torstai 6. joulukuuta 2012

Tiedätkös, mikä oli ensimmäinen suomalainen romaani? Luultavasti et!





Itsenäisyyspäivän kunniaksi on hyvä palata suomalaisen kirjallisuuden alkujuurille, ja miettiä, mikä oli ensimmäinen suomalainen romaani. Monet saattaisivat vastata Seitsemän veljestä. Minä voin puolestani julistaa, että väärin!

Ensimmäinen suomalainen, Suomessa julkaistu romaani oli vuonna 1840 julkaistu Fredrika Wilhelmina Carstensin Murgrönan, joka vuonna 2007 kaivettiin esiin historian pölyistä Eeva-Liisa Järvisen suomennoksen myötä nimellä Muratti.

Tämä romaani jäi kirjailijan ainoaksi julkaistuksi teokseksi, eikä siitä nykypäivänä kovin moni ole löytänyt. Nopean googlauksen tuloksena en onnistunut löytämään siitä ainoatakaan arviota varsinaisista kirjablogeista.

Mikä ihmeen Muratti?

Muratti on kirjeromaani, joka kertoo orvoksi jääneestä nuoresta neidosta nimeltään Matilda Sommer, joka matkaa Suomesta Tukholmaan erään vapaaherrattaren seuraneidiksi. Kirja koostuu Matildan kirjeistä Suomeen jääneelle ystävättärelleen Emilialle, jolle hän välittää tunnelmiaan ja ajatuksiaan uuden keskellä mitä suurimmalla luottamuksella. Vapaaherratar paljastuu itse ystävällisyydeksi ja lempeydeksi, ja ottaa Matildan äidilliseen huomaansa.

Esipuheessa kirjaa verrataan Jane Austenin teoksiin, ja voin vahvistaa, että jotakin samaa löytyy. Kirjassa liikutaan seurapiireissä ja salongeissa, ja etusijalle asettuu pikku hiljaa Matildan sekä hänen Tukholmassa asuvan uuden ystävättären Rosan sydämen asiat ja seikkailut kosijoiden keskellä. Ylhäisissä seurapiireissä kunnollinen ja hyväsydäminen Matilda toisinaan paheksuu muiden sieluttomaan huvitteluun keskittyvää elämää.

Kirjaan mahtuu niin suurta onnea kuin suurta traagisuutta. Tässä on kuitenkin suuri ero Austeniin nähden, sillä Austen on erikoistunut yksinomaan onnellisten tarinoiden välittämiseen. Tähän liittyy myös kirjan nimi Muratti. Muratti symboloi alkuun lähestyviä häitä, mutta myöhemmin murattikruunu kääntyykin kuolon seppeleeksi.

Kuinka voisinkaan, Emilia, kuinka voisinkaan kynänvedoin kuvata rajattoman tuskani! Et voi aavistaa, millaista piinaa koen, kuinka olen joutunut kokemaan kärsimyksen kaikessa kauhistuttavassa laajuudessaan, vaikka hetki sitten olin onnellisin ihmislapsi auringon alla! – Etkö näe, kuinka sumein, itkettynein silmin kuljen morsiamena, joka on kihlattu murheelle, ja hänelle jota silmäni eivät milloinkaan ole nähneet ja jota en koskaan voi rakastaa.

Arvio:

Enimmäkseen tykkäsin teoksesta. Se tarjosi kiehtovan kuvauksen 1800-luvun salonkielämän huvituksista, joka minulle näyttäytyy jännittävänä ja nostalgisena maailmana. Kirjasta on alkuun vaikea hahmottaa kunnollista juonta. Kirja koostuu paljolti kuvailuista ja tunnelmien välittämisestä. Jossain kohdin tuntui, että kirja on siksi tylsähkö, mutta toisinaan viihdyin taas oikein hyvin näiden viipyilevien kuvausten tunnelmissa. Loppua kohdin kirjasta nousee kuitenkin esiin monia juonellisesti jännittäviä aineksia, jotka pitävät kirjan tiukasti kädessä.

Pidin myös siitä, että juonessa oli paljon, lähinnä juuri loppuun tultaessa suuria yllätyksiä, jotka käänsivät koko kirjan suunnan. Lukijan käsitys siitä, onko kirja onnellinen romaani vai mitä suurin tragedia, vaihtuu muutamaankin otteeseen teoksen kuluessa. Jotkin juonen käänteet voivat vaikuttaa epäuskottavilta, mutta se ei mielestäni haittaa. Kirjaa on hyvä lukea mielestäni aikansa viihdekirjallisuutena, ja viihdyttävyys kulkee kirjassa uskottavuuden edellä.

Kirjan tyyli on mielestäni raikas ja välittää onnistuneesti nuoren naisen ajatusmaailman niin iloineen kuin suruineen. Kirjan sävy on hyvin tunteikas ja sentimentaalinen, mikä tuntuu toisinaan hyvällä tavalla kauniilta ja viattomalta. Toisinaan taas suuri tunteiden vuodatus tuntuu miltei uuvuttavalta, ehkä hivenen vieraalta ja epäuskottavalta. Eivätkö ne naiset osanneet ennen oikeasti muuta tehdä kuin itkeä pillittää joka asiasta?

Carstensin kynä ei ole suinkaan yhtä pureva kuin Austenin, mutta toisinaan kirjailija ilottelee kuvaamalla ihmisten naurettavuutta satiirisin ottein. Naurunalaiseksi joutuu erityisesti neiti Doll, joka on salonkielämän teennäisyyden ja turhamaisuuden ruumiillistuma.

Fredrika Wilhelmina Carstens
Muratti, 2007
(Murgrönan, 1840)
Kääntänyt: Eeva-Liisa Järvinen
Faros-kustannus, Turku
340 s.

16 kommenttia:

  1. Tämä on ollut lukulistallani jo kauan. Kiitos kun muistutit!

    VastaaPoista
  2. Olehan hyvä muistutuksesta! :) Hienoa, että olet ainakin kuullut teoksesta. Kannattaa lukea!

    VastaaPoista
  3. Ennen Seitsemää veljestähän on julkaistu toisenkin naiskirjailijan, Fredrika Runebergin teos Rouva Katariina Boije ja hänen tyttärensä. Kivi oli siis vasta kolmas romaanikirjailija!

    Pitäisikin Muratti lukea. Rouva Boijen olen opintoja varten joskus lukenut.

    VastaaPoista
  4. Noita romaanikirjailijoita ennen Kiveä taitaa olla huomattavasti enemmänkin. Seitsemää veljestä, joka ilmestyi 1870, usein sanotaan ensimmäiseksi suomalaiseksi suomenkieliseksi romaaniksi (mutta wikipedian mukaan tämäkään ei ole yksiselitteinen titteli Seitsemälle veljekselle).

    Mutta siis usein ei ehkä ajatella sitä, että ennen Kiveä oli paljon ruotsinkielistä suomalaista kirjallisuutta, kuten tämä Muratti. Itse olen blogannut esim. vuonna 1851 ilmestyneestä Axel Gabriel Ingeliuksen Harmaasta linnasta ja Zacharias Topeliuksen vuonna 1859 ilmesyneestä Linnaisten kartanon viheriästä kamarista. Varmasti löytyisi paljon lisää näitä suomenruotsalaisia, kuten tuo Fredrika Runeberginkin.

    Fredrika Runeberg voisikin olla kiinnostava kirjallinen valloitus, joten kiitos vinkistä!

    VastaaPoista
  5. Vau, kiitos tästä, ihanaa kun postaat näistä vähemmän tunnetuista klassikoista! Tämä pääsi heti lukulistalle Harmaan linnan kaveriksi :)

    VastaaPoista
  6. Kiva kuulla Suvi, että olen onnistunut ilahduttamaan sinua tuntemattomampien klassikoiden esittelyllä ja antamaan hyviä lukuvinkkejä! :) Siispä mars vain kirjastoon! :)

    VastaaPoista
  7. Heh, minä en olisi veikannut Seitsemää veljestä, mutta en kyllä olisi tiennyt oikeaa vastaustakaan! :)

    VastaaPoista
  8. Nyt pitää etsiä tämä käsiinsä. Ihana bloggaus! En tiennytkään, että tästä oli näin uusi painos.
    Ensimmäistä suomenkielistä romaaniahan odotettiin, jotta saataisiin todistus siitä, että suomen kieli voi olla myös taiteen kieli. Seitsemän veljestä yleensä saa tuon kunnian, vaikka sitten ilmestyessään se ei ollutkaan tarpeeksi taiteellinen joidenkin kriitikkojen mielestä (ryyppääviä, laiskoja veljeksiähän ne siinä ovat - missä on jalo suomalainen, josta Runeberg kirjoitti runoissaan?).
    Nämä sinun 1800-luvulta esiin nostamasi kirjat kuulostavat hyviltä!

    VastaaPoista
  9. Hauska kuulla Elina, että sinäkin innostuit tästä! En ole vielä itse Seitsemää veljestä lukenut, mutta se on ollut minulla jo ikuisuuden lainassa odottamassa lukemista. Se ei ole kuitenkaan minua aiemmin innostanut lukemaan juuri sen vuoksi, että minusta on mukavampi lukea jostakin ylevämmästä kuin laiskoista ja ryypiskelevistä veljeksistä. Ja sellainen kuva minulla on ollut lähes kaikesta varhaisesta suomalaisesta romaanitaiteesta. Siksi tämä onkin ollut hauska tutkimusmatka löytää varhaisen suomenruotsalaisen kirjallisuuden joukosta aateliston ja porvariston kuvauksia.

    VastaaPoista
  10. Laitoin omaan arviooni linkin tähän sinun tekstiisi. :)

    ps. anteeksi pilkuviilaus, mutta kirjailijan sukunimi on Carstens, ei Castrens. :p

    VastaaPoista
  11. Kiva, kun linkitit!

    Ja voi, kiitos pilkkujen viilauksesta! Argh, mikä mua mahtaa vaivata, kun tuollaisen kämmin olen mennyt tekemään. No, asia korjattu! :D

    VastaaPoista
  12. Pian myös saksaksi... =)

    http://www.verlag28eichen.de/titel/efeu.htm

    VastaaPoista
  13. Lissääppä lähäre koska miun mielestä eka romaani oli 7 veljestä

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiven Seitsemän veljestä julkaistiin vasta 1870. Sitä on pidetty ensimmäisenä suomenKIELISENÄ romaanina, vaikka tietääkseni siitäkin kunniasta taitaa olla hieman kiistaa. Tämä Murgrönan ilmestyi jo 1840 eli monta vuosikymmentä aiemmin. Suomessa ilmestyi lukuisia suomalaisia, mutta ruotsinkielisiä romaaneita ennen kuin Seitsemän veljestä ilmestyi. Esim. Topeliuksenkin tuotanto on alunperin ruotsinkielistä.

      Poista
    2. Enpä ensin ihan ymmärtänyt murteellista kommenttiasi kokonaan, mutta jos lähteen haluat tietää, niin asiasta kerrottiin tämän suomennoksen esipuheessa. Asiasta mainitaan myös esim. kirjalijasta kertoavassa Wikipedia-artikkelissa:

      https://fi.wikipedia.org/wiki/Fredrika_Wilhelmina_Carstens

      Yleensä en bloggauksiani kirjoita tieteellisen kirjoittamisen kriteerein lähdeviitteinen, koska blogini ei ole tiedettä.

      Poista