maanantai 13. heinäkuuta 2015

Irvingin värikäs ja elämänmakuinen Kaikki isäni hotellit

Ja me uneksimme edelleen. Sepitämme omaa elämäämme. Lahjoitamme itsellemme pyhimysäidin, teemme isästämme sankarin. Ja jonkun isosta veljestäkin tulee sankari –niin kuin jonkun isosta siskostakin. Me keksimme sen mitä rakastamme ja mitä vihaamme. Aina tulee olemaan urhoollinen kadotettu veli – ja pieni kadotettu sisar. Me uneksimme uneksimasta päästyämme: uneksimme maailman hienoimman hotellin, täydellisen perheen, elämän joka on ikuista rantalomaa. Ja unelmat karkaavat mielestämme sitä mukaan kuin ehdimme niitä kuvitella.

John Irvingin Kaikki isäni hotellit oli ravisteleva, hieno ja ristiriitainen lukukokemus. Teos oli toinen kokonaan lukemani Irvingini. Pari vuotta sitten kesällä luin Blogistanian II lukumaratonin yhteydessä Oman elämänsä sankarin, joka oli hieno lukukokemus. Niin oli Kaikki isäni hotellitkin. Monella tapaa se oli kuitenkin hyvin erilainen, rajumpi. (Viime kesänä yritin Garpin maailmaa, mutta se ei omalla kohdallani ainakaan ensi yrittämällä lähtenyt kunnolla käyntiin jäi lopulta kesken.)

Kaikki isäni hotellit kertoo Berryjen värikkäästä viisilapsisesta "hotelliperheestä". Isä Win ja äiti Mary ovat tavanneet ja löytäneet toisensa työskennellessään teini-ikäisinä eräässä hotellissa. Myös tuosta kesästä alkaen heidän elämäänsä taustoittaa Freud-niminen juutalainen mies sekä karhut. Freudin karhusta State O´Mainesta, josta tuleekin Berryjen karhu, sekä myöhemmin teoksessa esiintyvä Susie-karhu muodostuvat keskeisiksi hahmoiksi tarinassa. 

Win ja Mary menevät naimisiin, perustavat perheen ja saavat viisi lasta, kaikki omanlaisiaan persoonia. Vanhin lapsi Frank on homoseksuaali ja hänellä on hieman omituisia harrastuksia, seuraavan sisarussarjassa tytär Franny on rääväsuinenn tyttö, joka tietää, mitä haluaa. Minä-kertoja ja kesimmäinen lapsi John syö banaaneja ja nostaa painoja tullakseen vahvaksi. Toiseksi nuorin lapsi Lilly on herkkä taiteilijasielu, jonka suomalaislääkäri diagnosoi kääpiökasvuiseksi, joka tekee kaikkensa kasvaakseen ja joka aikanaan aikaansaa kasvamisen tuskastaan menestysromaanin Kasvukipuja. Nuorin lapsi Egg tykkää pukeutua hassuihin pukuihin ja on aina hieman pihalla ja kysyy "mitä?".  Isä Win ostaa vanhan tyttökoulun ja tekee siitä hotellin, joka saa nimekseen The Hotel New Hampshire. Berryjen perheen matka käy hotellista hotelliin, myös rapakon toiselle puolelle Wieniin. Lapset viettävät lapsuutensa ja osa heistä myös aikuisuutensa hotelleissa.

Kaikki isäni hotellit on elämänmakuinen ja elämänmittainen teos. Sen polveilevassa tarinassa tulee esiin koko elämän kirjo – niin hyvä kuin paha. Tämä oli lukupiirikirjamme, ja joku lukupiirissä sanoikin osuvasti, että kirjassa tapahtuu kaikki kuviteltavissa oleva paha, mitä ikinä voi vain tapahtua. Kirjassa käsitellään raiskausta, insestiä, itsemurhaa, terrorismia ja perheenjäsenen kuolemaa. Kirja rikkoo monia raja-aitoja ja tabuja ajatuksia herättävällä tavalla. Näistä kaikista kamaluuksista huolimatta kirjaa sävyttää miellyttävä lämminhenkisyys. Kirjassa on paljon kaikkea ällöttävää ja inhottavaa, kuitenkin myös paljon kaikkea herkkää, liikuttavaa ja koskettavaa. Ennen kaikkea se on kuitenkin kuvaus värikkäästi hersyvästä elämästä sekä siitä, että kaikesta voi kuitenkin lopulta selvitä, tapahtuipa elämässä mitä tahansa.

Irvingin kerrontatyylissä ja kielessä on jotakin, mistä pidän hirveästi. Kaikki isäni hotellit -romaanissa (kuten myös Oman elämänsä sankarissa) realismiin yhdistyy hupaisalla tavalla absurdeja, kuitenkin realistiseen viitekehykseen sopivia yksityiskohtia, mikä on mielestäni hauskaa. Lisäksi minua viehättää hänen kirjoissaan (sekä itse lukemissani että niissä, joista olen lukenut toisen käden lähteistä) se, että niihin liittyy kirjallisia merkitysulottuvuuksia ja että niistä voi huomata Irvingin tuntevan hyvin kirjallisuuden historian. Haluan ehdottomasti jossain vaiheessa lukea lisää hänen tuotantoaan. Ystäväni Owen Meany on luultavasti seuraava Irvingini.


John Irving
Kaikki isäni hotellit
(The Hotel New Hampshire, 1981)
Suom. Kristiina Rikman
Tammi
491 s.