Kiireisen morsiamen lyhytarvioita: Sielujen saari, Maailman kirkkaalle laidalle ja Vieras kartanossa

Tämän viikon lauantaina juhlitaan häitämme, ja huomenna lähden viimeisen kerran täältä Etelä-Suomesta Etelä-Savoon, jonne asetun asumaan yhdessä mieheni kanssa häidemme jälkeen. Kaappini perukoille on kasaantunut suuri ja vino pino kirjoja, jotka on palautettava paikalliseen kirjastoon, ennen kuin lähden kohti uusia seikkailujani. Siksipä päätin tässä viime tingan hääkiireiden keskellä blogata lyhyesti muutaman ihanan teoksen, jonka olen tänä vuonna lukenut ja jotka ovat kaapin perällä odottelleet, että pääsisivät blogiini.

Viime perjantaina kävimme tekemässä minusta rouvan Turun maistraatissa ja juhlimme sen jälkeen tapausta Paraisilla kakun äärellä.

Johanna Holmströmin upea Sielujen saari

Johanna Holmströmin Sielujen saari lähes salpasi hengitykseni upeudellaan. Viime vuonna julkaistu tuore teos sijoittuu Seilin saarelle ja käsittelee mielisairauden historiaa. Näkökulmatekniikkaa hyödyntävä ja historiallisista tosiasioista kehyksensä ammentava romaani kertoo kolmen eri naisen tarinan, joka ulottuu lähes vuosisadan yli 1900-luvun loppupuolelle.  Sisälehdellä oleva omistuskirjoitus "Sinulle, joka olet joskus epäillyt olevasi hullu tai tulevasi hulluksi. Olet luultavasti oikeassa." puhutteli minua vahvasti ja sai minut heti ensiriveiltä kokemaan, että tämä on juuri minun kirjani.

Teos käsittelee tärkeitä teemoja: kuka on terve, kuka on sairas? Mikä erottaa terveen sairaasta - vai olemmeko vähän hulluja kaikki? Teos herättää myös kysymyksiä mielisairaiden hoidosta ja sen historiasta. Nykynäkökulmasta katsottuna mielisairaiden hoidon historia on aika synkkä ja herättää lukijan ajattelemaan, että monet hoitomuodot varmasti sairastuttivat mieltä entisestään sen sijaan, että olisivat parantaneet.

Sielujen saari on tarina Kristinasta, joka synnytyksen jälkeisen masennuksen uuvuttamana surmaa lapsensa - koska haluaisi levätä edes hetken. Se on myös tarina porvaristyttö Ellistä, joka tekee hurjan pakomatkan erään miehen kanssa ja joka siksi leimataan hulluksi. Heidät lähetetään Seilin saarelle, jossa on mielisairaiden hoitokoti. Siitä kodista ei yleensä ole paluuta. takaisin. Eräällä tavalla saaren vankina on myös Sigrid, joka tuo tarinaan kolmannen ja hieman erilaisen näkökulman. Hän on potilaiden hoitaja samassa hoitokodissa, jossa Kristina ja Elli ovat hoidettavina. Kuitenkin teos kysyy lukijalta, eroaako hän loppujen lopuksi niin paljon potilaistaan? Eivätkö he ole samanlaisia ihmisiä kaikki?

Holmströmin kieli lumoaa. Se on ilmaisuvoimaista, hieman lyyristäkin. Tarina on puhutteleva, hyvin samaistuttava. Mielestäni kirjailija on tavoittanut upeasti särkyneen ja hajoilevan ihmismielen liikeet. Tämä oli minulle vaikuttavin ja upein lukukokemus pitkään aikaan.

Johanna Holmström

Sielujen saari

(Själarnas ö, 2017)

käsikirjoituksesta suomentanut Jaana Nikula

Otava

365 s. 

Sarah Watersin kutkuttava Vieras kartanossa

Vieras kartanossa on tiivistunnelmainen romaani, jota tuskin maltoin laskea käsistäni. 1940-luvun Englannin maaseudulle kartanomiljööseen sijoittuvassa teoksessa on viehättävän nostalgista tunnelmaa sekä kutkuttavaa jännitystä - mikä mahtava yhdistelmä!

Nukkavieru ja köyhä maalaislääkäri, tohtori Faraday, saa kutsun potilaskäynnille Hundreds Hallin kartanoon, jota asuttaa Ayresin perhe. Vuosisatoja suvun omistuksessa ollut kartano on pahoin rapistunut, ja sen loiston päivät ovat jääneet jo kauan sitten taakse; teos käsitteleekin yhtenä keskeisenä teemanaan englantilaisen luokkayhteiskunnan murenemista. Potilaskäynti kartanossa virittääkin tohtorin ja Ayresin perheen välille syvän ja tiiviin tuttavuuden, jonka myötä Faradaystä tulee perheen luottoystävä, joka vihkiytyy perheen ja kartanon syvimpiin salaisuuksiin. Samalla kaksi maailmaa ja kaksi luokkaa kohtaavat toisensa. Pikku hiljaa tohtori joutuu ikään kuin salapoliisin asemaan. Hänen tärkeäksi tehtäväkseen tulee selvittää, mikä on niiden kummallisten ja mystisten tapahtumien taustalla, joiden päänäyttämönä kartano toimii. Lukija saa pohdittavakseen, alkaako kaikkien Ayresin perheen jäsenten mielenterveys rakoilla ja tapahtuuko kaikki kumma vain heidän päänsä sisällä vai onko kenties niin, että kartanolla on oma tahto ja oma sielu ja se elää?

Lukukokemus oli hyvin mukaansatempaava. Loistava lukuromaani.

Sarah Waters

Vieras kartanossa

(The Little Stranger, 2009)

Suom. Helene Bützow
Tammi
592 s.


Eowyn Iveyn Maailman kirkkaalle laidalle

Viime syksynä lukemani Eowyn Iveyn Lumilapsi oli niin lumoava ja vangitseva lukukokemus, että sen jälkeen ei voi tehdä muuta kuin pettyä, jos odottaa jotakin yhtä huikeaa lukukokemusta samalta kirjailijalta. Jos en olisi ollut niin Lumilapsen lumoama, tuskin olisin kokenut minkäänlaista pettymystä Iveyn toisesta romaanista. Pilvilinnoista on kuitenkin suunta vain alaspäin. Kuitenkin jos unohdetaan Lumilapsi, on Maailman kirkkaalle laidalle -romaanissa kaikki, mitä tarvitaan hienoon kirjaan ja upeaan tarinaan.

Maailman kirkkaalle laidalle on paitsi seikkailutarina, myös rakkaustarina 1800-luvun lopusta. Vasta-avioitunut everstiluutnantti Allen Forrester on lähdössä tutkimusmatkalle Alaskaan kartoittamaan ennestään tuntemattomia seutuja. Hänen nuori vaimonsa Sophie on aikalaisnaisiinsa nähden tavaton seikkailusielu, joka on innolla lähdössä miehensä mukaan. Kuitenkin juuri lähdön kynnyksellä hänen havaitaan olevankin raskaana, ja niinpä on hänen jäätävä kotiin odottamaan miestään. Ero on tuskallinen ja raastava ja vaatii molemmilta voimaa ja rohkeutta. Moniääninen teos kulkee eteenpäin pääosin näiden kahden päähenkilön päiväkirjamerkintöjen ja kirjeiden avulla, mutta teoksessa on myös muunlaisia ääniä ja tekstejä. Osa äänistä on myös kahden nykyajassa elävän miehen, jotka tutkivat Allenin ja Sophien elämää niiden historiallisten dokumenttien valossa, joita nämä ovat jättäneet jälkeensä.

Tarina on kaunis, koskettava ja riipaiseva. Koska teoksessa on niin monenlaisia ääniä ja tekstejä, kokemukseni teoksesta vaihteli hyvin paljon. Kaikista eniten pidin Sophien päiväkirjateksteistä. Odotin aina malttamattomana, milloin Sophie pääsee jälleen ääneen. Hänen päiväkirjateksteistään löysin jotakin sellaista kauneutta ja kuulautta, josta pidin kovin. Koko teoksen teksti on kuitenkin mielestäni hyvin hengittävää ja keveää, vaikka siinä käsitelläänkin monia raskaita ja synkeitäkin teemoja.

Jään odottamaan malttamattomana, julkaiseeko  Ivey tulevaisuudessa vielä muutakin. Hänen kahden teoksen mittainen kirjailijanuransa vaikuttaa mielestäni hyvin lupaavalta ja kiinnostavalta.

Eowyn Ivey
Maailman kirkkaalle laidalle
(To the Bright Edge of the World, 2016)
Suom. Marja Helanen
Bazar