Ja me uneksimme edelleen. Sepitämme omaa elämäämme. Lahjoitamme itsellemme pyhimysäidin, teemme isästämme sankarin. Ja jonkun isosta veljestäkin tulee sankari –niin kuin jonkun isosta siskostakin. Me keksimme sen mitä rakastamme ja mitä vihaamme. Aina tulee olemaan urhoollinen kadotettu veli – ja pieni kadotettu sisar. Me uneksimme uneksimasta päästyämme: uneksimme maailman hienoimman hotellin, täydellisen perheen, elämän joka on ikuista rantalomaa. Ja unelmat karkaavat mielestämme sitä mukaan kuin ehdimme niitä kuvitella.
John Irvingin Kaikki isäni hotellit oli ravisteleva, hieno ja ristiriitainen lukukokemus. Teos oli toinen kokonaan lukemani Irvingini. Pari vuotta sitten kesällä luin Blogistanian II lukumaratonin yhteydessä Oman elämänsä sankarin, joka oli hieno lukukokemus. Niin oli Kaikki isäni hotellitkin. Monella tapaa se oli kuitenkin hyvin erilainen, rajumpi. (Viime kesänä yritin Garpin maailmaa, mutta se ei omalla kohdallani ainakaan ensi yrittämällä lähtenyt kunnolla käyntiin jäi lopulta kesken.)
Kaikki isäni hotellit kertoo Berryjen värikkäästä viisilapsisesta "hotelliperheestä". Isä Win ja äiti Mary ovat tavanneet ja löytäneet toisensa työskennellessään teini-ikäisinä eräässä hotellissa. Myös tuosta kesästä alkaen heidän elämäänsä taustoittaa Freud-niminen juutalainen mies sekä karhut. Freudin karhusta State O´Mainesta, josta tuleekin Berryjen karhu, sekä myöhemmin teoksessa esiintyvä Susie-karhu muodostuvat keskeisiksi hahmoiksi tarinassa.
Win ja Mary menevät naimisiin, perustavat perheen ja saavat viisi lasta, kaikki omanlaisiaan persoonia. Vanhin lapsi Frank on homoseksuaali ja hänellä on hieman omituisia harrastuksia, seuraavan sisarussarjassa tytär Franny on rääväsuinenn tyttö, joka tietää, mitä haluaa. Minä-kertoja ja kesimmäinen lapsi John syö banaaneja ja nostaa painoja tullakseen vahvaksi. Toiseksi nuorin lapsi Lilly on herkkä taiteilijasielu, jonka suomalaislääkäri diagnosoi kääpiökasvuiseksi, joka tekee kaikkensa kasvaakseen ja joka aikanaan aikaansaa kasvamisen tuskastaan menestysromaanin Kasvukipuja. Nuorin lapsi Egg tykkää pukeutua hassuihin pukuihin ja on aina hieman pihalla ja kysyy "mitä?". Isä Win ostaa vanhan tyttökoulun ja tekee siitä hotellin, joka saa nimekseen The Hotel New Hampshire. Berryjen perheen matka käy hotellista hotelliin, myös rapakon toiselle puolelle Wieniin. Lapset viettävät lapsuutensa ja osa heistä myös aikuisuutensa hotelleissa.
Kaikki isäni hotellit on elämänmakuinen ja elämänmittainen teos. Sen polveilevassa tarinassa tulee esiin koko elämän kirjo – niin hyvä kuin paha. Tämä oli lukupiirikirjamme, ja joku lukupiirissä sanoikin osuvasti, että kirjassa tapahtuu kaikki kuviteltavissa oleva paha, mitä ikinä voi vain tapahtua. Kirjassa käsitellään raiskausta, insestiä, itsemurhaa, terrorismia ja perheenjäsenen kuolemaa. Kirja rikkoo monia raja-aitoja ja tabuja ajatuksia herättävällä tavalla. Näistä kaikista kamaluuksista huolimatta kirjaa sävyttää miellyttävä lämminhenkisyys. Kirjassa on paljon kaikkea ällöttävää ja inhottavaa, kuitenkin myös paljon kaikkea herkkää, liikuttavaa ja koskettavaa. Ennen kaikkea se on kuitenkin kuvaus värikkäästi hersyvästä elämästä sekä siitä, että kaikesta voi kuitenkin lopulta selvitä, tapahtuipa elämässä mitä tahansa.
Irvingin kerrontatyylissä ja kielessä on jotakin, mistä pidän hirveästi. Kaikki isäni hotellit -romaanissa (kuten myös Oman elämänsä sankarissa) realismiin yhdistyy hupaisalla tavalla absurdeja, kuitenkin realistiseen viitekehykseen sopivia yksityiskohtia, mikä on mielestäni hauskaa. Lisäksi minua viehättää hänen kirjoissaan (sekä itse lukemissani että niissä, joista olen lukenut toisen käden lähteistä) se, että niihin liittyy kirjallisia merkitysulottuvuuksia ja että niistä voi huomata Irvingin tuntevan hyvin kirjallisuuden historian. Haluan ehdottomasti jossain vaiheessa lukea lisää hänen tuotantoaan. Ystäväni Owen Meany on luultavasti seuraava Irvingini.
John Irving
Kaikki isäni hotellit
(The Hotel New Hampshire, 1981)
Suom. Kristiina Rikman
Tammi
491 s.
Irving on melkoinen tarinankertoja. Hänellä on taito saada lukija koukuttumaan ja liikuttumaan. Minulle tämä oli ensimmäinen lukemani Irvingin kirja ja pidän romaanista edelleen. Hurja se paikoin on, ja ristiriitainenkin, mutta juuri tuo lämminhenkisyys saa ajattelemaan koko Berryn perhettä miltei rakkaudella. :)
VastaaPoistaJotenkin juuri tuntuu, että hänellä on kerronnan taito hallussa. Ihan pakko lukea kyllä häntä enemmän! Ihanaa kuulla, että sinäkin pidät teoksesta paljon! :)
PoistaJuuri näistä Irvingin vanhemmista teoksista minäkin olen pitänyt. Hienoa kerrontaa ja hienosti sitä kuvaat.
VastaaPoistaNämä molemmat lukemani teokset eli tämä ja Oman elämänsä sankarit kuuluvat siihen vanhempaan tuotantoon. Olisi hauskaa lukea läpi hänen tuotantoaa myös laajemmalta aikajänteeltä. Hauskaa kuulla, että sinäkin tykkäät Irvingistä! :(
PoistaTämä on aivan huippukirja. Irvingin kirjoissa on yleensä samoja hahmoja ja tästähän löytyi suurperhe, karhu, sirkus, transvestiitti ja homoja. Mieletöntä ja rohkeaa elämänmenoa.
VastaaPoistaHih, ihanaa, että sinäkin olet huomannut tämän kirjan huippuuden! :) Tuntuu, että hänen kirjansa ovat hyvin värikkäitä henkilögallerialtaan. Kaikki omia, hieman erilaisia persoonia, vaikka hän ilmeisesti pyörittää hieman samantyyppisiä juttuja eri teoksissa. Tosiaan rohkeus on sana, joka kuvaa hyvin Irvingin kirjoissa kuvattua elämää.
PoistaKiva postaus ja hyvää matkaa Irvingin maailmaan! Ystäväni Owen Meany on oma suosikkini Irvingin teoksista, ja myös Oman elämänsä sankarista pidin valtavasti. Sittemmin samojen asioiden pyörittely on alkanut hieman kyllästyttää, vaikka aina Irvingit ovat lukunautintoja!
VastaaPoistaKiitos, Anu! :) Olen entistä vakuuttuneempi, että Owen Meany voisi olla minun kirjani! :) Olen päätynyt siitä lukemani perusteella siihen tulokseen, että se voisi sopia minulle. Ja jos sinä tykkäät eniten sekä siitä että Oman elämänsä sankarista, niin kuulostaa lupaavalta. Oman elämänsä sankari oli minusta aivan ihana (pidin siitä paljon enemmän kuin tästä, vaikka tästäkin pidin kovin).
PoistaHauskaa, että pidit tästä! Minua vähän harmittaa, etten ehtinyt lukea tätä uusiksi teidän kanssanne, koska niin paljon on unohtunut ja silti muistan edelleen, miten paljon tästä pidin <3
VastaaPoistaHarmi tosiaan, mutta onneksi kuitenkin muistit yhtä ja toista teoksesta! Ja parasta kuitenkin, että muistat sen, että tykkäsit tästä! :D
PoistaVoi Irving <3 Minä yhdistän Irvingin jotenkin kesään, ehkä siksi että pari kesää sitten luin Garpin maailman, johon ihastuin valtavasti ja viime kesänä luin tämän Kaikki isäni hotellit, joka ei ollut ihan yhtä huippu minulle mutta kuitenkin upea lukukokemus. Oman elämänsä sankari taitaa kuitenkin olla paras Irvingiltä lukemani kirja. Odotan innolla, mitä pidät Owen Meanysta, minulla kirja meni hiukkasen pilalle, kun päähenkilö ärsytti liikaa. Itse ajattelin lukea tänäkin kesänä Irvingiä, hyllyssä odottelisi Viimeinen yö Twisted Riverillä.
VastaaPoista