Tove Jansson:
Taikatalvi
(Trollvinter, 1958)
WSOY
132 s.
Kuunsäde vaelsi keinutuolia pyyhkäisten salongin pöydälle,
ryömi vuoteen päädyn messinkinappuloiden ylitse ja paistoi suoraan Muumipeikon
kasvoihin.
Ja sitten tapahtui
jotakin sellaista, mitä ei oltu nähty eikä kuultu siitä päivin, jolloin
ensimmäinen muumi vaipui talviuneen. Muumipeikko heräsi, eikä saanut enää unta.
Ah, heittäydyin tämän ihanan muumikirjan lumon vietäväksi jo
aivan ensimmäisistä sanoista lähtien täysin rinnoin. Taikatalvi piirtää lukijan silmien eteen taianomaisen talvisen
maailman, jonka pyörteisiin oli mitä erinomaisin hetki heittäytyä nyt, kun
ulkona pakkanen paukkuu ja maa on valkean vaipan peitossa.
Taikatalvi on muumipeikon seikkailu hänelle uudessa
maailmassa, talven maailmassa, jota hän ei ole aiemmin kokenut. Muumithan
nukkuvat talvensa talviunta, eivätkä tiedä mitään esimerkiksi lumesta tai
muista talven ihmeellisyyksistä. Nyt kuitenkin jostakin kumman syystä
Muumipeikko on herännyt eikä hän saa enää unta. Muumipeikko kokee yksinäisyyttä
uuden keskellä, ja perhe vain nukkuu.
Talven maailmassa kaikki on outoa ja nurin kurin. Aurinko ei
paista. Uimahuone, joka on kesällä Muumiperheen, onkin Tuu-Tikin. Ja
uimahuoneen kaapissa pitäisi olla Muumipeikon kylpytakki, sen hän tietää.
Muumipeikko ei saa kuitenkaan avata uimahuoneen kaappia ja nähdä kylpytakkiaan,
ainoaa tuttua ja turvallista asiaa, joka muistuttaisi häntä kesästä. Onneksi
kuitenkin myös Pikku Myy on herännyt, joten Muumipeikolla on edes yksi tuttu
ystävä jakamassa talven ihmeitä hänen kanssaan.
Kirja käsittelee mielestäni juuri epävarmuuden sietoa.
Hämmennystä uuden ja tuntemattoman keskellä. Tunnetta, kun maailmaa ei voikaan
ymmärtää ja ennustaa. Kun kaikki onkin toisin kuin on tottunut. Ja sitä, kuinka
tästä kaikesta selvitään.
Mörkö kuljeskeli jäällä
aivan omissa mietteissään, joista kukaan ei voinut päästä perille, ja uimahuoneen
vaatekaapissa väijyi se vaarallinen olio kätkeytyneenä kylpyviittojen taakse.
Mitä tuollaiselle saattaa tehdä?
Kaikkea tuollaista on,
minkä tähden lieneekään, etkä mitenkään sitä voi tavoittaa.
Talven kokemuksista ja koettelemuksista Muumipeikko kuitenkin
vahvistuu. Kirja loppuu kohtaukseen, jossa kevät on jo tullut ja Muumiperhe
herännyt, ja Niiskuneiti löytää kevään ensimmäisen krookuksen. Hän haluaisi
panna lasin sen päälle, jotta se selviäisi paremmin kylmästä yöstä. Ilmeisesti
omista kokemuksistaan viisastuneena Muumipeikko sanoo:
-
Älä pane, sanoi muumipeikko. Anna sen
selvitä miten parhaiten taitaa. Minä luulen, että se selviää parhaiten, jos
sillä on vähän vaikeuksia.
Kylläpä muumit ovat sitten niin mukavia! Niin ihanan lapsellisia,
mutta kuitenkin niin virkistävän syvällisiä. Nautin!
Voi kuinka mukavaa että kirjoitit tästä! Toivoinkin että joku bloggaisi tästä näin talven ja joulun tullessa. Tämä on yksi suosikkimuumeista, olen lukenut sen mooonta kertaa enkä vieläkään kyllästynyt.
VastaaPoistaTalven taikaa ja jouluiloja sinulle!
Hienoa kuulla Elma Ilona, että sinäkin kovin pidät tästä! Tämä oli todellakin tällainen vuodenajan fiilistelykirja. Se ei olisi ehkä maistunut lainkaan niin hyvältä esimerkiksi keskellä kesää nautittuna.
VastaaPoistaTaianomaista talvea sekä ihanaa joulunaikaa sinullekin! :)
Aivan ihana arvio ja tulkinta! Tulipa taas olo, että tämä pitää lukea!
VastaaPoistaKiitos Anni kommentistasi!:) Kannattaa lukea, se todellakin oli ihana! :)
VastaaPoistaTämä on kyllä hieno teos, viimeksi luin sen englanniksi. Tämän kirjan kansi on hieno.
VastaaPoistaAi sepä hauskaa! Varmasti hyvin mielenkiintoinen kokemus lukea jotakin näin suomalaista englanninkielellä. Pitäisipä joskus kokeilla ja katso, kuinka hahmot on nimetty.
VastaaPoistaTuo kansi on tosiaan vangitsevan hieno omastakin mielestäni!
Todella hyvä arvio, olet nostanut hyviä pointteja esille. :) Tämä on ehdoton suosikkin muumikirjoista.
VastaaPoistaps. minulla on ollut vähän ongelmia blogisi kanssa, sillä tykkäisin kovasti kommentoida kirjoituksiasi, mutta jostain syytä tämä ei lataudu auki oikein. :o Sivua pitää päivitellä f5 näppäimellä, jotta saa tuolta sivulta näkyville tuon "piilotetun" palkin ja että kommenttikenttä ja tuo taustakuviointi tulee näkyviin. Onneksi nyt tajusin miten pitää toimia, sillä blogisi on todella mielenkiintoinen. :)
Kiitos Jonna! Kiva, että sinäkin tykkäät tästä! :)
VastaaPoistaMukava kuulla, että pidät blogistani!:) Mutta ikävä puolestaan kuulla se, että sinulla on ollut ongelmia kommentoida tänne. Minulla on itselläni sama ongelma, että joudun päivittämään blogia usein (yleensä itse hoidan sen klikkailemalla blogini otsikkoa tarpeeksi monta kertaa). Kunpa tietäisin missä on vika, sillä todella ikävä ajatella, että menee jotkut kommentit ja ehkä lukijatkin sivu suun teknisten ongelmien vuoksi.
Linkkaan tämän jutun omaani. Olet käyttänyt kangasta lumena :)
VastaaPoistaKiitos linkkauksesta! Tosiaan, valkoinen harsomainen kesämekkoni toimi oivallisena tekolumena :D
VastaaPoista