maanantai 5. maaliskuuta 2018

Upea suomentamaton klassikko: Elizabeth Gaskellin North and South

Margaret opened the door and went in with the straight, fearless, dignified presence habitual to her. She felt no awkwardness; she had too much the habits of society for that. Here was a person come on business to her father; and, as he was one who had shown himself obliging, she was disposed to treat him with full measure of civility. Mr. Thornton was a good deal more surprised and discomfited than she. Instead of a quiet, middle aged clergyman, a young lady came forward with frank dignity - a young lady of different type to most of those he was in habit of seeing. Her dress was very plain: a close straw bonnet of the best material and shape, trimmed with the ribbon; a dark silk gown, without any trimming or flounce; a large Indian shawl, which hung about her in heavy folds, and which she wore as an empress wears her drapery. He did not understand who she was, as he caught the simple, straight, unabashed look, which showed that his being there was of no concern to the beautiful countenance, and called up no flush of surprise to the pale ivory of the complexion. He had heard that Mr. Hale had a daughter, but he had imagined that she was a little girl.

Elizabeth Gaskellin North and South -teos on kirja, jonka olisin lukenut jo aikapäiviä sitten, jos se olisi suomennettu. Ihme ja kumma, tämä upea englantilainen klassikko on kuitenkin säilynyt suomentamatta näihin päiviin asti - kuten suurin osa muutakin Gaskellin tuotantoa. Gaskellilta on suomennettu vain kaksi teosta, viime syksynä lukemani Cranfordin naiset sekä Sylvian kosijat, jotka olen lukenut joskus jo ennen kirjablogiaikaani. North and South -teoksen tarina on kuitenkin jäänyt värjymään mieleeni joskus kauan sitten näkemäni BBC:n minisarjan vuoksi - eikä ole jättänyt minua rauhaan.

Koska pelkkä tahdonvoimani ei ole ketään suomentajaa vielä edelleenkään saanut suomentamaan teosta, päätin vihdoin viime vuoden lopulla käydä tuulta päin ja yrittää lukea teoksen alkukielellä. Yli 500-sivuisen 1800-luvulla kirjoitetun englanninkielisen teoksen lukeminen oli minulta hyvin uhkarohkea yritys, joka ihan omaksiksin yllätyksekseni päättyi hyvin onnellisesti: sain kuin sainkin teoksen luetuksi, vaikkakin kaksi kuukautta siihen meni kaikkien muiden, vähän nopeampien lukuprojektien ohella. Kun "The End" -teksi teoksen viimeisellä sivulla, sivunumerolla 547, kohtasi katseeni, oli aikamoinen voittajaolo. En nimittäin ole ikinä jaksanut lukea näin vanhaa teosta englanniksi - ja hyvin harvoja uudempiakaan.



North and South -teoksen juoni tuo väkisinkin mieleen Ylpeyden ja ennakkoluulon. Silti teosten maailmat poikkeavat hyvin rajusti toisistaan. Austenin tanssin ja naurun täyteisistä seurapiirisalongeista on hyvin pitkä matka niihin teollisuuskaupungin synkkiin huoneisiin, joissa ihmismieltä varjostaa paitsi kaupungin sankka sumu, myös työntekijöiden ihmisoikeudet sekä kovat henkilökohtaiset menetykset. North and South ja Ylpeys ja ennakkoluulo -teosten suurimmat erot selittyvätkin pitkälti sillä, että edellinen edustaa englantilaista romantiikka kun taas jälkimmäinen realisimia.


North and South teoksen päähenkilönä on Margaret, joka on varttunut eteläenglantilaisella maaseudulla Hellstone-nimisen pikku kylän pappilassa, puiden ja vihreyden ympröimänä. Nuoruusvuosiaan hän osin viettää rikkaampien sukulaistensa hoivissa Lontoossa, jossa on päässyt oppimaan hienon maailman tapoja. Margaretin sydän kuitenkin halajaa takaisin Hellstoneen, vehreän idyllin keskelle. Siksipä Margarethille on aikamoinen shokki, kun hänen isänsä päättää erota vakaumuksellisten erimielisyyksiensä takia papinvirastaan ja aloittaa alusta aivan toisaalla. Tuo uusi alku on yksityisopettajan paikka Pohjois-Englannissa sijaitsevassa Milton-nimisessä teollisuuskaupungissa, joiden synkkiäja tehdassavun sumentamia katuja raahustavat väsyneet työlaiset.

Isän yksityisoppilaaksi sattuu eräs John Thornton -niminen nuori herra, joka on merkittävässä asemassa oleva tehtaanomistaja. Margaretin ensivaikutelma herrasta on konsanaan yhtä töykeä yrmy kuin neiti Elizabeth Bennetin ensivaikutelma herra Darcystaan Ylpeydessä ja ennakkoluulossa. Margaret ja herra Thornton edustavat monessa suhteessa pitkälti toistensa vastakohtia, ja heidän näkemyksensä asettuvat monissa keskusteluissa täysin vastakkain. Heidän erimielisyytensä palautuvat lähinnä teoksen nimenkin osoittamaan vastakkaiasetteluun: Margaret edustaa arvoillaa ja ajatuksillaan etelän pehmeämpia arvoja, herra Thornton puolestaan kovempia pohjoisen työläiskaupungin arvoja, joissa raha ja tehokkuus ratkaisevat.


Jostakin kumman syystä näiden kahden, hyvin erilaisen ihmisen välille kehittyy kuitenkin vetovoima. Suhteen vastuksena on kuitenkin monet väärinkäsitykset, ennakkoluulot, ylpeys ja katkeruus. North and South ei ole kuitenkaan vain tarina herra Thornton ja Margaretin suhteesta, vaan siihen mahtuu myös paljon muuta.

Yksi tärkeä juonellinen jännite on Margaretin veli Frederik ja hänen tarinansa. Frederik on ollut maanpaossa laivastossa syntyneen kapinan vuoksi. Siksi hän on kotimaassaan Englannissa lainsuojaton. Uhkarohkea Frederik kuitenkin tulee katsomaan perhettään, kun kuulee äitinsä olevan vakavasti sairaana. Margaret haluaisi todistaa veljensä syyttömyyden, jotta tämä voisi palata pysyvästi kotimaahansa. 

North and South -teoksessa otetaan kantaa myös työlaisten oloihin sekä yhteiskunnalliseen eriarvoisuuteen. Lisäksi teoksessa pohditaan oikeaa ja väärää, valhetta ja totuutta. 

North and South -romaani tarjosi minulle antoisan lukukokemuksen. Se on yksiä niitä kirjoja, joiden viimeisellä sivulla oli äärimmäisen vaikeaa ja haikeaa jättää tarina taaksensa. Kun on elänyt, kokenut, surrut ja iloinnut niin monet tapahtumat niin suurella sydämellä romaanihenkilöiden mukana, on eron hetki tuskaisa - vaikka samalla tuntuikin upealta, että olin kuin olinkin jaksanut lukea näin paksun ja vanhan englanninkielisen kirjan loppuunsa.

Omassa mielestäni North and South -teoksen voi hyvin asettaa sellaisten suurten englantilaisten klassikkokirjailijoiden kuin Dickensin ja Austenin teosten rinnalle. 1800-luvun englantilainen kirjallisuus on hyvin lähellä sydäntäni, ja North and South -romaanissa on juuri samanlaista lumovoimaa kuin muissakin rakastamissani vanhoissa englantilaisissa klassikoissa. Suosittelen muillekin kaltaisilleni vanhojen klassikoiden ystäville - jos ei englannin kieli liikaa pelota!





Elizabeth Gaskell
North and South, 1855
Vintage Books
547 s.


4 kommenttia:

  1. Elizabeth Gaskellin nimi tulee usein vastaan, kun etsin kiinnostavia 1800-luvulla kirjoitettuja klassikkoromaaneja, mutta en ole vielä lukenut yhtäkään hänen teostaan. Suosittelisitko ensimmäiseksi Gaskelliksi ennemmin tätä North and Southia vai Cranfordin naisia? Kielellä ei ole minulle väliä, mutta jälkimmäinen olisi kyllä lyhyempi... :D

    VastaaPoista
  2. North and South on lienee suosikkiklassikkoni - ylittää jopa Ylpeyden ja ennakkoluulon. Näin ensiksi minisarjan ja siitä innostuneena hankin kirjaan käsiini ja luin muistaakseni toissa vuonna. Pidin kirjasta aivan valtavasti ja kunhan vanhan englannin lukeminen kiemuroisine lauserakenteineen ja välillä tuntemattomine fraaseineen tulivat tutuksi lensi kirjan läpi hetkessä.

    VastaaPoista
  3. Tämä on ollut mielessä joskus luettavana, pidin Cranfordista ja tätä ovat kehuneet muutkin...
    Ja tosiaan, Austen päätti aikoinaan pitää kirjansa fokuksen ja seurapiirit suhteellisen rajattuina kun taas Gaskell näköjään kommentoi yhteiskuntaa laajemminkin, vaikka sinänsä samoja piirteitä onkin...

    VastaaPoista
  4. Minäkin luin tämän aikoinaan minisarjan innoittamana. Loistava tarina ja mieleenpainuvat henkilöt. Luen muuten parhaillaan Wildfell Hallin asukasta, ja Anne Brontën englanti on vielä Gaskellin englantia selkeämpää! Paikoin tuntuu tosi modernilta, ihan kuin lukisi jotain 1900-luvun romaania.

    VastaaPoista