitä täällä sairasvuoteeni pohjalla tarvitsen. Päätin vihdoin toteuttaa erään pitkäaikaisen haaveeni ja ryhtyä lukemaan Anni Swanin tyttökirjoja, joita - yllättävää kyllä - en ole vielä aiemmin lukenut. Iris rukasta olen edennyt Pikkupappilassa ja Ulla ja Mark -teoksiin sekä Saraan ja Sarriin. Muutama muu Swan odottelee kirjaston lainauspinossa. Anni Swanin kirjat ovat avanneet minulle kokonaisen uuden maailman, jonka  lumoihin on näin sairauslomalla ollut mukava heittäytyä. Olen ottanut jopa tavoitteekseni lukea läpi koko Swanin tuotannon.


Onneksi kuitenkin kaiken tämän uupumuksen ja siihen liittyvien vaikeuksien keskellä elämässäni on ollut paljon myös kauniita ja iloisia asioita - ihanien kirjojen lisäksi. Muutamia viikkoja ennen kuin vajosin sänkyni pohjalle, olin ihanalla huvilalomalla syystuulen tuivertamassa Hangossa, jonne sattui saapumaan myös visiitille eräs minulle tärkeä ja rakas mies, joka kosi minua. Sain vihdoin virallisesti sormeeni ihanan vaaleanpunaisin safiirein ja pikkuisin timantein koristellun sormukseni, jonka olin omatoimisena ja järkevän taloudellisena naisena ostanut valmiiksi hieman ennakkoon - kun olin huomannut jo vuosia  haaveilemani sormuksen olevan alennuksessa ja kun aavistelin sellaiselle kapineelle koituvan mahdollisesti pian todellista käyttöä.

Täällä sänkyni pohjalla olen siis onneksi voinut ajatella myös suloisia haaveita tulevaisuudesta: suunnitella vähän ensi keväisiä häitämme ja sisustaa mielessäni tulevaa kotiani, joka on pikkuinen pönttöuunilla varustettu punainen talo metsän siimeksessä jossain tuolla kaukana. Sulhaseni nimittäin asuu toisella puolella Suomea, ja minun on tarkoitus keväällä häiden jälkeen muuttaa sulhaseni sieltä viime syksynä ostamaan taloon. Tietysti uupumukseni synkistää hieman hääsuunnitelmiammekin. Alkuperäistä hääpäiväämme olemme siirtäneet jo parilla kuukaudella eteenpäin. Koska en voi myöskään tietää, milloin tolpilleni selviän, saattaa olla, että joudumme luopumaan alkuperäisistä suunnitelmistamme unelmieni prinsessahäistä ja viettämään häät hyvin pienesti ja vaatimattomasti. 

Parasta hääsunnitteluissa on ollut prinsessaleikit hääpukuliikkeissä! (Kuvan puku ei ollut lopullinen valintani,mutta yksi kovimmista kilpailijoista.)

Koska elämässäni on ollut yhtä ja toista meneillään, olen myös pohtinut blogini tulevaisuutta - jopa sitä kiperää kysymystä, onko blogini kulkenut tiensä päähän. Jo pitkään minua on vaivannut tunne, että minulla ei oikein ole aikaa blogilleni. Joskus opiskeluvuosina aikaa riitti ihan eri tavalla. Toisaalta olen pohtinut myös bloggausperiaatteitani ja niiden muuttamista. Minulla on ollut aikaisemmin aika ehdottomana periaatteena blogata edes tavalla tai toisella kaikki lukemani kaunokirjalliset teokset - ja joskus vähän muitakin teoksia. Varsinkin viime lukuvuonna blogini tuntui olevan aika retuperällä, enkä kyennyt pitämään blogiani ajantasalla lukemiseeni nähden. Blogattavia kirjoja kertyi vinopino jonoon, ja kun pääsin kirjoittamisen kimppuun, olin sulavasti ehtinyt unohtaa lukukokemuksen kirkkauden. Kertyvät pinot aiheuttivat stressiä, ja kauan sitten luetuista kirjoista kirjoittaminen tuntui haasvalta. Pitkään minua on vaivannut myös tekstin tuottamisen hankaluus blogia kirjoittaessani. Tekstit ovat syntyneet kovalla työllä ja vaivalla ja useimmiten hyvin monessa eri erässä kirjoitettuina. Monia kirjoja onkin viimeisen vuoden aikana jäänyt kokonaan bloggaamatta, ja pitkää ajattelin, että jonakin kauniina päivänä kirjoitan vielä niistäkin. Odoteltuani tarpeeksi niitä kauniita päiviä olen tullut siihen tulokseen, että minun on ainakin jollakin tavalla kevennettävä asennoitumistani bloggaamiseen.

Pohdittuani siis yhtä ja toista olen tullut lopulta blogini kohtalon suhteen seuraavaan lopputulokseen: Jatkan bloggaamista ainakin vielä. Jatkan sitä niin kauan kuin se tuntuu hyvältä ja kivalta. Viime aikoina olenkin vähän löytänyt jälleen sitä ihanaa bloggaamisen iloa, jota minulla on joskus ennen ollut. Nyt sairauslomalla olen saanut aikaan muutamia bloggauksia, ja mieleni olisi tehnyt kovasti kirjoittaa enemmänkin, mutta blogin kirjoittaminen on kuitenkin sen verran vaativaa henkistä työtä, että kirjoittamisintoni ei ole ihan vielä täysin päässyt konkretisoitumaan valmiiksi bloggauksiksi. 


Lisäksi olen päättänyt, että luovun päähänpinttymästäni blogata kaikista lukemistani kirjoista ja yritän olla ottamatta stressiä siitä, jos blogattavien pino pääsee kasvamaan. Tänä syksynä tein sellaisen päätöksen, että jätän reilusti bloggaamatta kaikki bloggaamatta jääneet kirjat, jotka olen lukenut ennen syyslukukauden alkua. Tämän päätöksen tekeminen oli jossain määrin vaikeaa, sillä voi, miten monta mielenkiintoista ja ihanaa kirjaa jääkään blogini ulkopuolelle! Jatkossa on tilanteen vaatiessa opeteltava samanlaista luopumista. Blogini on ollut lukupäiväkirjani, ja sinänsä ihan itseäni varten on ollut kiva, että sinne on jäänyt muisto kaikista lukemistani kirjoista.

Lisäksi yritän opetella kirjoittamaan tarvittaessa myös tiiviimpiä ja lyhyempiä bloggauksia. Perinteisesti olen kirjoittanut aika pitkiä ja perusteellisia arvioita, lähinnä siitä syystä, että kirjoitustapani aina tekstissä kuin tekstissä on ollut hyvin monisanainen ja yksityiskohtainen. Pitkiin postauksiin menee tietysti paljon aikaa. Olen kyllä hieman jo aiemminkin blogiurallani yrittänyt kehittää itseäni tässä suhteessa ja huomannutkin pientä edistystä.


Näitä kaikkia pohdintoja päässäni pyöritellessäni tuli mieleeni myös noin vuosi sitten lokakuussa kirjoittamani blogin  synttäripostaus. Postaukseen kirjoitin bloggaamisen merkityksestä itselleni näin:

Näiden neljän vuoden aikana blogista on tullut melko merkittävä osa elämääni, vaikka en ihan kaikkein ahkerimpien kirjabloggaajien joukkoon kuulukaan. Olisi vaikeaa kuvitella elämää ilman Matkalla Mikä-Mikä-Maahan -blogiani. Blogista on tullut eräänlainen minuuden jatke, rakas lapseni, jota tahdon vaalia ja hoitaa, jotta se pysyy hengissä ja elossa. Blogini tuskin on ikuinen, mutta toivon, että se eläisi vielä pitkään ja kulkisi mukana elämässäni kauas. Jos ja kun se joskus kuolee, olo on varmasti kuin rakkaan ihmisen hautajaisissa.

Näihin ajatuksiin palaaminen sai minut haikein mielin ajattelemaan sitä, miten tärkeä harrastus kirjabloggaaminen onkaan minulle ollut. Ja sitä, miten kamalaa olisikaan, jos oikeasti lopettaisin bloggaamisen! Tuntui miltei epätodelliselta, että näin vahvoista ajatuksista olen vuodessa kulkenut siihen pisteeseen, että olen tullut jopa harkinneeksi blogin lopettamista. Onneksi olen kuitenkin tällä erää haudannut lopettamisaikeet. 


Ehkäpä sairauslomani onkin uusi uljas alku blogilleni? 


Huvilointitunnelmia Hangosta

36 kommenttia:

  1. Onpa elämässäsi tosiaan ollut myllerrystä. Ensiksi tietysti onnea kihlauksesta - ihana uutinen! Työuupumus taas kuulostaa kyllä melkoiselta koettelemukselta. Olen paininut samojen tuntemusten kanssa välillä itsekin, ja on kurjaa, miten uupumus vie voimat tehdä niitä ihania, kivoja asioita. Ei siis ihme, jos tuntuu, ettei blogille jää aikaa eikä siihen jaksa panostaa. Toivottavasti kirjoittamisen ilo löytyy, kun paineet ja väsymys vähenevät - blogiasi ja tekstejäsi on ilo seurata. :) Onneksi kirjallisuus tosiaan tarjoaa lohtua ja iloa vaikeissakin elämäntilanteissa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitokset kivasta ja lohduttavasta kommentistasi! Ikävä kuulla, että sinulla on ollut samanlaisia tuntemuksia elämässäsi! Toivotankin sinulle iloa ja voimaa!

      Sitä kirjoittamisen iloa olen tässä sairauslomalla löytänyt kyllä uudelleen vahvempana kuin varmaan vuosiin. Mukava kuulla, että olet iloinnut blogini seuraamisesta - tervetuloa seuraamaan myös jatkossa!

      Poista
  2. Lämpimiä ajatuksia sinulle ja voimia toipumiseen. Siinä on oltava sinnikäs ja malttaa mielensä – aika on välttämätöntä. Toivon, että saat palauduttua ja palattua opettajantyöhön. Olet siinä varmasti hyvä ja paneutuva.

    Ja suurenmoiset onnittelut ihanasta uudesta elämänvaiheesta ja kaikesta tulevasta! Elämä kantaa, vaikka ravisteleekin matkalla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Sukeutus ihanista tsemppaavista sanoistasi! Pientä toipumista olen onneksi viimeisen vajaan kuukauden aikana alkanut kokea, vaikka matkaa normaaliin olotilaan on vielä!

      Kaunis kiitos myös onnitteluista! <3

      Poista
  3. Onnea onnea onnea vaan, punainen tupa ja perunamaa. Siunausta elämääsi toivotan ja voimia sinne arjen keskelle. Blogiasi on ollut mukava lukea. Ei pidä kuitenkaan liikaa vaatia itseltään.ä Minäkin joskus mietin, pitäisikö kaikesta lukemastaan blogata, mutta olen päätynyt ratkaisuusn,ettei kaikesta voi eikä osaa kirjoittaa. Anni Swanin kirjat ovat todella oma ihana maailmansa, jonne on mukava välillä pistäytyä. Suosittelen myös satuihinsa tutustumista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitokset myös Aino sinulle ihanista sanoistasi! Mukavaa, että olet ollut seuraamassa blogiani - olet ollut varmaan yksi ahkerimmista kommentoijista!

      Lainasinkin muuten tässä taannoin myös yhden Anni Swanin satukokoelman, mutta en ole vielä lukenut. Työssäni käytössä olevassa äikän oppikirjassa on eräs Swanin satu, Veli ja sisar -niminen, jonka olen aiemmin lukenut ja joka teki minuun suuren vaikutuksen.

      Poista
  4. Lämpimät onnittelut kihlauksesta, mikä ihana ja onnellinen uutinen. ♥

    Voimia uupumukseen. Siitä voimaantuminen ottaa oman aikansa, lempeyttä, lepoa, ehkä keskustelujakin: Anni Swanit ja muut ihanat klassikot ovat varmasti yksi tie voimaantumiseen, ainakin itselle otettua tärkeää aikaa.

    Bloggaamista kannattaa varmasti jatkaa oman motivaation ja jaksamisen mukaan. Pitkän tauonkin voi pitää, jos siltä tuntuu, lukijat jaksavat odottaa. Sinun blogiasi on aina ilo lukea.

    P.S. Tuleva kotisi kuulostaa ihanalta! ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Katja ihanista onnitteluista, tsemppauksista ja kullanarvoisista neuvoista!❤️

      Nyt olen ainakin toistaiseksi haudannut taukoajatukset ja iloinnut niiden tekstien tekemisestä, jotka olen saanut aikaan. Mukavaa, että olet ollut seuraamassa blogiani!

      P.s. Minustakin se on ihana! ❤️

      Poista
  5. Anna, vuosi sitten kirjoittamasi miete blogista minuuden jatkeena on osuva ja hieno.
    Blogisi on todella persoonallinen ja kaunis. Siinä näkyy pyrkimyksesi täydellisyyteen, mikä varmaan myös osaltaan altistaa väsymiselle. Itselläni on sama piirre.

    Opettajan työ on sellaista, että sitä voi tehdä äärettömiin, tai jos hoksaa, niin voi päästä vähemmälläkin. Viikonloput ja loma-ajat eivät ole kunnolla lomaa, vaan niihin kasautuu koepinoja, kesälomaankin koulutuksia ja luettavaa kirjallisuutta, ja aina on mielessä jotain kivoja ideoita toteutettavaksi.

    Olen itse kokenut uupumisen opettajan työssä kerran, kaamosaikaan kuten sinullakin. Kävin ylikierroksilla liian monien ideoideni kanssa, kunnes oli pakko luopua ja levätä. Se oli helpotus. Psykologi totesi rauhoittavasti, että olen unohtanut ladata akkuja välillä ja että nyt ne on ladattava ja sitten jaksaa taas. Toipuminen ei edes vienyt kauaa, kun hoksasin miten ihana oli lakata suunnittelemasta ja elää hetken kerrallaan.

    Toivon sinulle rauhallista toipumisaikaa.

    Paljon ONNEA kihlauksen johdosta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En kehdannut kirjoittaa muuta kuin voimia, mutta Marjatan neuvot ovat minustakin niitä, joita kannattaa kokeilla. Oppilaille vähemmän on usein enemmän. Sama pätee bloggaukseen. Blogitauot voivat olla hyviä pysähtymisiä. Kehtaan ehkä tähän kirjoittaa vielä, jota ajattelen, eli tunnolliset ja hyvät opettajat nuorina ovat vaarassa uupua, ja oman rajansa löytää kokeilemalla. Kun saat voimia takaisin, olet entistä parempi opettaja.
      Onnea myönteisen elämänmuutoksen johdosta ja kaikkea hyvää :)

      Poista
    2. Kiitokset Marjatta sinulle kommentistasi, tsempeistä, onnentoivotuksista ja kokemuksesi jakamisesta! <3

      Tiedän, että itseäni vaivaa myös vähän pyrkimys täydellisyyden tavoitteluun. Olen kyllä itse yrittänyt opetella siitä aiemmin pois opiskeluiden ja työn suhteen, ja aika alta riman olen mielestäni vetänyt monet kurssit. Kursseja minulla on kuitenkin ollut ihan liikaa ja oman haasteen on tuonut se, että olen työskennellyt sekä päivä- että iltalukiossa, minkä vuoksi arkisin ei ole oikeastaan ollut mitään kunnon vapaa-aikaa.

      Toivon kuitenkin, että osaan ottaa tästä kokemuksesta opikseni ja organisoida jatkossa työtäni paremmin - ja ennen kaikkea olla ottamatta vastaan työtä, jossa on yhtä suuret määrät ylityötunteja, vaikka se sitten tarkoittaisi työttömänä olemista.

      Ihana kuulla, että selvisit omasta loppuunpalamisestasi kohtuu helpolla ja opit tärkeän asian työhön suhtautumisesta! :)

      Poista
    3. Kiitos Jokke sinulle hyvistä neuvoistasi ja viisaista sanoistasi sekä onnentoivotuksista! :) Kiva, että kehtaisit kirjoittaa vielä toisen kommentin :) Toivottavasti tosiaan opin löytämään paremmin omat rajani, sitten jos ja kun aikanaan palaan opetustyön pariin!

      Poista
  6. Kyllä osaan niin samaistua tähän kirjoitukseen. Itse olen käynyt kaksi kertaa pohjalla, siis ihan pohjalla. Sitä vain itse tajuamatta, että tarvitsee apua. Nyt olen ollut parantumisen tiellä jo kymmenen vuotta. Joskus sitä ihan itkettää, kun muistelee synkkiä menneitä aikoja ja ihmettelee, että voiko tämä olla totta.
    Ihanaa oli lukea, mitä piristävää sinulla on elämässä tapahtunut. Onnea siitä todella paljon!!!! Ja blogisi on aina ihanaa seurattavaa, vaikkei aina päivityksiä tulisikaan ihan just siltään. Ei todellakaan kannata lisätä työmääräänsä sillä, että kirjoittaisi blogiin ihan kaikista lukemistaan kirjoista, voisithan tehdä vaikka sellaisen lyhyen listauksen kirjoista ja siihen laittaa kommentteja lukuelämyksistä.
    Kaikkea hyvää elämääsi, mitä ihanaa se vielä tuokaan tullessaan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Anuliini myös sinulle kommentistasi, ymmärryksestäsi ja kauniista sanoistasi! Kurjaa, että sinäkin olet joutunut kokemaan noin raskaita asioita. Tsemppiä ja voimia sinullekin! :)

      Poista
  7. Ihana juttu, että et lopeta bloggaamista. Halauksia ja lämpimiä ajatuksia sinulle sekä voimia jaksaa tämä elämänvaihe. Onneksi elämääsi kuuluu myös ihania asioita ja kihlattu, joka tukee sinua <3

    VastaaPoista
  8. Onnittelut kihlautumisen johdosta! Tuleva kotisi kuulostaa ihanalta!

    Voimia toipumiseen! Luopumista ja täydellisyyteen pyrkimisen lopettamista on haastavaa opetella, mutta pieni askel kerrallaan. Blogiasi on ollut ilo seurata. Se on yksi suosikeistani. Joten toivotan sinulle oikein hyvää jatkoa, mitä ikinä päätätkään tehdä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos, Katriina! Minustakin se koti on ihana! <3

      Ihanaa, että olet ollut ilolla seuraamassa blogiani! Sellaista on aina kiva kuulla!<3

      Poista
  9. Kaunis, koskettava ja tärkeä kirjoitus, joka varmasti antaa voimia muillekin työuupumuksen kanssa kamppaileville. Tunnistan tuossa huolessasi bloggaamisen suhteen nuorempaa minääni, joka oli melkoinen perfektionisti, joka oli usein rasittavaa ja uuvuttavaa, mutta josta onneksi voi opetella eroon. Toivotan tsemppiä toipumiseen ja paljon onnea kihlauksen johdosta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitokset Omppu myös sinulle ihanista sanoistasi! <3

      Tiedän, että olen itse varsinkin nuorempana ollut aika perfektionisti ja olenkin opetellut siitä tietoisesti eroon. Osa siitä on kuitenkin varmasti edelleen jäljellä. Jatkettava harjoittelua :)

      Poista
  10. Voimia sinulle, Anna, ja lepääntymistä Anni Swanin ja muiden iki-ihanien kirjojen seurassa. Toivon ilon ja valon tunkeutumsta väsymystä poistamaan.

    Ja lämpimät onnittelut sinulle ja kihlatullesi - ihana uutinen. Siitä olen iloinen, että blogisi jatkuu, vaikka sitten taukoja pitäen, jos siltä tuntuu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitokset Paula myös sinulle tsempeistä ja kauniista sanoistasi! <3 Mukavaa myös, jos olet iloinen blogini jatkumisesta :)

      Poista
  11. Onnea ja voimia! Tuokoon kaunis blogisi sinulle jatkossakin iloa ja innostusta. Sulhosta ja kirjoista puhumattakaan.

    VastaaPoista
  12. Anna, onnentoivotukset kihlauksen johdosta! Oi, kuinka kaunis sormus! <3

    Toivottelen tsemppiä toipumiseen! Kirjabloggauksesta ei kannata ottaa itselleen lisästressiä, vaan on ihan OK ottaa siitä kunnon lomaa. Lukijat kyllä jaksavat odottaa! Itse vietin tässä taannoin yli kolmen kuukauden blogilomaa kun bloggaaminen alkoi sanalla sanoen tympiä. Tauko teki minulle todella hyvää.

    <3 <3 <3



    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitokset, Kaisa Reetta onnitteluista ja tsempeistä! Minäkin pidän valtavasti sormuksestani! <3

      Hyvä, että sinäkin maltoit viettää blogilomaa, kun olit sen tarpeessa! Itse en ole kokenut vielä tarpeellisesti ottaa tietoisesti tietyn mittaista lomaa, mutta keventää ja harventaa bloggaamista, kuten tekstissä kerroin. :)

      Poista
  13. Voi Anna, ihan hurjana tsemppiä ja voimia täältäkin. Uupumus ei ole itsellenikään vierasta ja se millaiseen tilaan se voi pahimmillaan viedä, on ihan käsittämätöntä. Sitä ei oikein ymmärrä ennen kuin itse makaa siellä sängyn pohjalla eikä vaan jaksa. Ei jaksa, vaikka jopa tekisi mieli tehdä jotain. Onneksi olet kuitenkin saanut kiinni kivoistakin jutuista, se varmasti auttaa toipumaan. Mutta muu siihen ei sitten autakaan kuin aika ja armo itseä kohtaan. Elämässä mikään ei ole tärkeämpää kuin oma terveys, sitä kannattaa vaalia.

    Hurjasti myös onnea täältä! Ihanaa, että olet löytänyt rinnallesi rakkaan <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitokset Katri sullekin tsemepeistä ja onnen toivotuksista sekä kokemuksen jakamisesta! <3

      Itsekin olen tuon läksyn nyt oppinut, että mitään sen arvokkaampaa kuin terveys ei minulla ole. Kun sen menettää, ei ole paljoakaan jäljellä.

      Voimia sinullekin! <3

      Poista
  14. Onnea ja voimia jatkoon.
    Ihanaa, että olet jo toipunut tarpeeksi kirjoista nauttimiseen. Se on hyvä merkki. Kiva myös, että kirjoitat - blogiasi on aina mukava lukea.

    Uupumus on yleisempää kuin luullaan, eikä sitä pitäisi kenenkään joutua kokemaan. Olen itsekin tällä hetkellä aika väsynyt, mutta onneksi sellaisessa asemassa, että pystyn myös työkuormaani jonkin verran vaikuttamaan. Muutoksia siis on vaadittu ja näköjään jotain myös tapahtuu. Toivottavasti tarpeeksi. Olen muutaman työuupumustapauksen vieressä seurannut, eikä sitä toivo sen paremmin itselleen kuin muillekaan.
    Tsemppiä ja ihania prinsessaunelmia sinulle :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos sinullekin Minna kommentistasi, onnen- ja voimantoivotuksista! <3

      Kirjat ja lukeminen on siitä ihana harrastus, että se ei vaadi kauheasti fyysisiä voimia, vaikka pahimmassa vaiheessa sekin tuntui liialta. :)

      Tosi hienoa, että olet pystynyt järjestämään omaa työtäsi niin, että voit huomioida voimavarasi. Voimia myös sinulle! <3

      Poista
  15. Onnea kihlauksesta ❤️ Ja voimia uupumuksen selättämiseen! Blogista ei kannata ottaa stressiä, taukokin voi tehdä hyvää. Minullakin oli aiemmin "periaate" blogata kaikista luetuista, mutta siitä luopuminen oli hyvä päätös.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Nanna! <3 Olen kokenut, että ainakin tähän mennessä on ollut hyvä periaate vain keventää bloggaamista, ei kokonaan jättää tauolle. Hienoa, että sinäkin olet osannut tehdä saman päätöksen, kun siltä on tuntunut. :)

      Poista
  16. Paljon voimia sinulle uupumisen selättämiseen ❤

    Onnea kihlauksen johdosta! Tuo sinun sormuksen hankinta kuulostaa ihanan järkevältä ja hauskalta, ihan kuin jostain vanhasta romaanista 😊

    Kiva kuulla, että jatkat bloggaamista. Ota kaikessa rauhassa ja omaan tahtiin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitokset sinullekin tsempeistä ja onnitteluista! <3 Yritän ottaa rauhassa ja omassa tahdissani bloggaamisen :)

      Hih, minustakin sormustarinani on hauska. (Vielä hauskemman siitä tekee se, että sormuksen piti olla tarkoin varjeltu salaisuus poikaystävältä siihen asti, jos ja kun hän kosii, mutta onnistuin pitämään salaisuuden ehkä alle kaksi tuntia :D )

      Poista